Kaksplus.fi

torstai 12. toukokuuta 2016

Mitä en tiennyt vauva-arjesta vuosi sitten

Pikku P:n synnyttyä vuosi sitten vastaan tuli monia uusia ja yllättäviä juttuja. Keräsin alle pilke silmäkulmasssa listaa asioista, joita en tiennyt ennen pikkuisen syntymää tai toisaalta muuttivat meillä toimintatapoja.

1. Varsinkin alkuun imetät ihan koko ajan
En stressannut imettämisestä sen kummemmin ennen Pikku P:n syntymää. Ajattelin, että ei kai se ole sen kummempaa kuin tissi suuhun ja nam nam. Laitoksella totesin, että periaatteessa joo, imetysote pieneltä löytyi varsin näppärästi. Maidon tilaaminen kuitenkin on varsin pitkäaikainen prosessi. Minulla meni parisen päivää, ennen kuin maito nousi. Tätä ennen tyttö jaksoi kärsivällisesti tilata ja tilata maitoa. Toisena yönä hän söi tissiä viisi tuntia putkeen. Tämän jälkeen tissini alkoivat olla jo varsin arat. Kävin kysymässä hoitajalta, että onko normaalia, että vauva syö taukoamatta. Hän vastasi hymyillen, että kyllä! Pienokainen tilaa itselleen juotavaa. Hän neuvoi, että isi voi välillä ottaa pienen ihokontaktiin. Pikkuinen saattaa siihen hetkeksi nukahtaa, niin saatte kaikki vähän unta. Se oli hyvä neuvo, parin tunnin päästä sitten virkistyneinä jatkettiin tilaamista. 

2. Et juurikaan nuku
Olin ymmärtänyt, että vauvan kanssa tulee valvottua, mutta että noin paljon. Alkuun oli muutenkin niin ihana katsella nukahtanutta kaveria imetyksen jälkeen, ettei edes malttanut nukkua. Toisaalta ensimmäisinä viikkoina minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin sain unenpäästä kiinni pikkuisen nukahdettua. Hormoonit auttavat tässä paljon. Neljän tunnin yöunet tuntuvat ihan siedettäviltä, vaikka kyllä äitiaivot välillä muistuttelivat olemassaolostaan. Nykyisin meillä nukutaan pääsääntöisesti yöt läpeensä. Jos tuleekin yöheräilyjä, niin ne tuntuvat todella paljon raskaammilta. Saavutetuista eduista tahtoisi pitää kiinni:)

3. Olet vauvasi kanssa 24/7
Varsinkin täysimettävä äiti on läsnä vauvan elämässä koko ajan. Tuntia pidemmäksi aikaa tuskin tulee karattua pitkään aikaan. Vaikka tämäkin oli periaatteessa tiedossa, niin kyllä se omalla intesiviteetillään yllättää. Alussa sellaisetkin arkiset asiat kuten hampaiden tai kasvojen pesu saattavat unohtua monena päivänä. Se on uskomatonta, ettei malta olla pois pienen luota edes sitä kahta minuuttia, jotta pesisi hampaansa. Pissilläkin käy vain kun on pakko! 

4. Pelkäät, että vauvallesi käy jotain
Minun oli ensimmäisinä viikkoina tosi hankala jättää pientä silmistäni. Pelkäsin, että jos en näe häntä, tyttö jotenkin katoaa tai lakkaa hengittämästä. Ihan hulluahan se on, mutta pikkuinen on vaan niin rakas, ettei mitenkään haluaisi menettää häntä. Tyttö nukkui päiväunensa ensimmäisinä viikkoina olohuoneen sohvalla, jotta hän oli koko ajan minun lähelläni. Toiseen huoneeseen pinnikseen nukkumaan jättäminen tuntui liian rajulta. Yöt hän nukkui meidän keskessämme isossa sängyssä. Siinä näki heti tarvittaessa, että kaveri on siinä ja hengittää. Miten monta kertaa sitä tulikaan tarkistettua, että pikkuinen hengittää nukkuessaan. Jos ei kuulunut tuhinaa, niin kastelin sormen ja vein lähelle nenää. Tällöin hengitys tuntuu paremmin. Useimmiten vieläkin nukkumaan tullessani tsekkaan, että tuhina kuuluu. 

