perjantai 29. kesäkuuta 2018

Kaksplussan kesäpartyt - Perhettä paossa pakohuoneessa

Vietimme pari viikkoa sitten Kaksplussan verkoston bloggaajakollegoiden kanssa ihanan iltapäivän ja illan. Mukavaa yhdessäoloa ja mielenkiintoista ohjelmaa. Minulle päivä sattui mitä parhaimpaan aikaan. Olin juuri edellisenä päivänä saanut koulusta päättötodistuksen, joten pääsin samalla juhlistamaan puolentoista vuoden mittaista uurastustani ylemmässä journalismin koulutusohjelmassa. Nyt olen virallisesti medianomi (yamk)!




Ohjelma alkoi rennosti kuulumisien vaihdolla. Olimme saaneet kokoustilan käyttöön Game Over Escape Roomista. Tarjolla oli pientä naposteltavaa ja virvokkeita. Olipa mukavaa nähdä bloggaajakollegoita kasvotusten. Muutamien kanssa olemme nähneet aiemminkin, mutta joukossa oli myös useita uusia kasvoja. Hauskaa yhdistää ihmisiä mielessä kehittyneeseen kuvaan blogista. Kaikki olivat jo jollain tasolla tuttuja!




Ohjelmassa ensimmäisenä oli pakopeli jossain Game Overin kuudesta erilaisesta pakohuoneesta. Olen haaveillut pakopelin kokeilusta jo pari vuotta, joten olin ihan innoissani mukana!  Lähdin kokeilemaan Lapin Lumilinna -huonetta. Se vaikutti mielenkiintoiselta, muttei liian painostavalta. Klassinen Saw-elokuvaan pohjautuva huone tuntui liian ahdistavalta vaihtoehdolta. Meidän ryhmässä oli viisi henkilöä. Peliä pelataan 2-6 hengen ryhmissä. Kuuden hengen ryhmä on jo varsin suuri. Tuntuisi, että 3-4 olisi ihanteellisin ryhmän koko. Kaikki pääsevät parhaiten osallistumaan. Tunti täyttyi  nopeasti ja lopulta meillä jäi pari tehtävää suorittamatta aikarajan tultua täyteen. Tehtävien suorittaminen oli tosi mukavaa. Olen jo kovasti suunnittelemassa uutta kertaa. Jos silloin pääsisi huoneesta pakoon saakka!




Pelaamisen jälkeen huone täyttyi hetkeksi iloisesta rupattelusta. Jokaisella oli kovasti kommentoitavaa omasta kokemuksesta. Syntyi monia ideoita, miten seuraavan kerran voi toimia nopeammin ja paremmin. Pian meille jo esiteltiinkin POP&co-vaatemerkin kevään ja syksyn mallistoa. Kevään mallistossa on herkkuja tytöille, mutta syksyn tarjonnassa on vaatteita sekä tytöille että pojille. Vaatteissa on käytetty tosi ihania materiaaleja! Kevään malliston farkkuhenkiset shortsit olivat tosi kepeät ja hengittävät. Varmasti mukavat päällä helteillä. Talven mallistosta jäin haaveilemaan Maiskikselle ihanaa merinovillaista villapaitaa ja Pigelsille velourvaatteita.

Ennen rennomman rupattelun alkamista arvottiin vielä Vimman tunika, spasetti sekä Aarni Woodin huikea rannekello. Aarnin tuotteissa käytetään suomalaisia puumateriaaleja kuten visakoivua, tammea, saarnia, jalavaa sekä tervaleppää. Osassa malleista löytyy suomalaisen hirven nahasta tehdyt rannekkeet.



Mukaan saimme ison goodie bagin täynnä mielenkiintoisia tavaroita. Muumi-uimalelut tulivat meille heti käyttöön. Maiskis rakastaa palloja ja pallo, jossa on Muumien kuvia oli kaksin verroin mielenkiintoinen. Olin itse erityisen innostunut mukana olleesta Bangerheadin kuivashampoosta. Palaan kuukauden päästä töihin ja tämän jälkeen tuote tullee olemaan kovassa käytössä!

Iloinen ilta jatkui Game Overin kokoustilasta vielä alakerran baariin ja tanssilattialle. Jälkikäteen voin hymyssä suin muistella päivää ja odottaa seuraavaa tapaamista!




lauantai 19. toukokuuta 2018

Lähtölaskenta Kalifornian aurinkoon on alkanut!

