sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Pikku tuhmuri

Pikku P on lähiviikkoina päässyt todella sinuiksi kävelemisen kanssa. Samalla rohkeutta on tullut aimoannos lisää. Nyt ulkona kirmaillaan sinne tänne tätä ihmeellistä maailmaa tutkien. Ihan uusissa ympyröissä voi hetken pidellä vanhemman kädestä kiinni, mutta pian äidin tai isän vauhti jää liian hiljaiseksi. Kädestä vaan irti ja juoksuun! Tyttö uskaltaa mennä jo todella kauas vanhemmasta, ennen kuin pysähtyy katsomaan taakseen. Hui, äidin napanuora ei ole venynyt noin pitkäksi :) Usein tyttö odottaa, että äiti tulee hakemaan hänet kaukaisilta mailta, pientä hippaa leikkimme siis usein.

Nyt kun tyttö ei ole enää niin kiinni äidissä, niin hän on ruvennut testailemaan muutenkin rajojaan. Mitä tapahtuu, jos heitän tämän lelun tänne? Tänään en syökään parsakaalia. Ehkä menen tänne, vaikka äiti on jo viidesti minut sieltä pois hakenut. Kiinnostus kissaa kohtaan  on taas ultimaattisen pinnalla. Tyttö tietää, että kissaa pitäisi silittää nätisti. Virne naamallaan hän kuitenkin valitettavan usein ottaa tiukan otteen kisun turkista ja läsähtää päälle makaamaan. Kissa parka vinkuu hädissään, mutta ei ota kynsiään esille. Juuri, kun tilanne oli hetken parempi! Toiset lapset saavat myös oman osansa Pikku P:n huomiosta. Välillä koetetaan antaa ihan hyvät mielessä haleja ja pusuja kaverille, mutta ei vielä tajuta omia voimiaan. Kohta sitten molemmat makaavat maassa P:n halin voimasta. Välillä mennään ihan reilusti kaverin viereen ja tönäistään kumoon. Tavaroita viedään toisten käsistä edelleen. Mikähän siinä onkin, että se paras lelu on aina kaverilla?


Tämä "tuhmuri" puoli on tuonut aivan uusia ulottuvuuksia vanhemmuuteen. Pienelle pitäisi osata hellästi, mutta päättäväisesti näyttää hyvän ja huonon käytöksen rajat. Pikkuiselle tämä kaikki on uutta ja outoa. Aina ei voi tehdä juuri niin kuin tahtoo, toiset pitää ottaa huomioon. Ei sana on ollut pakko ottaa nyt käyttöön. Tuntuu välillä, että se on se yleisin sana, mikä suustani nykyisellään tulee ulos. Ei saa mennä sinne. Älä syö sitä, se on yök! Ei saa kovasti, silitä nätisti, aaa. Ei saa ottaa toisen kädestä. Ota sinä tämä sininen lapio.

Tytöstä alkaa huomata, milloin hän oikeasti tietää tekevänsä kiellettyä, mutta testailee vanhemman reaktiota. Hän saattaa rynnätä kissan ruokakipoille hurjaa vauhtia ja ottaa astiasta kiinni. Tämän jälkeen hän katsoo minua ja jää odottamaan siirtoani. Jos ryntään sinne perässä samalla kieltäen ottamasta kuppia, hän taatusti nappaa sen ja levittelee naksut naureskellen. Jos sen sijaan hipsin viereen rauhassa ja nappaan vaivihkaa astian tytön kädestä, saatan pelastaa tilanteen. Tyttö myös mielellään auttaa äitiä laittamaan naksut lattialta takaisin paikoilleen, jos tätä ehdotan. Monistä näistä tilanteista on tullut tytölle hauskoja leikkejä. Tapa herättää äidin huomio, jos äiti on vaikka erehtynyt siivoamaan lounaan jälkiä. Nämä äidistä ei niin kivat leikit saattaisi saada hävitettyä vain muuttamalla omia toimintatapoja. Aina vaan ei osaa olla niin tyyni tai olla huomioimatta tilannetta.

Sitten jäljelle jää vielä muiden lasten tahaton kiusaaminen. Niihin tilanteisiin ei varmaan ole muuta lääkettä kuin aika ja samojen neuvojen toistelu. Näitä ohjeita saakin varmaan kertoa vielä aika pitkään. On tämä vanhemmuus jännää. Aina ajattelee, että kun selvitään tästä vaiheesta, niin sitten helpottaa. Pikkuhiljaa alan tajuamaan, että nurkan takana on aina uusi ja entistä vaikeampi tilanne odottamassa. Skarppina saa pysyä vielä pitkään, että pysyy muutoksessa mukana ja toimintavalmiina :)



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Bloggaajatreffeillä

Sain viettää eilen ihanan päivän kaksplus-bloggaajakollegoideni kanssa, kun 19 meistä kokoontui Helsingin keskustan Holiday Inniin. Yksi iso syy Kaksplussan blgoverkostoon siirtymisessä minulla oli juuri halu päästä tapaamaan ja touhuamaan muiden perheblogia kirjoittavien kanssa. Kivaa, että ensimmäinen tapaaminen tuli näin pian aloittamiseni jälkeen. 

Yllä mamma täpinöissään lähdössä juuri tapaamista kohden. Ennen hotellia piti tehdä kuitenkin pieni lenkki miehen työpaikan kautta ja tiputtaa tyttö isilleen hoitoon. Mies ehätti nimittäin vielä aamuksi ylitöihin. Sain pitkin iltapäivää ihania tilannepäivityksiä mieheltäni heidän isä-tytäriltapäivästään. Melkein tuli kateus, kun heilläkin oli niin kivaa. Kävivät kuuntelemassa musaa puistossa ja maistelivat yhdessä ravintolapäivän antimia. Tyttö oli kuulemma vetänyt pääosin isin ekan annoksen, joten miehen oli pitänyt ostaa itselleen uusi. Illalla oli vielä maistunut pinaattiletut puolukkahillolla. Sain itse nauttia omasta vapaa-ajastani täysin, kun tiesin, että tytöllä oli mukavaa puuhaa toisaalla.



Tässä ihanainen osanottajajoukkomme. Tunnistatko kaikki kuvasta :)?






Holiday Inn antoi meidän tapaamista varten käyttöön vastikään uusitut lounge-tilat. Ihanan rento, raikas ja rauhallinen alue. Mukavaa, että tilasta pääsi myös ulos parvekkeelle nauttimaan aurinkoisesta säästä.








Aloitimme lounaalla ja rennolla keskustelulla. Tilasin itse lohi-caesarsalaatin. Mukavan kevyt, mutta kuitenkin täytttävä annos. Juuri sopiva lämpimänä kesäpäivänä. Vatsa täynnä oli mukava tutustua paikalle tuotuihin lahjakasseihin, joiden sisältä löytyi vaikka mitä mukavaa. Varsinkin Lushin tuotteet jäivät mieleen. Kassissa oli paljon hyödyllistä juuri lapsiperheitä ajatellen, äitejä tietenkään unohtamatta :)



Tapaamisessa kävi Noshin edustaja Riina Siira esittelemässä heidän tämän kevään mallistoa. Olen kuullut Noshista paljon hyvää. Vaatteet ovat olleet käytössä kestäviä ja materiaalit miellyttäviä. Lastenvaatteiden lisäksi heillä on nykyisin mallisto myös naisille. Mikäs sen mukavampaa! Tapaamisessa arvottiin jopa viisi 80€ lahjakorttia ja minä olin yksi onnekkaista voittajista. Jee! Hypistelin tuotteita jonkin aikaa, ennen kuin osasin valita ne parhaimmat tilattavat. Mukava päästä itse testaamaan tätä kehuttua merkkiä!