5. Oma vauva on vaan niin ihana
Olin niin onnessasi omasta kauniista pienokaisestasi, etten oikein malttanut olla esittelemättä häntä kaikille. Oli ihanaa, että ihmisiä ramppasi kylässä kaveria katsomassa. Sitten sai päivitellä yhdessä, miten pieni hän onkaan. Onko enemmän äidin vai isän näköä. Missä tahansa ulkona liikkuikin, hän keräsi ihailevia katseita. Rohkeimmat tulivat katsomaan ihan lähemmäs ja kehaisivat samalla. Varsinkin muut tuoreet vanhemmat tulivat ihastelemaan ja vertaamaan omaan kaveriinsa. Tämä kaikki oli minusta oikeasti pääosin kivaa. Onhan pikkuinen niin ihana, että ihmekös tuo, jos muutkin menevät sekaisin. Toki hetkinä, jolloin olin väsynyt ja en olisi jaksanut puhua kenellekään, niin olisi ollut kiva vaan syrjäytyä rauhassa.

6. Puheenaiheesi muuttuvat
Se on koomista, mutta niin totta. Vauvan syntymän jälkeen (ainakin) seuraavan vuoden pääpuheenaiheet koskevat nukkumista ja kakkaamista. Vähän isomman lapsen kanssa myös syömistä. Miten teillä nukutaan? Herätäänkö teillä monta kertaa yössä? Nyt tulee hampaita, niin ollaan taas nukuttu vähän huonommin. Montako kertaa teillä kakataan? Oliko vihreää vai jos ruskeaa? Toisia samassa tilanteessa olevia se oikeasti kiinnostaa, mutta kannattaa huomioida yleisönsä muissa yhteyksissä.

7. Yksityisyys katoaa
Teen harvoin enää mitään yksin. Jos tahdon suihkuun, otin alkuun pikkuisen sitterissä mukaan suihkutilaan. Lähiaikoina olen uskaltautunut suihkuun tytön päikkäriaikaan. Kun käyn pissillä, varsinkin liikkuvampi kaveri oli turvallisempi ottaa mukaan kuin jättää valvomatta olkkariin. Siinä vaiheessa, kun hän oppi itse kunnolla liikkumaan, niin hän on tullut perässä kysymättä. Nykyisin meillä hengataan parhaimmillaan vessassa koko perhe, vaikka joku on pöntöllä. 

8. Parisuhde muuttuu
Kahdenkeskinen aika mieheni kanssa on nykyisin varsin vähäistä ja arvokasta. Alkuun meillä mentiin nukkumaan samaan aikaan pienen kanssa. Päiväunet hän nukkui silloin, kun mieheni oli töissä. Pitikin löytää uusia tapoja piristämään parisuhdetta. Pikku P on mennyt jo pitkään nukkumaan pari tuntia ennen meitä. Tällöin alkaa vanhempian vapaa-aika. Välillä aika menee someillessa, mutta koetamme myös välillä tehdä iltaisin jotain yhdessä. Joku jakso jotain kivaa sarjaa. Hyvää ruokaa ja lasillinen viiniä. Levyllinen tai pari hyvää musikkia ja vain höpöttelyä. Nämä hetket antavat ihanasti virtaa ja katkaisevat mukavasti perusarkea. Teimme ennen mieheni kanssa kaikki isommat ja vähän pienemmätkin päätökset yhdessä. Nykyisin yhteinen aika ei siihen riitä, joten meistä on tullut vähän pakotetusti itsenäisempiä. Välillä se yllättää, kun ei enää tiedäkään ihan kaikkea, mitä toisen elämässä tapahtuu.