Sieltä se vihdoin saapui, LOMA, LOMA, LOMA! Huomenna pääsemme kolmeksi viikoksi reissaamaan (pääosin) Kaliforniaan. Palkintoloma on nyt ansaittu. Koulu on pulkassa ja elämäni ensimmäinen puolikas on juostu! Lento kohteeseen käy välipysähdyksen kautta Lontoossa. Menomatkaan menee 18 tuntia, joten pieni operaatio on vielä tuo itse siirtyminen. Teimme lento- ja hotellivaraukset joulun molemmin puolin. Niistä on osasta jo niin kauan, että on melkein unohtanut, mitä kaikkea olimmekaan suunnitelleet. Mutta tällainen on meidän matkasuunnitelma suurpiirteissään. Iloa lapsille ja aikuisille sopuisaan tahtiin. Postailen matkan aikana reissun kohokohdista ja muuten kuulumisia rennolla aikataululla:) 

Mustalla kattauksella mennään. Lupaan ostaa seuraavan kerran värikkäämmän laukun!


1. viikko: Los Angeles - Carlsbad - Legoland California - Santa Monica


Lentomme lähtee Suomesta sunnuntaina aamusta. Kevyen 18 tunnin ja yhden välipysähdyksen kautta laskeudumme Los Angelsin kentälle alkuillasta. Otimme majoituksen ensimmäiseksi yöksi lentokentän lähellä sijaitsevasta Sheratonista. Pääsemme nopeasti omaan huoneeseen huilaamaan pitkän matkan jälkeen. Aamulla haemme auton vuokraamosta ja ajamme parin tunnin matkan Carlsbadiin motelliin. Motelli on ihan rannan vieressä. Siellä on tarkoitus huilata rannalla ja hotellissa. Seuraavana päivänä siirrymme läheiseen Legolandin hotelliin allasalueelle huilimaan. 

Kolmen rennon huilipäivän jälkeen uskomme jaksavamme ottaa kaiken ilon irti Legolandista kahden seuraavan päivän ajan. Viikon lopuksi siirrymme Los Angelsin rannalla sijaitsevaan Santa Monicaan. Rannalla ja altaalla oloa, mutta myös kaupunkiin tutustumista tiedossa.

2. viikko: Anaheim - Grand Canyon - Las Vegas - Mammoth Lakes


Toisen viikon alussa siirrymme Anaheimiin lähelle Disney Landia. Tähän puistoon varasimme päivän kiertelyyn. Suurin osa laitteista on kuitenkin vielä meidän lapsille liian rajuja. Puistopäivän jälkeen on meidän reissun pisimpiä ajoja, kun matkaamme suoraan Grand Canyonille. Saimme majoituksen luonnonpuiston sisältä parin sadan metrin päästä kanjonista. Varasimme tämän ensimmäisten hotellien joukossa ennen joulua. Oli melkein viimeinen saatavilla oleva huone, joten nämä menevät aikaisin! 

Kanjonilla vietämme yhden täyden päivän ja ajamme sitten muutaman tunnin päähän Las Vegasiin. Olimme kahden vaiheilla Vegasista, mennäkö lasten kanssa vai ei. Hotellitarjontaan tutustuttuamme löysimme sieltä useita lapsiperheille suunnattuja hotelleja. Vegas on ajoreittimme varrella ja siellä hotellit ovat varsin edullisia ja laadukkaita, joten ajattelimme lopulta, että miksi ei? Valitsemassamme hotellissa on mm. oma hiekkaranta leluineen lapsille ja villivirta, jossa voi lillua renkailla. 

Matkalla Yosemiten kansallispuistoon pysähdymme nopeasti mm. Kuolemanlaaksossa. Yhden yön vietämme matkalla Mammoth Lakesissa ihan vain katkaistaksemme ajomatkaa.


3. viikko: Yosemiten kansallispuisto (El Portal) - San Francisco


Yosemiten kansallispuiston majoituspaikat oli jo myyty loppuun, kun katselimme niitä joulukuussa. Majoitumme tämän vuoksi El Portalista, josta on vajaan tunnin ajomatka puistoon. Yosemiten katseluun olemme varanneet yhden kokonaisen päivän. Sitten on vuorossa matkamme viimeinen etappi San Francisco, josta lähtevät myös paluulentomme. Täällä kaupunkiin tutustumisen lisäksi käymme mm. Alcatrazin vankilassa.

Oletko matkannut Kaliforniassa? Olisi mukava kuulla viime hetken vinkkejä matkaa varten. Mitä ei ainakaan kannata missata!