Kuvat lainattu Nosh.fi

Lopulta tilasin itselleni ihanan mustavalkoraidallisen maximekon ja Pikku P:lle hihattoman pallomekon. Näin molemmilla on jotain odotettavaa postista lähiaikoina:)



Hotellilta suurin osa meistä lähti vielä jatkoille Kaisaniemenpuistoon. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tarjosi meille juomaa, jotta kuivin suin ei tarvinnut puistossa istuskella. Oli ihanaa jatkaa päivää vielä ulkona hyvässä seurassa. Sääkin oli mitä mainioin. Mielessäni kyllä kävi, että milloinkahan viimeksi olenkaan mennyt puistoon pussikaljalle :)

Tapaaminen lunasti kaikki odotukseni. Oli mukavaa tavata mammoja tuttujen blogien takaa. Kaikki olivat minulle henkilöinä uusia tuttavuuksia alkuun, mutta päivän edetessä sain monta uutta tuttavaa. Tosi kiva tapaaminen, näitä lisää! 

Lisää fiiliksiä tapaamisesta löytyy instagramista #kaksplusverkostotreffit sekä muilta mukana olleilta bloggaajilta:




















Yhteistyössä mukana:



perjantai 20. toukokuuta 2016

18 x jatkan lausetta

Kokosin omat vastaukseni blogeissa kiertävään 18 x jatkan lausetta -kysymyksiin perjantai-illan iloksi teille (ja itselleni). Olkaapa hyvä, ihanaa iltaa!

En ymmärrä... moniakaan asioita, mutta koetan olla välittämättä niistä. Kunhan pysyn kartalla itselle oleellisista asioista.

Seuraavaksi ajattelin... ottaa rennosti. P meni juuri unten maille, joten äidin vapaailta alkakoon! Luultavasti selailen nettiä ja haen ehkä kulhollisen jogurttia.

Viime aikoina... olen taas saanut uutta liekkiä juoksemiseen. Ilokseni jaksan vielä juosta kympin vähän päälle tuntiin, joten ehkei kunto olekaan täysin rapistunut!

En osaa päättää... Olen nykyisin monissa arkiaskareissa todella päättämätön. Ennen en olisi tarvinnut monissakaan tilanteissa kahdesti miettiä vastausta. Otanko nämä vai nämä kengät? Mitäs P:lle olisi hyvä laittaa päälle? Kaiketi väsymys hidastuttaa aivosolukkoa tälläkin tavalla.

Muistan ikuisesti... sen, kun ensi kertaa tapasimme mieheni kanssa. Minä, mieheni ja vaaleansininen kylpytakki, siitä on romanssi tehty<3

Päivän paras juttu... on, että jaksoin viimein laskea Tripp Trappin alempaa lautaa pari pykälää alemmas. Pikku P on noussut sen avulla seisomaan ja koettanut kiivetä pois syöttiksestä jo vaikka kuinka pitkään. Nyt istui siivosti koko iltajogurtin ajan, jes! Laskemiseen meni ehkä kolme minuuttia ja siitäkin suurin aika sopivan meisselin etsimiseen. 

Noloa myöntää, mutta... käytän osan vähäisestä vapaa-ajastani Awkward-sarjan katsomiseen. Mitä samaistuttavaa kolmekymppisellä on kiikunkaakun täysi-ikäisiin teineihin? Ja ei, en kaipaa teineyttäni takaisin :)

Viikko sitten... pähkäilin kovin sopivaa häävaatetusta itselleni. Asu, joka vaihtui lennosta vielä seuraavana päivänä.

Kaikista pahinta... olisi, jos rakkaimmilleni sattuisi jotain!

Salainen taitoni on... peittää omat fiilikseni tarvittaessa. Jos haluan, ihmisten on vaikea lukea ajatuksiani ja nähdä, mitä ajattelen oikeasti.

Jos saisin yhden toiveen se olisi... Saisin kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa silloin tällöin. Siis muuloinkin, kun P:n nukkuessa. 

Minulla on pakkomielle... Outoa, en osaa nimetä mitään. Olen niin löysistynyt, että isompia fiksaatioita ei ehkä ole. Rahapäiväkirjaakaan on turha päivitellä, kun hoitovapaista ei juuri säästösuunnitelmia tarvise laatia. 

Söin tänään... lounasta lähiravintolassa mammaporukalla. Lautaselle kertyi buffasta salaatin lisäksi jauhelihapihvejä ja perunoita. Söin jälkkärinkin, ananaspiirasta ja kookoskermavaahtoa :)

Ärsyttävintä on... ,jos kaikki on kateissa. Olemme siistineet ja tyhjentäneet varastoa tämän viikkoa. Sen seurauksena varasto alkaa olla aikalailla siisti, mutta olohuone ihan räjähdyskunnossa. On jo fb-kirppiksellä myytävänä olevaa ja myytyä tavaraa odottamassa noutoa/vientiä, livekirpulle matkaavia tavaroita ja tavaroita, joilla ei ole vielä päämäärää asetettu. Tällä viikolla onkin ollut "mihinköhän minä sen jätin" viikko.

Tekisi mieli... polttaa kaikki ylimääräinen tavara. No ei, ihana saada hyvä tavara vielä kiertoon. Vaikka se ottaa aikaa ja energiaa.

Minusta on söpöä... kun Pikku P hymyilee sellaista arkista onnellista hymyä. Näkee, että kaveri on tyytyväinen, onnellinen ja voi hyvin<3

Hävetti... kun viuhahdin raksamiehelle pari päivää sitten. Asumme ekassa kerroksessa, mutta ikkunoiden edessä on pensaikkoa ja kiviaita.  Sisään ei yleensä näy kovin hyvin ainakaan kesällä, kun pensaat ovat vehreät. Tämän viikkoa raksamies on ollut korjaamassa kiviaitaa ja sattui juuri olemaan meidän ikkunan alla, kun tulimme P:n kanssa suihkusta. P oli sotkenut itsensä täysin syödessään ja ajattelin, että tytön saa helpoiten puhtaaksi suihkussa. Kävin sitten itse samalla. Ei vaan tullut otettua pyyhettä mukaan, kun kuljin olkkarin läpi makkariin pukemaan. Onneksi oli P sylissä, niin peittyi ehkä tärkeimmät. Hyvä oli sitten moikkailla loppuviikko äijää pihalla :)

Olenko ainoa, jonka mielestä... neuvolat ovat vain paikka vauvan mittaamista ja rokottamista varten. Jos oikeasti tarvitset apua tai neuvoja, niin niitä saa todella kalastella ja sinun pitää osata kysyä oikein! 




