sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Vuosi elämästäni

Niin siinä vain kävi, että bloggailu loppui kuin seinään. Kuluneen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Tarkoituksena on ollut palata blogin ääreen useita kertoja, mutta hyviä ja vielä parempia selityksiä on aina löytynyt. Kesän alussa asetin itselleni aikarajan. Jos en heinäkuun loppuun mennessä pääse uuteen alkuun kirjoittamisen kanssa, niin sitten hautaan tämän projektin. Hyvä näin, sillä tämä sai minut runoilemaan jopa päivää ennen aikarajan umpeutumista;).

Tahto kirjoittamiseen on edelleen kova, sillä tänne kirjoitetut muistot jäävät ihanasti elämään. Jo nyt huomaa, että Pikku P:n tärkeimpiä saavutuksia pitää käydä lunttaamassa täältä. Milloinkas hän oppikaan konttaamaan? Entäs kävelemään? Niin nopeasti ne todella unohtuu. Nyt bloggaamiselle on tuplasti syitä, joten tahto kirjoittamisen pariin on saanut aivan uuden merkityksen<3.

Jotta pääsette kartalle siitä, mitä meidän perheelle kuuluu, niin nostan tähän vuoden ajalta top 5 tärkeimmät tapahtumat. Mistä olisin ainakin blogannut...

1. Viime elokuussa tehty vajaan kolmen viikon mittainen matka Jenkkeihin. Kohteina New York, Boston ja Cape Cod. Aivan mahtava reissu. Pikkutaapero kulki mukana aurinkoisena ja kaikesta kiinnostuneena. Jälkeenpäin mietittynä mitä parhain ikä reissulle. Ei vielä parivuotiaan uhmaa tai tahtoa kävellä itse joka paikkaan;)


2. Viime syyskuun paluu töihin. Jännää ja kuitenkin tuttua, sillä palasin vanhaan työhöni. Kaipasin mammavapaan jälkeen jo kovasti töihin. Paluu oli virkistävää ja tarpeen. Varsisinkin, kun tiesin sen olevan väliaikaista. Pikku P jäi turvallisesti mieheni kanssa kotiin, joten ei tarvinnut stressata hoitokuvioista.


3. Intouduin hakemaan syksyn alussa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa. Sain paikan, joten kävin kevätkauden koulussa iltaisin ja viikonloppuisin töiden ohella. Varsin virkistävää oppia uutta ja saada vähän uusia kuvioita elämään. Koulu kestää vuoden, mutta nykyisen tilanteeni huomioiden valmistunen ensi keväänä.



4. Lisän viime vuoden täpinöihin toi ihana toinen raskaus ja vielä ihanampi poikavauvan syntyminen toukokuussa<3. Raskaus väsytti varsinkin alussa, mutta meni olosuhteet huomioiden melko kevyesti. Jaksoin touhuta taaperon kanssa iltaisin ja käydä koulussa. Iso kiitos miehelleni, joka jaksoi olla apuna illan pimeinä tunteina varsinkin ryppyilevän tietokoneen kanssa. Ja tietenkin hoivata meidän tähtityttöä. 


5. Raportoimatta on myös toisen mammavapaan alku kahden pienokaisen kanssa. Millainen meidän salaperäinen herra M on ja miten hän on ensimmäisen parin kuukauden aikana kehittynyt.




Tulevaisuudessa saatte kuulla meidän ihanasta ja välillä ei niin ihanasta perhearjestamme. Tahdon kirjata ylös Pikku M:n kehitystä pikkuvauvasta taaperoksi ja siitä ihanaksi pikkupojaksi. Pikku P:n vauhdikkaissa touhuissa riittää omaa kerrottavaa. Väliin tahdon mahduttaa myös tarinoita äidin fiiliksistä ja kehittymisestä. Tervetuloa seuraamaan<3