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tomppeli - maailman paras mielikuvitusystävä + arvonta

*Kaupallinen yhteistyö HIT Mini

Kuvittele mielessäsi ihana kesäpäivä. On vapaapäiväsi ja olet perheesi kanssa suuntaamassa pienelle retkelle kohden Tervasaarta. Retken päämäärä on saarella sijaitseva kesäteatteri. Siellä esitetään koko perheelle suunnattua teatteria, sirkusakrobatiaa ja musiikkia yhdistelevää näytelmää Tomppeli  maailman paras mielikuvitusystävä.


Kaikki kuvat on otettu Lapsimessujen maistiaisesityksestä.

Näytelmä kertoo pienestä Tomppelista, joka on vakaasti päättänyt olla maailman paras mielikuvitusystävä. Kun pieni Eveliina lavastaa Tomppelin syylliseksi vahinkoon, syntyy melkoinen sotku (HIT Mini).

Esityksen aikana lapset pääsevät mukaan pohtimaan myötätunnon ja toisten hyväksymisen merkitystä. Esitys rohkaisee jokaista olemaan oma itsensä. Esitys on tehty pienet katsojat huomioiden. HIT Mini lupaa, että esityksestä nauttivat kaikki, mutta ennen kaikkea se on rakennettu 110-vuotiaille. Esityksen kesto on noin 50 minuuttia. Tämä on aika, jonka yksivuotiaskin juuri jaksaa istua katsomossa. Ainakin Pigelsin kanssa tunnin kohdalla menee maaginen raja, jonka jälkeen pakka leviää hyvin nopeasti. Esityskausi on 26.5.9.9.2018.

Jos olet käynyt aiempina vuosina katsomassa samaisessa osoitteessa Känkkäränkkä-näytelmiä, niin tämä on saman työryhmän uusin teos. Teatterin tekijät kertovat, että useille käynti Tervasaaressa on jo muodostunut tavaksi. HIT Mini esittää kesäesitystä Tervasaaressa nyt jo seitsemättä kertaa. Ensimmäistä kertaa esityksen puvustuksesta vastaa Jonna Heikkinen. Puvut on luotu kierrätysmateriaaleja käyttäen. Puvut tukevat loistavasti näytelmää ja luovat lavalle oman satumaailmansa.

Minusta vanhemmuudessa ehdottomasti parhaita puolia on, kun saan esitellä lapsilleni kaikenlaisia maailman ihmeitä. Kolmevuotiaalle ja varsinkin yksivuotiaalle maailma on täynnä niitä. Päivän kohokohta saattaa olla sateisena päivänä maanpinnalle nousseet kastemadot tai aurinkoisena päivänä lähi joessa vaakkuvat sorsat. Nämä riittävät hyvin piristämään arkea. 

Välillä on kuitenkin ihana yllättää oikein kunnolla. Antaa jotain ihan uutta ja ihmeellistä tehtävää. Kesäteatteri on minusta yksi oiva tapa luoda pienille erityinen kokemus. Sitä muistellaan Pigelsin puheissa vielä pitkään esityksen jälkeen. Näimme esityksestä pienen maistiaisen pari viikkoa sitten Lapsimessuilla. Molemmat lapset tuojottivat leijonan temppuilua suut auki. Pigels on nostanut useita kertoja esityksen jälkeen hassun leijonan temput. Äiti, miten se leijona seisoi käsillään siellä Lapsimessuilla? On hauskaa huomata, miten erityiset asiat jäävät muhimaan pienen mieleen. Kun esityksen aihe ja tarina on rakennettu opettavaiseksi, se antaa pienelle uutta näkemystä maailmankatsomukseen. Vähän vanhemmat lapset pystyvät ehkä esityksen kautta käsittelemään eteen tulleita ei niin mukavia ja hieman hankalia asioita. 

Lippuja Tomppelin esityksiin myydään Tiketissä. Tiketistä näkee myös tarkat esitysajankohdat. Liput ostetaan suoraan tiettyyn näytökseen, mutta ne voi tarvittaessa vaihtaa jälkikäteen. Tämä on nerokasta! Lapsiperheissä yllättäviä asioita sattuu varsin usein.