Pikku P:n yksivuotisneuvola ja maitoallergia

Meillä oli toissa maanantaina Pikku P:n yksivuotisneuvola. Kävimme sen jälkeen vielä lääkärissä ja verikokeissa, sillä mielestäni pikkuinen on lehmänmaidolle allerginen. Mieheni siskolla on ollut pienenä maitoallergia, joten se vahvisti epäilyjäni.

Pikku P oli kasvanut kolmen kuukauden takaisesta käynnistämme ihan jonkun verran. Pituutta oli nyt 78,5 cm ja painoa 11,1 kg. Paino ei ollut noussut kuin puoli kiloa viime kerrasta, mutta pituutta oli tullut 3,5 cm. Isoin vauvanpyöreys onkin hänestä kadonnut kävelemisen oppimisen jälkeen. Tyttö sai kaksi rokotetta, sillä MPR:n hän sai jo puolivuotiaana reissailumme vuoksi. Vihkoon hoitaja näytti kirjoittaneen, että touhukas tyttönen. Mistähän hän tämän pani merkille ;)

Meidän pieni potilas verikokeen jälkeen. 
Kerroin hoitajalle maitoallergiaepäilyni. Hoitaja oli alkuun vähän epäileväinen allergiasta, sillä imetyksen aikana ei tullut mitään oireita, vaikka söin maitotuotteita. Kymppikuukautisena pienet määrät raejuustoa tai jogurttia eivät myöskään olleet aiheuttaneet kummempia. Piimästä tuli kuitenkin suun ympärys punaiseksi. Samoin jogurtista, jos sitä antoi isomman satsin. Iho meni punaiseksi niiltä kohdin, johon jogurttia osui. Annoin ekan ja vielä ainoan kerran lehmänmaitoa pari viikkoa sitten. Maitoa läikähti mukista juodessa pitkin kasvoja ja myös toinen reisi kastui. Alkuun tohellus nauratti, mutta vartin päästä ei enää niinkään. Iho meni ihan punaiseksi niistä kohdin, mihin maito oli osunut. Tuli myös valkeita näppyjä. Huomasi myös, että kaveria kutitti. Oireet hävisivät vajaassa puolessa tunnissa. Onneksi ei tullut hengitysoireita tai muuta vakavampaa!

Hoitaja kuitenkin antoi lopulta ajan lääkärille parin päivän päähän. Lääkäri antoi puolestaan lähetteen verikokeisiin. Verinäyte otettiin tytön pienestä kädestä samaisella neulalla kuin aikuisilta. Hui, näytti varsin hurjalta! Saimme tulokset pari päivää sitten. Verestä löytyi vasta-aineita maidolle. Lääkäri suositteli, että maitotuotteet kannattaa jättää pois ja kokeilla puolen vuoden päästä uudestaan. Silloin maitoa kannattaa alkuun antaa ruoassa kypsennettynä ja vasta sen jälkeen itsekseen. Samalla verikokeella testattiin myös kananmuna, sillä P:llä tuli siitä samankaltaisia oireita ihan kiinteiden maistelun alussa. Tämäkin testi oli positiivinen. Kananmunan vasta-aineita oli jopa enemmän kuin maidon. Lääkäri kuitenkin kirjoitti, että kananmunaa saa antaa edelleen normaalisti, koska oireet ovat jääneet pois. 


Kananmunan totuttaminen meni varsin kivuttomasti. Uskon, että P:n maitoallergiakin menee ajan kanssa pois. Nytkin tuntuu, ettei hänelle ole tullut oireita, jos maitoa on vähän esimerkiksi muffinsitaikinassa. Jos oireita ei tule vähän maitoa sisältävistä (kypsennetyistä) tuotteista, niin annan niiden olla ruokavaliossa. Jogurtit ja maidon olen ostanut soija- tai kauramaitotuotteina. Ne ovat maistuneet tytölle erinomaisesti. Varsinkin kauramaito! Se on luontaisesti niin imelää, ettei ihme, jos maistuu. Soijamaito on lähempänä lehmänmaidon makua. Annan sitä varmaan jatkossa, niin lehmänmaitoon siirtyminen on tuleivaisuudessa helpompaa.


tiistai 17. toukokuuta 2016

Lentävät lihapiirakat ja muita hääedesottamuksia

Saimme juhlia viime lauantaina ystäväni häitä. Häitä on niin harvoin, että olin ihan täpinöissäni juhlista. Ihanaa päästä osalliseksi kahden ihanaisen rakkauspäivään. Päivästä meinasi vaan tulla kaikkea muuta kuin rakkaudentäyteinen, koska valmistautuminen *monia tekosyitä* juhliin ei mennyt niin huolella ja ennakoiden kuin toivoin. Tässä kaikella rakkaudella kirjoitettu kooste teille ja muistilappu minulle seuraavaa kertaa varten. Mitä toimit, jotta saat juhlia ilman kriisejä.

1. Jos miehesi ei mahdu kaapissa roikkuvaan mustaan pukuun, niin asialle kannattaa tehdä jotain aiemmin kuin paria päivää ennen häitä.

2. Vaikka olet miettinyt rakkaalle tyttärellesi vaatetuksen viikkoja sitten, niin tarvitset myös itse jotain päälle pantavaa. Jos vaate on vaatekaapissa, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi puhdas.

3. Kyllä, häihin viedään onnittelukortti, vaikka lahja olisikin rahalahja suoraan tilille.

4. Ei kannata ikinä luottaa siihen, että yhdet sukkahousut per juhla on riittävä määrä. Ei, vaikka kaapissasi olisi yksi pari valmiina ja kauppaan lähtö sukkisten takia laiskottaa.

5. Tarkista hääpaikan sijainti hyvissä ajoin. Ei paria tuntia ennen lähtöä, kun olet vielä laittautumatta. (Nimimerkkiä "ai, sinne ajaakin päälle tunnin")

6. Myös sinun ja miehesi kannattaa syödä lounas. Kello neljään iltapäivällä on aamupalasta pitkä matka. Auttaa fiiliksiin, jos koko perheellä on maha täynnä.

7. Taaperollasi voi tulla kakkahätä milloin vain, missä vain. Myös Prisman parkkihallissa, kun hän odottaa miehesi kanssa, että piipahdat kaupassa sekunttikello kainalossa ostamassa hääkorttia ja evästä. Älä siis koskaan ota koko käsilaukkuasi mukaan, vaan jätä vaipanvaihtotarpeet autoon. Ainakaan, jos on kiire.

8. Älä säti miestäsi, vaikka hän vaippaa auton takapenkillä vaihtaessaan lausuu "oho, nyt meni kakkaa bodyyn". Auta häntä.

9. Kiireen tuskailu johtaa helposti sanaharkkaan miehesi kanssa. Koeta pitää mölyt mahassasi, sillä eivät ne tuo lisää minuutteja. Kiivastuneena lihapiirakoiden heittäminen ulos autosta pitkin Prisman parkkihallia voi helpottaa hetkellisesti. Luultavasti kuitenkin kadut sitä myöhemmin, kun vatsasi kurisee.

10. Koeta istua aloillasi autossa. Liiallinen tehokkuus voi kostautua. Voit esimerkiksi repäistä sukkahoususi turvavyön solkeen polven kohdalta. Juu, älä kysy miten.