9. Syyllisyys
Äidit vaikuttavat olevan todella hyviä syylistämään itseään. Itse en ole tässä poikkeus. Syyllistyä voi ihan kaikesta. Nyt ressu meni puoli tuntia myöhemmin päikkäreille. Annoin taas hänelle valmisruokaa, huono äiti. Olinpa vähän turhan kipakka äsken, hänelle varmaan jäi ikuiset traumat. Olipas minulla muka niin paljon aikuisten juttuja tänään, lapsi jäi ihan heitteille. 


10. Äidin rakkaus
Minulle sanottiin, että et voi tietää millaista äidin tuntema rakkaus on pientä kohtaan, ennen kuin olet itse äiti. Minua vähän kiukutti kommentti silloin, mutta nyt voin allekirjoittaa sen. Toki olin kokenut rakkautta jo ennen äidiksi tulemista, mutta se on niin erilaista. Toista aikuista rakastaessa voit yleensä saada hänestä myös tukea ja turvaa. Aikuinen pärjää itsekseen. Mutta se ihana pieni rääpäle, jonka maailmaan saatat ei pärjää. Hän on täysin sinun armoillasi ja luottaa siihen, että pidät hänestä hyvää huolta. Se katse minkä pikkuinen antaa imetettäessäsi, on jotain ainutlaatuista. Sitä katsellessa tämä hormonihuuruinen mamma on itkenyt monet kerrat onnesta. Tämä pieni on minun ja vain minun ja hän rakastaa minua yli kaiken. Tekisin mitä vain suojellakseni häntä.

Millaisen listan sinä kirjoittaisit? Mikä yllätti sinua eniten vauva-arjessa?

Ps. Tein vähän aikaa sitten omilla fiiliksilläni kuorutetun listauksen siitä, mitä asioita kaipaan ajalta ennen vauva-arkea. Alkuperäinen lista oli Vaun käsialaa. Juttuun pääset tästä, klik!

12 kommenttia:

  1. Voin kyllä kompata näitä kaikkia mutta varsinki kohdat 6 ja 10 on niiin totta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Varsinkin toi äidinrakkaus on ihan omaa luokkaansa :)

      Poista
  2. Jep suihkussa ja vessassa yksin käyminen on erittäin harvinaista herkkua :D harvoin meillä on vessan ovi edes kiinni mutta nykyään silläkään ole väliä kun neiti ylettää kahvaan ihan ite :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitinä sitä oppii arvostamaan ihan erilailla pieniä arkisia asioita, kuten rauhassa suihkussa käymistä :) On ne pienokaiset neroja, meillä ei vielä tyttö jaksa painaa kahvaa ihan auki asti.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Ei sitä voikaan tietää mitä kaikkea on edessä ennen kuin se omalle kohdalle sattuu. Olin itsekin kuvitellut arjen vähän erilaiseksi, mutta se riippuu myös niin vauvasta miten se arki lähtee sujumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Molemmat totta. Jokainen vauva on erilainen, joten kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi :)

      Poista
  4. Kaikki kohdat kuulostaa tutulta, ja voisin allekirjoittaa. Mennyt vuosi (tai 10kk) on ollut täynnä yllätyksiä :) Ja sekin tuli yllätyksenä, kunka nopeasti se pikkuvauva-aika kuluu ja kohta jaloissa pyörii ihana taapero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Kulunut vuosi on toisaalta ollut todella tapahtumarikas, mutta mennyt silti tosi nopeasti. Nyt meidän pieni jo kävelee ihan itsekseen, toisaalta jee, toisaalta nyyh :)

      Poista
  5. Ihan super postaus! <3 Itsellenikin tuli tosi paljon yllätyksiä jo raskausaikana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Joo, sieltä ne yllätykset alkaa :)

      Poista
  6. Heh oikein osuva lista! :)

    Lainasin muuten banneriasi pieneen juttuun tänne:
    http://askeleitablogi.blogspot.fi/2016/05/omalla-lukulistalla.html,
    toivottavasti ei haittaa! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi<3