Loppuun vielä yksi iloinen asia. Arvon Ilopiikki-blogini Facebook-sivuilla yhden koko perheen lippupaketin esitykseen. Arvonta-aikaa on ke 23.5. klo 22 saakka. Tervetuloa osallistumaan!


maanantai 7. toukokuuta 2018

Maiskis yksi vuotta

Maiskis täytti viime perjantaina yksi vuotta. Näin meidän perheeseemme muutti touhukas taapero. Viimeinen vauvakuukausi on ollut täynnä pieniä ja aika suuriakin muutoksia. Poika on kuorinut itsestään viimeiset vauva-ajan rippeet aloittaakseen taaperoajan tomera touhottajana.


Aloitetaan tärkeimmästä. Maiskis sisäisti kävelytaidon lopullisesti viikkoa ennen syntymäpäiväänsä. Hän auttoi äitiä keittiössä ja lähti astianpesukoneelta aikansa touhuttuaan kävelemään kohden eteistä ja otti ainakin viisitoista askelta. Silloinkaan hän ei kaatunut vaan pääsi päämääräänsä eli pehmolelu Maisan luo. Tämän jälkeen kävelyn koodi oli murrettu. Kotona liikuntaan nyt lähes kokonaan kävellen. Ihan kiireisimpinä hetkinä hän saattaa vaihtaa konttaukseen. Ennen tätä Maiskis oli ottanut pieniä siirtymiä kävellen. Maksimi taisi olla viitisen askelta. Esimerkiksi sohvalta sohvapöydälle. Tuntuu, että innostuksen kävelyn opetteluun Maiskis sai, kun hän pääsi kävelemään ulkona. Hän tajusi, mitä kaikkia uusia ulottuvuuksia tämä taito antaa. Maiskis saattoi ennen kävelytaidon oppimista ulkona liikkuessaan nostaa kädet ilmaan ja sanoa komentavasti äiti, kun halusi taas jatkaa kävelyä. Aika liikkistä!

Kommunikointi Maiskiksen kanssa on yhä helpompaa. Hän osoittaa jo tomerasti, jos hän haluaa ruokapöydästä jotain tai lattialta jonkin lelun. Maiskis on tosi kiinnostunut lukemaan kirjoja ja opettelemaan muutenkin uusia sanoja. Hän koettaa toistaa kuulemiaan sanoja ja välillä osuu aika lähelle oikeaa. Maiskis oli ihan innoissaan palloista synttäreillä ja Vappuna. Mieleen jäikin sanan alku pa, pa! Kysyttäessä hän löytää oman pään ja navan ja osaa sanoa sanan kirkkaasti. Napa löytyy helposti myös äidiltä. Nukkumaan mennessä Maiskis tietää mitä tehdä, kun sanon laita pää tyynyyn! Yllättäen hän on myös oppinut, että puhelin on pu. Vauvakieltä tulee oikeiden sanojen lisäksi paljon. Jokeltelu on myös muuttanut muotoaan enemmän kolisteluksi. Kielenkehitys on selkeästi aktiivisessa vaiheessa.


Maiskis syö edelleen aika hyvin. Hieman ruokailun alkuinnostus on hiipunut. En tiedä onko kokin mielikuvituksessa vika vai onko maailma muuten vain ruokailua mielenkiintoisempaa. Toivottavasti vuoden rajapyykin tuomat uudet mahdollisuudet vilkastavat taas ruokailua. Muutenkin Maiskis on varsin hitaanlainen syöjä. Vaikkei hän ensimmäisen vartin aika syö juuri mitään, hän saattaa sen jälkeen yhtäkkiä innostua. Joskus istuttuamme tunnin ruokapöydässä huomaan, että kaverin lautanen on tyhjä. Ei pidä siis hötkyillä ruokailun kanssa. Tissimaito maistuu erinomaisesti. Varsinkin aamuisin herättyään pikkuinen tankkaa aimoannoksen. Muuta aamiaista onkin turha tarjota heti perään. Noin tunnin päästä mahassa alkaa taas olla tilaa. Ehdoton lempiruoka taitaa olla makaronilaatikko. Hedelmistä banaani tai hunajameloni ovat hittejä.