Lopulta nauru kuitenkin vei voiton tässäkin kohelluksessa. Mies kertoi naureskellen viereisessä autossa olevien reaktoista lihapiirakoiden lentäessä. Oli kuulemma ollut isällä ja parilla teini-ikäisellä lapsella naurussa pitelemistä! Saimme kirittyä navin lupaamaa ajoaikaa sen verran, että ehdimme 10 minuuttia ennen häiden alkua kirkolle. Ihana ystävä pelasti sukkahousukriisini ja luopui omista varasukkiksistaan. Kaikilla oli täten ehjät, sopivat ja puhtaat vaatteet päällä. Pikku P:n bodykin puhdistui kosteuspyyhkeellä (nämä ihanat kaiken pelastajat). Ja häät. Ne saavat kenen tahansa ajatukset pois lentävistä lihapiirakoista. Aivan ihanat juhlat, rennot ja luontevat. Tähtiensä näköiset<3


Ps. Ja entäs Pikku P. Rassu joutui silminnäkijäksi aikamoiseen showhun. Morkkistelin tätä aikani, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että aina vaan ei voi olla se paras minä. Vanhemmat kuitenkin sopivat riitansa varsin pian. Ehkä tämä oli näyte tytölle, että jos riidellään, niin sen jälkeen sovitaan. 



torstai 12. toukokuuta 2016

Mitä en tiennyt vauva-arjesta vuosi sitten

Pikku P:n synnyttyä vuosi sitten vastaan tuli monia uusia ja yllättäviä juttuja. Keräsin alle pilke silmäkulmasssa listaa asioista, joita en tiennyt ennen pikkuisen syntymää tai toisaalta muuttivat meillä toimintatapoja.

1. Varsinkin alkuun imetät ihan koko ajan
En stressannut imettämisestä sen kummemmin ennen Pikku P:n syntymää. Ajattelin, että ei kai se ole sen kummempaa kuin tissi suuhun ja nam nam. Laitoksella totesin, että periaatteessa joo, imetysote pieneltä löytyi varsin näppärästi. Maidon tilaaminen kuitenkin on varsin pitkäaikainen prosessi. Minulla meni parisen päivää, ennen kuin maito nousi. Tätä ennen tyttö jaksoi kärsivällisesti tilata ja tilata maitoa. Toisena yönä hän söi tissiä viisi tuntia putkeen. Tämän jälkeen tissini alkoivat olla jo varsin arat. Kävin kysymässä hoitajalta, että onko normaalia, että vauva syö taukoamatta. Hän vastasi hymyillen, että kyllä! Pienokainen tilaa itselleen juotavaa. Hän neuvoi, että isi voi välillä ottaa pienen ihokontaktiin. Pikkuinen saattaa siihen hetkeksi nukahtaa, niin saatte kaikki vähän unta. Se oli hyvä neuvo, parin tunnin päästä sitten virkistyneinä jatkettiin tilaamista. 

2. Et juurikaan nuku
Olin ymmärtänyt, että vauvan kanssa tulee valvottua, mutta että noin paljon. Alkuun oli muutenkin niin ihana katsella nukahtanutta kaveria imetyksen jälkeen, ettei edes malttanut nukkua. Toisaalta ensimmäisinä viikkoina minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin sain unenpäästä kiinni pikkuisen nukahdettua. Hormoonit auttavat tässä paljon. Neljän tunnin yöunet tuntuvat ihan siedettäviltä, vaikka kyllä äitiaivot välillä muistuttelivat olemassaolostaan. Nykyisin meillä nukutaan pääsääntöisesti yöt läpeensä. Jos tuleekin yöheräilyjä, niin ne tuntuvat todella paljon raskaammilta. Saavutetuista eduista tahtoisi pitää kiinni:)

3. Olet vauvasi kanssa 24/7
Varsinkin täysimettävä äiti on läsnä vauvan elämässä koko ajan. Tuntia pidemmäksi aikaa tuskin tulee karattua pitkään aikaan. Vaikka tämäkin oli periaatteessa tiedossa, niin kyllä se omalla intesiviteetillään yllättää. Alussa sellaisetkin arkiset asiat kuten hampaiden tai kasvojen pesu saattavat unohtua monena päivänä. Se on uskomatonta, ettei malta olla pois pienen luota edes sitä kahta minuuttia, jotta pesisi hampaansa. Pissilläkin käy vain kun on pakko! 

4. Pelkäät, että vauvallesi käy jotain
Minun oli ensimmäisinä viikkoina tosi hankala jättää pientä silmistäni. Pelkäsin, että jos en näe häntä, tyttö jotenkin katoaa tai lakkaa hengittämästä. Ihan hulluahan se on, mutta pikkuinen on vaan niin rakas, ettei mitenkään haluaisi menettää häntä. Tyttö nukkui päiväunensa ensimmäisinä viikkoina olohuoneen sohvalla, jotta hän oli koko ajan minun lähelläni. Toiseen huoneeseen pinnikseen nukkumaan jättäminen tuntui liian rajulta. Yöt hän nukkui meidän keskessämme isossa sängyssä. Siinä näki heti tarvittaessa, että kaveri on siinä ja hengittää. Miten monta kertaa sitä tulikaan tarkistettua, että pikkuinen hengittää nukkuessaan. Jos ei kuulunut tuhinaa, niin kastelin sormen ja vein lähelle nenää. Tällöin hengitys tuntuu paremmin. Useimmiten vieläkin nukkumaan tullessani tsekkaan, että tuhina kuuluu. 

5. Oma vauva on vaan niin ihana
Olin niin onnessasi omasta kauniista pienokaisestasi, etten oikein malttanut olla esittelemättä häntä kaikille. Oli ihanaa, että ihmisiä ramppasi kylässä kaveria katsomassa. Sitten sai päivitellä yhdessä, miten pieni hän onkaan. Onko enemmän äidin vai isän näköä. Missä tahansa ulkona liikkuikin, hän keräsi ihailevia katseita. Rohkeimmat tulivat katsomaan ihan lähemmäs ja kehaisivat samalla. Varsinkin muut tuoreet vanhemmat tulivat ihastelemaan ja vertaamaan omaan kaveriinsa. Tämä kaikki oli minusta oikeasti pääosin kivaa. Onhan pikkuinen niin ihana, että ihmekös tuo, jos muutkin menevät sekaisin. Toki hetkinä, jolloin olin väsynyt ja en olisi jaksanut puhua kenellekään, niin olisi ollut kiva vaan syrjäytyä rauhassa.

6. Puheenaiheesi muuttuvat
Se on koomista, mutta niin totta. Vauvan syntymän jälkeen (ainakin) seuraavan vuoden pääpuheenaiheet koskevat nukkumista ja kakkaamista. Vähän isomman lapsen kanssa myös syömistä. Miten teillä nukutaan? Herätäänkö teillä monta kertaa yössä? Nyt tulee hampaita, niin ollaan taas nukuttu vähän huonommin. Montako kertaa teillä kakataan? Oliko vihreää vai jos ruskeaa? Toisia samassa tilanteessa olevia se oikeasti kiinnostaa, mutta kannattaa huomioida yleisönsä muissa yhteyksissä.

