torstai 29. tammikuuta 2015

28. raskausviikko

Harmikseni sain jo toisen annoksen flunssaa tälle vuodelle. Töissäkin olisi kiirettä, joten ei millään malttaisi huilailla, mutta minkäs taudille mahtaa. Pari päivää onkin mennyt aikalailla vaaka-asennossa. Liikkumaan en ole päässyt nyt pulskaan viikkoon. Toivottavasti juoksu vielä sujuu, jos ensi viikolla pääsisin taas kokeilemaan. Kovat olisi jo halut:)

Hyvän asennon hakemista sohvalla kasvavan mahan kanssa. Mies naureskeli, että mitä kissa ensin, sitä emäntä perässä:)
Varsinkin flunssan vuoksi herkkuhalut ovat tällä viikolla olleet varsin kovat. (Hyvä ruoka, parempi mieli...) Vielä pitäisi pari päivää jaksaa, jotta päästään kuukauden vaihteeseen. Pienempi sisareni on tulossa käymään viikonlopuksi ja oli myös huolissaan herkkulakostani. Puhuimmekin alustavasti, että jos lakon päättäisikin jo lauantaihin, niin voisi sitten leipoa herkkuja tuttuun siskosviikonlopputapaan. Ei kait nyt yksi päivä ole niin paha huijaus;)

Kävin maanantaina neuvolassa perustarkastuksessa. Kaikki näytti ihan hyvältä. Rautatabletit olivat nostaneet hemoklobiinini alarajan yli. Voin kuulemma jatkossa ottaa tabletin silloin tällöin, jos tuntuu tarvetta. 30. raskausviikon jälkeen arvojen pitäisi lähteä nousuun myös luonnostaan.

Kumpuni jäi sf-mittauksessa keskiarvon alapuolelle, mutta kuitenkin vielä sallitulle alueelle. Hoitaja sanoi, ettei hätään vielä ole aihetta. Pitää katsella seuraavan kerran, että kasvua on tullut. Painoni on kuitenkin noussut, joten jokin on ainakin kasvanut;) Mittauksen tekeminen on minusta muutenkin hieman summittaista. Jännittävää, että se on lähes ainoa tapa, miten vauvan kasvua loppuraskauden aikana seurataan.


2 kommenttia:

  1. Mulla oli koko raskauden todella pieni maha. Viimesillänikin paino oli vain 7 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Vauva kasvoi jotenkin "selkään päin", ja varsinainen vauvamaha tuli vasta vähän ennen laskettua aikaa. Neuvolassa painon nousuun ja mahan kokoon suhtauduttiin kuitenkin ihan neutraalisti - mikä oli hyvä, koska vauvalla oli kaikki hyvin ja syntyi kuitenkin kolmikiloisena ja normaalimittaisena. Ongelma oli siinä, että ulkopuoliset katsoivat aiheelliseksi kommentoida jatkuvasti mahan pientä kokoa, ja lasketun ajankin kohdalla sain kuulla heittoja, että "tuolta nyt ei mitään tule pitkään aikaa". Siinä kohtaa niitä ei ottanut enää huumorilla.

    Mitähän mä yritän sanoa...varmaan sitä, että älä ainakaan kanna huolta turhaa koostasi, jos vauvan äänet kuulostavat kuitenkin terveiltä. Pienen mahan ansiosta mun oli ainakin tosi helppo liikkua viimehetkeen asti - jotain positiivistakin :) Hyviä vointeja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kommentistasi, mukava kuulla vastaavia kokemuksia! Hyvä, että pienemmänkin vatsan kanssa kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Tähän saakka mahani on ollut sen verran pieni, ettei sitä kaikissa vaatteissa välttämättä vieläkään huomaa. Tosin tällä viikolla on tullut pieni kasvupyrähdys. Pikkuhiljaa vauvamahan olemassaolon alkaa tuntea edessä:) Liikkuminen tähän asti on sujunut minullakin mutkattomasti ja olo on ollut muutenkin varsin normaali. Se on kyllä kätevää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!