Maiskis nukkuu yöt! Hurraa! Nyt viimeisen parin viikon aikana on tarvinnut vain käydä peittelemässä ja laittamassa tutti suuhun kerran tai kaksi yössä. On ollut myös pari yötä, jolloin hän on nukkunut läpi yön. Aika helmeä. Iltaisin pieni nukahtaa omaan sänkyynsä vajaassa puolessa tunnissa, kunhan itse köllöttelee sängyn vieressä. Alkuun pidän kättä sängyn sisäpuolella, josta poikanen saattaa pitää kiinni tai maata päällä. Ennen nukahtamista hän kuitenkin päästää irti. Nukuttamiseen ja yöllisiin peittelyihin kelpaa melkein isimies tällä hetkellä paremmin. Maiskis herää aamuisin varsin aikaisin. Kuuden molemmin puolin. Tämän vuoksi hän on yleensä ysin jälkeen ihan valmis päikkäreille. Nykyisin hän nukkuu useimmiten vain yhdet päikkärit ja herää niiltä noin klo 12. Tästä on aika pitkä matka iltauniin. Hän menee nukkumaan käsin jälkeen ja nukahtaa yleensä viimeistään 20.30. Ei hän kuitenkaan iltaisin ole mitenkään liian väsynyt, joten ilmeisesti tämä toimii ihan hyvin. Harmi sinänsä, että nyt siskokset nukkuvat päiväunet taas eri aikaan. Hyvästi äidin oma aika. Toisaalta, nyt ehdin touhuta molempien lasten kanssa myös kaksin. Kaikella on aina puolensa.


Maiskis on oppinut antamaan haleja. Niitä on aina ihana saada. Äidin lisäksi myös isä ja sisko saavat oman osansa pojan hellyydenosoituksista. On se niin suloista, kun poikanen kävelee vaappuvin askelin luokseni kädet ojossa ja antaa iiiison halin. Ja ehkä vielä pusun poskelle. Tämän herran kanssa on ihana lähteä valloittamaan maailmaa. Nyt pieni on siihen valmis!



keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Yhteissynttärit supersankari-teemalla

Pidimme viime lauantaina meidän lasten 3- ja 1-vuotisyhteissynttärit. Halusin vielä kerran järjestää pastellinsävyiset juhlat, koska tämän jälkeen se ei ehkä enää ole mahdollista. Halusin tehdä juhliin kakun Kit Kat -patukoista ja laittaa päälle jotain pastilleja. Amerikan pastilleissa oli hyvät pastellisävyt. Näin juhlan väreiksi tuli minttu ja violetti. Ne ovat myös neutraalit värit sekä tytölle että pojalle. Sävyjen lisäksi teemaksi tuli supersankarit, sillä ovathan nämä pienet meidän elämän supersankareita. Yllättävät taidoillaan joka päivä!


Täytekakun pohjan ja täytteen tein Suklaapossu-blogin kakkuohjeella. Pohjan ohje on ihanan suklainen ja mehevä. Harjoituskakkua tehdessä paistoin pohjaa hieman liian kauan, joten se jäi vähän kuivaksi. Kannattaa tarkkailla pohjaa paistoajan lopulla, minun uunissani riitti 50 minuutin paistoaika. Harjoituskakku kohosi myös keskeltä paljon reunoja enemmän. Tähän auttoi, kun laitoin kakkuvuoan reunojen ympärille märän harson. Näin reunat eivät kuumu liikaa ja kakku paistu reunoilta keskusosaa nopeammin. Tuli varsin tasainen pohja tämän kikan avulla!

Kakun korsiteluun meni noin 8 Kit Kat -patukkaa ja kymmenisen pussia Amerikan pastilleja. Me noukimme pastilleista oranssit pois, jonka vuoksi pusseja meni enemmän. Kakun koristeeksi mies osti pelikaupasta He-Manin (Maiskis) ja Ihmenaisen (Pigels), jotka ovat kukistaneet pahiksen eli Mermanin (Pigelsin mukaan isi). Hauskat koristeet, jotka ovat nyt siirtyneet leluiksi lapsille. Mies oli ihan innoissaan kakun koristeista. Taisi jossain sivulauseessa sanoa, että olisi varmasti lapsena järjestänyt itselleen He-Man synttärit, jos silloin olisi ollut tapana teema-synttäreitä järjestää:)



Tarjolla teimme suolaisiksi tähden muotoisia leipiä. Leipiä oli kahdenlaisia. Toisissa oli sisällä voita, kinkkua ja hyvää juustoa. Toisten sisällä oli avokadoa (ripauksella sitruunaa tummentumisen ehkäisemiseksi) sekä humusta. Kasasimme leivät ja painoimme piparimuotilla leivät tähden muotoon. Ylijäämää leivistä jäi aika paljon. Onneksi meillä yli aika paljon yövieraita, joten ylijäämäpalat upposivat hyvin ilta- ja aamupaloilla.