7. Yksityisyys katoaa
Teen harvoin enää mitään yksin. Jos tahdon suihkuun, otin alkuun pikkuisen sitterissä mukaan suihkutilaan. Lähiaikoina olen uskaltautunut suihkuun tytön päikkäriaikaan. Kun käyn pissillä, varsinkin liikkuvampi kaveri oli turvallisempi ottaa mukaan kuin jättää valvomatta olkkariin. Siinä vaiheessa, kun hän oppi itse kunnolla liikkumaan, niin hän on tullut perässä kysymättä. Nykyisin meillä hengataan parhaimmillaan vessassa koko perhe, vaikka joku on pöntöllä. 

8. Parisuhde muuttuu
Kahdenkeskinen aika mieheni kanssa on nykyisin varsin vähäistä ja arvokasta. Alkuun meillä mentiin nukkumaan samaan aikaan pienen kanssa. Päiväunet hän nukkui silloin, kun mieheni oli töissä. Pitikin löytää uusia tapoja piristämään parisuhdetta. Pikku P on mennyt jo pitkään nukkumaan pari tuntia ennen meitä. Tällöin alkaa vanhempian vapaa-aika. Välillä aika menee someillessa, mutta koetamme myös välillä tehdä iltaisin jotain yhdessä. Joku jakso jotain kivaa sarjaa. Hyvää ruokaa ja lasillinen viiniä. Levyllinen tai pari hyvää musikkia ja vain höpöttelyä. Nämä hetket antavat ihanasti virtaa ja katkaisevat mukavasti perusarkea. Teimme ennen mieheni kanssa kaikki isommat ja vähän pienemmätkin päätökset yhdessä. Nykyisin yhteinen aika ei siihen riitä, joten meistä on tullut vähän pakotetusti itsenäisempiä. Välillä se yllättää, kun ei enää tiedäkään ihan kaikkea, mitä toisen elämässä tapahtuu.

9. Syyllisyys
Äidit vaikuttavat olevan todella hyviä syylistämään itseään. Itse en ole tässä poikkeus. Syyllistyä voi ihan kaikesta. Nyt ressu meni puoli tuntia myöhemmin päikkäreille. Annoin taas hänelle valmisruokaa, huono äiti. Olinpa vähän turhan kipakka äsken, hänelle varmaan jäi ikuiset traumat. Olipas minulla muka niin paljon aikuisten juttuja tänään, lapsi jäi ihan heitteille. 


10. Äidin rakkaus
Minulle sanottiin, että et voi tietää millaista äidin tuntema rakkaus on pientä kohtaan, ennen kuin olet itse äiti. Minua vähän kiukutti kommentti silloin, mutta nyt voin allekirjoittaa sen. Toki olin kokenut rakkautta jo ennen äidiksi tulemista, mutta se on niin erilaista. Toista aikuista rakastaessa voit yleensä saada hänestä myös tukea ja turvaa. Aikuinen pärjää itsekseen. Mutta se ihana pieni rääpäle, jonka maailmaan saatat ei pärjää. Hän on täysin sinun armoillasi ja luottaa siihen, että pidät hänestä hyvää huolta. Se katse minkä pikkuinen antaa imetettäessäsi, on jotain ainutlaatuista. Sitä katsellessa tämä hormonihuuruinen mamma on itkenyt monet kerrat onnesta. Tämä pieni on minun ja vain minun ja hän rakastaa minua yli kaiken. Tekisin mitä vain suojellakseni häntä.

Millaisen listan sinä kirjoittaisit? Mikä yllätti sinua eniten vauva-arjessa?

Ps. Tein vähän aikaa sitten omilla fiiliksilläni kuorutetun listauksen siitä, mitä asioita kaipaan ajalta ennen vauva-arkea. Alkuperäinen lista oli Vaun käsialaa. Juttuun pääset tästä, klik!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Vuoteni äitinä

Heräsin tänä aamuna ajatukseen, että olen toden totta ollut jo vuoden äiti! Tai oikeastaan tämä ajatus koetti kummuta esiin jo äitienpäivän aikaan, kun tajusin, että se on todella minulle jo toinen äitienpäivä. Nyt kun Pikku P:n juhlahumusta on selvitty, niin alkaa kuitenkin vasta olla oikeasti aikaa pohdinnoille. 


Olen pitkään toitottanut, että eipä äitiys ole juuri muuttanut minua. Levoton olen edelleen ja äkkipikaisuutta löytyy. Kuitenkin ihan rehellisesti asiaa tutkisteltuani olen huomannut, että ei se ole ihan totta. Peruspiirteet toki löytyvät ja ovat pysyneet samana, mutta uusia vivahteita on tullut. Ja pääosin positiivisia selaisia. Olen nykyään jämäkämpi ja toisaalta vaativampi. Ennen minusta oli ihan fine huidella muiden aikataulujen ja toiveiden mukaan. Nyt kuitenkin annan välillä jotain rajoituksia. Vaikka en varmasti ole pahimmasta päästä. Ehkä jotenkin ajattelen, että minulla on oikeus antaa omat ääriviivat, sillä onhan minulla vauva. Varsinkin ihmiset, joilla ei ole lapsia, kokevat tämän joskus hankalaksi. Miksi lähtisimme vasta tunnin päästä, voihan se lapsi nukkua päikkärit aiemmin? Taasko hänellä on nälkä, enhän minäkään syö, kun pari kertaa päivässä? Näitä ongelmia on kyllä tosi vähän ja suurimmalla osalla löytyy kiitettävästi tilannetajua. Muutaman kerran olen silti joutunut vähän vänkäämään, jotta yhteinen aikataulutus on löytynyt.

Uusien ja hankaloiden asioiden tullessa kohdalle, koetan pohtia asiaa mahdollisimman luontevasti ja neutraalisti. Mikä tuntuu siinä kohtaa hyvälle ja parhaalta ratkaisulta yleensä on se meille paras tie. Vaikeinta on ehkä sulkea ulkoa tulevat muiden mielipiteet ja toimintatavat. Se, joka toimii hyvin heidän kohdallaan ja heidän lapseensa, ei välttämättä ole se paras vaihtoehto meille. Toisten kokemukset ja vinkit ovat aina tervetulleita, mutta niitä pitää osata suodattaa. Olemme kuitenkin kaikki erilaisia; erilaisia äitejä, erilaisia isiä ja ennenkaikkea lapsemme ovat omanlaisiaan. Välillä ärsyttää, kun lapsen kehityksessä tuijotetaan liiaksi taulukon keskivertokaarta. Jos poikkeat siitä liiaksi suuntaan tai toiseen, niin ei ole hyvä. Eikö se ole rikkaus, että olemme erilaisia? Joku oppii kävelemään seitsenkuisena, toinen puolitoistavuotiaana. Joku osaa muodostaa kepeitä lauseita alle ja toinen yli kaksivuotiaana. Toki seurantaa täytyy olla, että huomataan, jos kehittymisessä on jotain häikkää. Mutta pitäisi keskittyä myös lapseen yksilönä, eikä pelkästään niihin tietokoneen piirtämiin kehityskäyriin. Suurimmasta osasta meistä kuitenkin kasvaa ihan kelpoyksilöitä.


Olen mielestäni luonut omanlaisen ja itselleni kotoisan äitiyden. Sellaisen, kun juuri itse haluan ja mikä minulle luontevasti istuu. Minusta on ihanaa touhuta ja leikkiä rakkaan pienokaiseni kanssa. Olen varsin hassutteleva ja leikikäs äiti. Joku varmaan voisi käyttää termiä lapsellinen. Meillä on monta yhteistä tunnaria, jota hyräilen pienelle. Aloitan hitaasti ja tunnarin nopeutuessa myös minä lähestyn. Teen näitä myös julisilla paikoilla, hyi minua :) Minua ei haittaa, että Pikku P:n olemassaolo näkyy meillä kotona. Tasaisesti pitkin vuotta hänen lelunsa ovat vallanneet lisää ja lisää tilaa meidän olohuoneesta. Onhan tämä hänenkin kotinsa! Asumme kaksiossa, joten omaa huonetta ei vielä ole. Toisaalta ei minusta siihen ole vielä kiirekään. Muuten varmaan viettäisimme päivät hänen huoneessaan leikkien. Rakastan tutustuttaa tyttöä uusiin asioihin ja paikkoin. Katsopas, tällainen vaate. Mikäs se tuolla, onko se leijona? Tämä on pallomeri. Pidän tärkeänä, että päivän rytmit ovat selkeät. Ruoka-ajat ja uniajat koetan pitää suurinpiirtein samoina. Mutta en kuole, jos yksi päivä menee harakoille. Ja uniajat muuttuvat muutenkin säännöllisesti, pitää osata myös elää jatkuvassa muutoksessa. Ei pidä olla liian ehdoton, sillä muuten elämä on yhtä stressaamista.

Mikä ihaninta, niin vuosi äitinä ei ole ainakaan heikentänyt itseluottamustani. Tuntuu, että se on päinvastoin saanut pienen buustin tästä kaikesta. Ja hei, onhan se nyt aika hienoa! Vuosi on mennyt ja tyttö on vielä hengissä. Ja voi vallan mainiosti. Olen kuullut käytettävän hänestä muun moassa adjetiiveja onnellinen lapsi, perustyytyväinen vauva, tasapainoinen ja turvallinen yksilö. Ihan tässä näitä luetellessa herkistyy<3. Mikä sen parempaa, kuin kokea olevansa hyvä äiti. Hyvä minä, hyvä me äidit! 


maanantai 9. toukokuuta 2016

Pikku P:n synttärihulinat

Meillä juhlittiin Pikku P:n yksivuotissyntymäpäiviä viime viikolla peräti kolmeen otteeseen. Tiistaina oli vauvakavereita eli äidin mammakavereita kylässä ja keskiviikkona juhlittiin isän ja tyttären yhteissynttäreitä vanhempien kaverien kesken. Lauantaina oli vuorossa ns. viralliset synttärit, joihin osallistuivat molempien vanhempien perheet ja kummit.


Tohinaa riitti siis koko viikoksi. Viikon lopulla oli osa vieraista myös samalla koko viikonlopun käymässä, joten erityistä ohjelmaa riitti synttäreiden lisäksi. Perjantaina vietettiin ilta Linnanmäellä minun perheeni seuraassa ja sunnuntaina puolestaan Korkeasaaressa miehen perheen kanssa. Tytsy oli oikein ilahtunut ohjelmallisesta viikosta. Hyvää seuraa ja tekemistä riitti pitkin viikkoa. Toisaalta hän vaikutti ihan tyytyväiseltä, kun maanantai alkoi tutusti vauvauinnilla ja sen jälkeen kotoilulla vain äidin ja kissan kanssa. Häly on ihanaa, mutta kyllä rauhaakin välillä tarvitsee.

Suurin synttärijärjestelystressi minulla oli juhlia edeltävänä viikonloppuna, kun minulle iski siivousmania. Sain päähäni, kevätsiivous pitää tehdä ennen juhlia. Huh, aikahan siinä loppui kesken. Ehdin minä suurimman osan tekemään. Ikkunat on puhtaat, parveke lasineen kuurattu ja keittiö on kaappeineen pääosin siivottu. Myös muut kodin ovet on hinkattu. Suunnitelmiani sotki se, että pikkuisella oli kovat hammassäryt samana viikonloppuna. Pari yötä oli varsin katkonaisia. Myös päivällä nukuttiin huonommin tai jätettiin toiset päikkärit kokonaan välistä. Tai sitten myös unirytmi on vaihtumassa päivällä yksiin päikkäreihin.


Kaikki juhlat menivät oikein ihanasti. Pikku P oli pääosin oikein reippaana ja hyväntuulisena. Hän jaksoi leikkiä ja viihdyttää vieraita. Toisten päiväunien poisjättäminen sotki hieman juhlintaa keskiviikkona. Toki suuri vierasmäärä sai hänet välillä hämilleen. Tyttö katseli ovelle kummissaan ja otsa hieman kurtussa. Oho, taasko sieltä tulee lisää porukkaa? Ja useimmilla oli vielä joku nyssäkkä mukana. Lahjoja pikkuinen malttoi avata ihailtavan kärsivällisesti. Lahjapussit ovat ehkä tämänikäiselle mukavampia kääreisiin verraten. Niistä taaperokin saa lahjan esiin, käärettä on vielä turhan hankala avata. Yksi lahjapusseista oli Pikku P:stä niin kiva, että hän leikki sillä melkein koko syntymäpäivän. Kasasi kassin sisään tavaraa, kantoi jonnekin, tyhjensi, täytti uudelleen ja kantoi taas seuraavaan paikkaan... Oli siinä vierailla hymyssä pitämistä, kun paras lelu olikin tuollainen oheistuote. Kassi sai kunniapaikan meidän leluhyllyltä. Sieltä se on kaivettu tänäkin aamuna.


Nyt on juhlat tämän teeman ympärillä juhlittu. Onneksi on kuitenkin huomenna Pikku P:n vauvakaverin yksivuotissynttärit ja lauantaina häät, jotta juhlahumusta pääsee laskeutumaan kevennetysti!

Postasin tänään tarkemmat kuvaukset kunkin päivän juhlinnoista. Tässä linkit juhlapostauksiin.
Tiistain vauvakaverisynttärit
Keskiviikon isä-tytärsynttärit
Lauantain perhesynttärit




31+1 synttärit

Viime keskiviikkona oli vuorossa juhlaviikkomme toiset kemut. Juhlimme mieheni ja Pikku P:n yhteissynttäreitä. He ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Laitoksella näytti siltä, että tyttö syntyy samana päivänä mieheni kanssa, mutta tyttö päätti sitten ottaa spurtin. Hän syntyi lopulta vajaa kaksi tuntia ennen päivän vaihtumista. Pitäähän se oma synttäripäivä saada! Isimiestä tämä tuskin olisi haitannut. Kovin hän on jo suunnitellut 50+20 kemuja. Katsotaan mitä mieltä Pikku P on juhlista lähempänä ajankohtaa ;)



Emme juhlineet vappua tänä vuonna suuremmalti. Meillä jäi siivoilut juhlia edelliselle viikonlopulle eli vapulle. Pidimmekin sitten pikkuvapun kavereiden kesken keskiviikkona. Tarjosimme synttäreillä itse paistettuja munkkeja ja simaa. Hyvin näytti vieraille maistuvan, ei ilmeisesti ollut tullut vielä vappuna vedettyä munkkiövereitä. Olipa mukava nähdä monia kavereita pitkästä aikaa. Juhlissa on parasta juuri se, että se kerää ihmisiä yhteen, ettei yhteydenpito jää.