Meidän lapset rakastavat hedelmiä ja marjoja, joten nämä oli mukava tuoda osaksi tarjoiluja. Mies innoistui kaivertamaan vesimelonista hauskan supersankarin, joka piristi esillelaittoa. En itse ikinä olisi jaksanut kaiverrusta tehdä. Mieheltä siihen meni korkeintaan vartti.



Olen monta vuotta haaveillut, että teen juhliin kuppikakkuja. Nyt ne sopivat teemaan ja esille laittoon. Tein muffinssit Meillä Kotona -blogin pistaasi-valkosuklaamuffinsien ohjeella. Oikein herkullisia! Tein Maiskikselle omia sokerittomia porkkana-omenamuffinsseja Naperosta nautiskelijaksi -kirjan ohjeella. Näin molemmat saivat oman pienen kakun, jonka päältä puhaltaa kynttilän. Oikea kakku oli sellainen, johon ei kynttilöitä saanut päälle. Tarjolla oli myös tähdenmuotoisia keksejä, jotka tein ihan perinteisellä vaaleiden pikkuleipien ohjeella ja koristelin sokerikuorrutteella. Pigels pääsi keksien osalta osallistumaan leivontapuuhiin, mikä oli mukavaa.

Supersankari-teemaan liittyen askartelimme muutamia naamareita kartongista. Näitä laitoimme ilmapalloimme ja vesimeloni-supersankarille. Muffinsien päälle leikkasimme keltaisesta kartongista salamia, kiinnitimme hammastikkuun ja tökkäsimme muffinssien päälle. Ilmapalloille ostimme keppejä ja asetimme maljakoihin kukiksi. Koristeluissa oli varsin pieni vaiva, mutta antoivat paljon näköä pöytään. Kaikki tarjoilut ja koristelut onnistuivat! Kakun Kit Katit romahtivat reunoilta tosin aika pian ensimmäisen palan ja narun pois ottamisen jälkeen. Mutta eihän se nyt haittaa, kuvat oli jo otettu;) Vinkiksi, että reunoille kannattaa laittaa jotain kiinneainetta. Meillä ei pelkkä väleistä yli tullut täyte riittänyt.




Juhlat menivät tänä vuonna tosi rennosti. Rentous alkoi jo juhlien järjestelystä. Isosiskoni ja vanhempani tulivat jo perjantaina meille ja olivat kätevää orjatyövoimaa tarjoilujen valmistamisessa. Siskon pojat pitivät seuraa meidän lapsille. Vieraat saivat tulla omien aikataulujen mukaan juhliin liukuvasti klo 10 - 14 välillä. Näin vieraita oli tasaisesti pitkin aamupäivää ja kaikkien kanssa ehti seurustelemaan. Maiskis oli juhlien alussa vielä aamupäikkäreillä. Tällöin laulettiin Pigelsille onnittelulaulut ja hän sai avata rauhassa paketteja. Maiskiksen herättyä hän sai oman tähtihetkenssä, kun laulettiin onnittelut ja avattiin paketteja. Näin molemmat lapset saivat hetkeksi huomion vain itseensä, vaikka juhlapäivä oli molempien yhteinen.

Ihanat juhlat, joiden jälkeen äidillä oli iloinen ja helpottunut olo. Teema ja värit toimivat ja juhlat kulkivat mukavasti omalla painollaan. Juhlien sankarit vaikuttivat tyytyväisiltä. Vieraat lähtivät hymyillen kotiin. Ensi vuonna on taas mukava ottaa uusiksi<3




tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kotihoito ei tee lapsesta huonompaa

Olen ollut kohta vuoden kahden lapsen kanssa kotona. Ensi viikolla kolme täyttävä tyttäreni ei ole ollut päivääkään päivähoidossa. Siitäkin huolimatta, että joka tuutista patistellaan äitejä heti äitiysvapaan päättymisen jälkeen töihin. Muuten voi unohtaa uran ja eläkekin jää pieneksi. Lisäksi lapsiraukasta tulee sosiaalinen hylkiö. Hän jää päivähoidossa olevista lapsista kehityksestä jälkeen, kun kotiympäristö ei luo tarpeeksi virikkeitä. Pigelsin kaksivuotisneuvolassa neuvovalatäti ei testannut tytöltä värien tuntemusta, koska hän ei ole päiväkodissa. Siellä ne kuulemma opetetaan. Olin niin ällikällä lyöty, etten tajunnut sanoa, että ollaan me kotona värejä harjoiteltu. Perhana!