Munkkien ohjeen katsoin Kinuskikissan-blogista. Sen olen todennut jo aiempinakin vuosina hyväksi. Siman mies oli tehnyt viikkoa ennen, kun olimme tytön kanssa maalla. Kivan raikas ohje tällä kertaa. Olemme monena vuonna laittaneet inkivääriä sitruunan lisäksi. Se antaa kivan vivahteen.


Vieraiden lähdettyä seitsemän jälkeen isimies karkasi omille teilleen Kallion baarikierrokselle. Isi sai perheeltä lahjaksi illan ja aamun omaa aikaa. Kuulemma aika passeli lahja.


Pikku P:n vauvakaverisynttärit

Viime tiistaina juhlittiin Pikku P:n syntymäpäiviä vauvakavereiden kanssa. Pikku P pukeutui suureen roosan väriseen tylliunelmaan. Meidän pieni balettiprinsessa. Tämän hengen mukaan hahmottelin ranskalaisen keittiön hengessä tarjottavia. Kodin koristelu ja osa makeista tarjottavista olivat samoja kuin lauantain perhesynttäreille. Voit lukea niistä tarkemmin täältä. Tiistaina koetin miettiä kuitenkin myös meidän pieniä vieraitamme ja muokkasin menua niin, että osa voisi maistua heillekin.




Menu
kasvis-juustomuffinsseja
macaronseja
hedelmäkippoja
vaahtokarkkitikkuja
vadelmajuustokakkua
kuplivaa omenajuomaa
erilaisia naksuja pienille

Hedelmäkipot maistuivat useammalla pikkuvieralle. Ajattelin, että kuppi on helppo napata ja antaa pienelle, vaikka lapsi olisikin sylissä. Sisälle laitoin vesi- ja hunajamelonin palasia sekä viinirypäleitä. Mukaan eksyi myös muutama marja, jotka eivät kakun päälle mahtuneet. Leikkasin melonista piparkakkumuotilla sydämenmuotoisia paloja. Harmi vaan, kun en löytänyt kovin pientä muottia. Pitää ostaa ensi jouluna, kun on enemmän valikoimaa. Nyt osasta sydämistä ei tullut kokonaisia hunajamelonista leikatessa. Esitin tämän niin, että ne ovat sydämen puolikkaita. Toinen on P:n ja toinen vieraan ja sinetöivät elinikäisen ystävyyden:)




Muffinsseihin laitoin juustoa, sillä suurin osa vauvoista oli yli yksi vuotiaita. Olisin kyllä toisaalta voinut tehdä ihan vauvaversionkin, mutta nuokin näyttivät maistuvan. Muffinsitaikinan tein aikalailla omasta päästäni, heittelin sitä ja tätä. Lisäksi oli kaikille pienille maistuvia maissi- ja ruisnaksuja. Äidit saivat maistella suolaiseksi palaksi samaisia muffinsseja, makean nälkään valkosuklaalla ja rösseleillä koristeltuja vaahtokarkkeja, vadelmajuustokakkua ja macaronseja. Kahvin ja teen lisäksi ripauksen juhlallisuutta toi kupliva omenajuoma eli omenamehusta sekä kuplavedestä sekoitettu janojuoma. Makeat tarjottavat olivat samat myös lauantain perhejuhlissa. Voit kurkata niistä tarkemmin täältä.




Pikku P edusti juhlissa reippaasti. Lahjojen tutkaileminen oli kivaa. Lemppariksi näistä lahjoista jäi ehdottomasti lapio. Sillä on kauhottu useat satsit leikkihiekkaa sankoon ja pois synttäreiden jälkeen.



Pikku P:n perhesynttärit

Pikku P:n synttäriviikon huipentuma oli lauantaina pidetyt synttärit perheen ja kummien kesken. Ilma oli mitä ihanin. Ruokapöydän lisäksi parveke oli täten kätevä oleskelutila juhlien alussa, ennen kuin lämpö siellä nousi liiaksi. Juhlien teema rakentui ostamani Pikku P:n asun ympärille. Hän oli pieni ranskalainen balettitanssijatar. Syntymäpäivien pääväri oli Pikku P:n asun inspiroimana vaaleanpunainen. Pom pomeja kattoon ja viirinauha lisäväriksi. Tarjoilut noudattivat ranskalaista henkeä.



Katoin pääosin omilla astioilla. Muumikupit kahvi/teekupeiksi ja Primaverat kakkulautasiksi. Lisäystä omiin astioihin löysin Tigerista. Sieltä löytyi kivoja paperisia kulta-vaaleanpunaisia lautasia, kuppeja ja pillejä. Paperilautasia käytin perhesynttäreillä lasten astioina, sillä omat eivät olisi riittäneet. Lapset vaikuttivat ilahtuneilta omiin erikoislautasiin. Tarjosin lapsille mehua tuunatuista Froosh-smoothiepulloista. Pulloihin oli pakko viritellä erillinen koriste-etiketti, sillä en saanut oikeiden etikettien liimaa pullosta irti! Vitsit, seuraavaksi olisi pitänyt kokeilla arsenikkia, joten päätin luovuttaa. Muuten ihania pulloja. Class Ohlonilla on muuten ihania (liimattomia) pulloja myynnissä. Mukana tulee myös pillit ja kori. Menin tässä kohtaa kuitenkin pihistä linjalla, sillä mies keräsi pullot työpaikaltaan.

Suunnittelin tarjottavat niin, että ne voi tehdä jo päivää paria etukäteen. Suurin osa vieraista tuli kauempaa ja vietti samalla viikonlopun Helsingissä. Halusin, että leipomukset ovat valmiit perjantaina iltapäivään mennessä, niin ehdimme seurustella vieraiden kanssa jo perjantai-illan. Lauantaille jäi sitten vain esille laitto ja koristelu ja eikun juhlimaan!

Menu
vaahtokarkkitikkuja
karnevaalikeksejä
Erilaisia naksuja pienille 


Suolaiseksi tarjottavaksi teimme sipulipiirasta. Se oikeastaan vain maustuu jääkaapissa, joten parin yön säilytys ei sitä hetkauta. Luotto-ohje on meillä ollut jo pitkään tämä isyyspakkaus-blogin ohje. Helppo valmistaa. Vie hieman aikaa, mutta aktiivista tekemistä ei ole kuitenkaan niin kovin paljoa. Voitahan piiraaseen tulee ja paljon, mutta on muuten hyvää! Juustokakun tein päivää ennen jääkaappiin hyytymään ja macaronsit torstai-iltana. Ne säilyvät hyvin peltipurkissa parikin viikkoa. Täyttää vasta vähän ennen h-hetkeä, niin kuoret eivät pehmenny.

Macaronsien ohjeen katsoin Unelmaa leipomassa -blogista. Mammat saivat maistella tiistain juhlissa vielä vähän keskinkertaisia keksejä. Ne olivat ulkoisesti ihan ok näköisiä, mutta jäivät keskeltä ontoiksi. Värjäsin keksitaikinan nestemäisellä väriaineella, mikä oli virhe. Marenki lässähti nesteen vaikutuksesta. Sain kuitenkin pysymään taikinan jutakuinkin kasassa, sillä minulla on macaronsien paistoa varten suunniteltu Lekuen paistomatto. Tosi näppärä, suosittelen! Voi pelastaa tilanteen, jos taikinasta tulee liian löysää. Matossa on rajaviivat jokaiselle keksille, jolloin taikina ei niin helposti valu pitkin poikin. Toinen erä meni vähän niin ja näin, mutta kolmas onnistui jo varsin mallikkaasti. Geelimäinen väriaine oli ihan toimiva, tokassa erässä varmaan vaan vatkasin valkuaisia turhan kauan. Olen tehnyt keksejä kerran aiemmin ennen näitä juhlallisuuksia, joten pieni näppituntuma keksien tekoon löytyi.


Vadelmajuustokakun ohjeen katsoin Annika O.:n blogista. Muutin reseptiä sen verran, että vaihdoin vaniljarahkan tilalle tavallista rahkaa ja lisäsin taikinaan noin puoli desiä sokeria sekä vanilja-aromia. Pelkään aina, että tuollaiset teolliset maut puskevat liikaa läpi ja maistuvat pahalle. Näin toimi tosi hyvin! Kakku on kivan raikas ja ei kovin makea. Päälle asettelin läjään puutarhamustikoita, -vadelmia sekä -boysenmarjoja.

Vaahtokarkkien idean sain Pinterestistä. Ostin Tigerista megasuuria vaahtokarkkeja sekä paperipillejä, jotka seivästin vaahtokarkkeihin. Sitten vain sulatettuun valkosuklaaseen väriainetta, vaahtokarkin dippaus siihen ja haluamiisi koristeisiin. Minä koristelin valkosuklaalastuilla, minivaahtokarkeilla, hasselpähkinärouheella sekä vaaleanpunasävyisillä rösseleillä. Helppoja ja näyttäviä. Ja tosi makeita! Riippuen ihmisestä tosi herkku tai vähän liian överi :)



Äiti edusti tyylikkäässä mustassa. Tämä sointui vaatekaappini vaatteista parhaiten P:n asuun. Olisimme voineet olla P:n kanssa myös samiksia. Häneen päällään olevaa tyllihametta nimittäin saa myös aikuisten koossa. Hetken leikittelin ajatuksella, että tilaisin samanlaisen. Päädyin lopulta kuitenkin siihen, etten käyttäisi hametta luultavasti muuten. Värivaihtoehtoja on myös liikaa ;)



Pikku P oli hurmaava pieni itsensä. Hameen helma vaan liehui, kun tyttö viiletti menemään. Ympärillä oli niin paljon kaikkea jännää, että pantakin pysyi päässä suurimman osan ajasta. 




torstai 5. toukokuuta 2016

+6 kuukautisen vauvan hyödyllisimmät tarvikkeet

Tein listan hyödyllisimmistä pikkuvauva-ajan tarvikkeista sen jälkeen, kun Pikku P täytti kuusi kuukautta. Tämän listauksen löydätte täältä. Ajattelin silloin, että kasaan uuden listan pikkuisen täytettyä vuoden. Nyt kuitenkin jäin miettimään, että mitäs välineitä sitä enää on käytetty? Tuntuu, että ensimmäiset kuukaudet on varsinaista välineurheilua, mutta nyt ei enää niinkään. Katsotaanpas, millaisen listan sain aikaiseksi.



1. Rattaat
Meidän ihanaiset Bugaboo Cameleonit ansaitsevat edelleen kärkisijan. Niitä on kyllä käytetty koko rahan edestä. Rattailla pääsee kokonsa puolesta melkein kaikkialle. Selkänojan kaltevuutta saa säädettyä nopeasti. Myös sitä, matkustaako lapsi kasvot vai selkä menosuuntaan, on aika nopea vaihtaa. Ne on helppo ja nopea kasata tarvittaessa ja mikä tärkeintä Pikku P viihtyy niissä erinomaisesti. Käymme rattailla ulkona päivittäin. Nykyisin tyttö nukkuu rattaissa päikkärit myös parvekkeella, eikä pelkästään liikkeellä ollessamme. 



2. Tripp Trapp -tuoli
En usko, että löytyy montaa lapsiperhettä Suomesta, joilla ei ole syöttötuolia. Tripp Trapp syöttis varsinkin omalla tarjottimella varustettuna on ollut meille oiva valinta. Lapsi viihtyy tuolissa ja se on myös sopivan pieni heti kuusikuukautiselle. Me emme tarvinneet juuri tyynyjä selän taa viritellä alkuvaiheessakaan. Tuoli myös muuntuu isommalle sopivaksi, kun sen aika on. Tuoliin kiinnitettävä tarjotin on ollut tosi hyvä varsinkin sormiruokailtaessa. Ruoka pysyy hyvin tarjottimella, jollei nyt tarkoituksella niitä aleta sieltä pois heittelemään.


3. Turvaistuin
Meille auton omistaville turvaistuin on pakollinen hankinta. Olemme käyttäneet ostamaamme Cybexin Sironaa nyt pari kuukautta. Se vaikuttaa hyvältä valinnalta. Tyttö viihtyy tuolissa oikein hyvin. Turvakaukaloon verraten asennon saa paljon istuvammaksi, mikä miellyttää pikkuista. Näin tuolissa on kivempi lueskella kirjaa tai katsella ulos. Toisaalta tytön nukkuessa tuolin saa aika kaltevaksi. Minusta on mukavaa, että tyttö saa vielä matustaa selkä menosuuntaan päin. On turvassa siellä omassa sopukassaan. Tuolin saa käännettyä auton oveen päin otettaessa tai laitettaessa lasta kyytiin. Helpottaa paljon hommaa varsinkin ahtailla parkkipaikoilla. Tuolin saa käännettyä myös kasvot menosuuntaan, kun istuin käy toisinpäin ahtaaksi.

Parin kuukauden takaisia turvaistuimen hankintamietteitä voit lukea täältä.



4. Oma sänky
Pikku P:n pinnasänky on päässyt nyt todella käyttöön, kun tyttö on päälle kuukauden koisinut siellä koko yön. Aiemminhan kaveri tuli meidän keskeemme puolivälissä yötä. 

5. Vanna
Vannassa on saatu irti monet hymyt ja naurut. Molskiminen ja polskiminen on vaan niin kivaa! Vannaaminen on nykyisin vielä niin helppoa, kun tyttö osaa istua itse. Toki tuohuja pitää valvoa koko ajan. Tytöllä tuntuu olevan kova hinku juoda vettä koko ajan vannaillessa. Tai sitten hän koettaa itse sukeltaa... Vannassa voi lukea kylpykirjaa tai leikkiä kylpyleluilla. Ja räiskiä paljon vettä! Vannan voi ottaa myös mukaan saunan lauteille. Näin voi yhdistää kaksi kivaa tekemistä yhdeksi.

Millainen on sinun vauvantarvikkeiden top 5? Osuuko listani tavarat yksiin vai vaihtaisitko jotain?