Lasten pieni ikäero mahdollisti kotihoidon


Miksi sitten pidin Pigelsin kotona? Koska me haluttiin tai varsinkin minä halusin! Minusta tuntui hullunkuriselta laittaa Pigels päiväkotiin, kun itse kuitenkin olen kotona. Jos on mahdollisuus olla oman prinsessan kanssa pyllyt vastakkain 24/7, niin tottaikai haluan tehdä niin! Tämä on kuitenkin harvinaislaatuista aikaa. Kun molempien vanhempien työarki alkaa, niin näämme lasten kanssa päivittäin vain muutaman hassun tunnin! Kuulostaa ihan kamalalta.

Haaveenamme oli toinen lapsi pienellä ikäerolla myös siksi, että Pigels ei ole liian vanha olemaan kotihoidossa vauvan kanssa. Kahden vuoden ikäero lapsilla mahdollisti tämän. Pigels ei ehtinyt päiväkotiin ennen kuin Maiskis syntyi. Palasin itse töihin Pigelsin ollessa vuoden ja kolme kuukautta. Mies jäi silloin tytön kanssa kotiin ja oli siihen saakka, kun jäin uudelleen loman kautta äitiysvapaalle. 

Minusta on mahtavaa, että saan viettää näin tiivisti aikaa omien lapsieni kanssa. Kaksivuotias on vielä niin pieni, että saa kotikasvatuksessa varmasti tarpeeksi virikkeitä. Toki virikkeitä tulee luoda, mutta se ei vaadi sosionomin tutkintoa. Meillä touhutaan päivän aikana aktiivisesti erilaisia asioita. Leikitään leluilla, piirretään, muovaillaan, luetaan ja ollaan ulkona. Pigels osallistuu myös arjen askareisiin kuten ruoanlaittoon tai pöydän kattamiseen. Tunnen lapseni ja saan seurata kehittymistä vierestä. Kotihoito mahdollistaa myös syvän sisarussuhteen syntymisen Pigelsin ja Maiskiksen välille. Kaverukset touhuavat koko ajan yhdessä ja oppivat olemaan omanlainen tiimi. 



Kotihoidossa olevalle lapselle tulee tarjota sosiaalisia tilanteita arjessa


Ainoa asia, mikä kotihoidosta puuttuu, on sosiaalisuus perheen ulkouolisten ihmisten kanssa. Tätä paikatakseni käymme muskarissa kerran viikossa. Käymme myös paljon yleisillä leikkipaikoilla ja muutenkin ihmisten ilmoilla, jotta lapset tottuvat toisiin lapsiin ja aikuisiin. Kaksivuotiaalle on varmasti hyväksi kontakti muihin lapsiin. Kaksivuotias ei kuitenkaan vielä varsinaisesti leiki kavereiden kanssa. He enemmänkin seisovat vierekäin ja touhuavat omiaan. Toki vuorovaikutus lisääntyy koko ajan kun lähestytään kolmea vuotta. Pigelsille on tullut nyt kuukauden sisällä selkeästi ihan uusi ulottuvuus sosiaalisuuteen. Hän ottaa leikkipaikoilla kontaktia vieraisiin lapsiin ja kysyy leikkimään. Yhteiset leikit syntyvät niin ihanan helposti. Kun on aika lähteä, halataan kaveria ja sanotaan, että tulee kova ikävä. Aivan äärettömän ihanaa katseltavaa<3

Minusta kolmevuotias tarvitseekin jo ihan eri tavalla sosiaalista elämää ympärilleen. Ensimmäiset kaverisuhteet alkavat muodostua. Pigels on käynyt viime elokuusta lähtien kaupungin järjestämässä metsäkerhossa kahtena aamupäivänä viikossa (2,5h). Tämä on minusta ollut todella tärkeä varsinkin sosiaalisten taitojen kannalta. Siellä saa myös touhuta ihan omia juttujaan ilman äidin ja pikkuveljen häiriötä. Pigels itse rakastaa metsäkerhoa. Hän on siellä aina ihan innolla mukana touhuamassa. Ohjaajat ovat oikeasti tosi hyviä ja innostavia. Tätä kerhoa on tarkoitus jatkaa syksyllä. Silloin aamupäiviä tulee yksi lisää, mistä Pigels on varmasti vain iloinen. 

Teemme vahdinvaihdon elokuussa, kun minä palaan töihin ja mies jää kotiin. Hän pääsee voimistamaan suhteita lapsiin, varsinkin Maiskikseen. Isäkuukaudet olivat minusta todella tärkeät pari vuotta sitten Pigelsin kanssa. Nykyisin he ovat ihana parivaljakko. En tiedä olisiko heidän keskinäinen siteensä yhtä voimakas ilman tuota tiiviisti yhdessä vietettyä puolta vuotta. Olemme ajatelleet laittaa lapset päiväkotiin vuodenvaihteen jälkeen. Tällöin Pigels 3v 8kk ja Maisikis 1v 8 kk. Tätä ikää ajattelimme Pigelsillekin sopivaksi päiväkodin kannalta, jos en olisi tullut uudelleen raskaaksi. Uskoisin, että Pigelsin on varsin helppo sukeltaa päiväkotielämään, kun on saanut harjoitella sitä rauhassa metsäkerhon avulla. Jotenkin luotan, että Maiskiskin tottuu tilanteeseen varsin hyvin. Lähempänä voi sitten miettiä vielä, josko kevääksi ottaisi lyhennetyn viikon, jolloin lapset olisivat päiväkodissa vain neljänä päivänä. 


Arki kahden lapsen kanssa kotona on rankkaa mutta palkitsevaa


Kahden lapsen kanssa kotona oleminen on vauhdikasta ja usein varsin rankkaa. Touhua pitää olla aamusta iltaan. Suurimman osan vuodesta lapset ovat nukkuneet päiväunet eri aikaan, jolloin omaa aikaa ei juuri jää. Pigelsin metsäkerhon aikaan Maiskis yleensä nukkuu pitkät unet. Nämä aamut ovatkin olleet äidille iso mahdollisuus akkujen lataukseen. Hoitoapu pari tuntia kahdesti viikossa on iso helpotus arjessa! Vuosi kokonaisuudessaan on ollut kuluttava, mutta myös ihana ja erityinen. 

Vaikka en itse esikoistani päivähoitoon laittanutkaan äitiysvapaani aikana, niin en tuomitse niitä jotka näin tekevät. Elämäntilanteet ovat erilaisia. Maiskiksen raskausaika oli varsin helppo. Kaikilla se ei mene yhtä jouhevasti. On hyvä, että on mahdollisuuksia helpottaa elämää, jos oma jaksaminen on tapissa. Toisaalta, jos esikoinen on ehtinyt jo pitkään olemaan päivähoidossa ennen toisen syntymää, niin se voi olla lapsen kannalta rangaistus joutua pois hoidosta. Varsinkin isommat lapset (4 v.->) tarvitsevat kavereita ympärilleen. Se, tarvitseeko lapsen olla hoidossa täysiaikaisesti on sitten toinen juttu. Äkkiseltään tuntuisi, että 20 tuntia viikossa riittäisi jo hyvin. Eihän koulussakaan olla täyttä työviikkoa varsinkaan ekoilla luokilla. Mutta jos itse jaksaa ja esikoinen on varsin pieni, niin kannustan ehdottomasti pitämään lapset kotona. En usko, että se on lapsen kehityksestä pois!






torstai 19. huhtikuuta 2018

Tervetuloa taapero - näitä asioita odotan taaperoajalta

Olen ollut viimeisen kuukauden hieman hädissäni, kun meidän viimeinen vauva häviää tästä taloudesta. Päätinkin listata, mitä ihania asioita taaperoikä tuo tullessaan. Nämä viisi asiaa ovat minusta parhaimmat.

1. Taapero saa syödä melkein mitä vain


Helpottaa paljon ruoanlaitoa, kun koko perheelle voi tarjota ruokaa samasta kattilasta. Olen jonkin verran tehnyt nytkin ruokia mukaillen koko perheen suuhun istuviksi. Olen lisännyt omaan annokseen suolaa ja parmesaania mauksi. On se silti paljon helpompaa, kun vuoden rajapyykin jälkeen voi pikkuhiljaa siirtyä täysin samaan ruokaan. Samalla lista alle yksivuotiaille kielletyistä ruoka-aineista poistuu! Ei tarvitse aina miettiä, että saikos tätä nyt antaa vauvallekin. Ja leipä! On mukava, kun Maisis saa ruveta syömään myös kaupantätien leipomaa leipää. Sämpylöiden tekeminen on ihan kivaa, mutta viehän se oman aikansa pikaohjeillakin. Ja se on hyvää vain oikeastaan samana päivänä.

2. Taaperon kanssa saa touhuta kaikkea uutta kivaa


Taapero osaa liikkua itse. Sinun ei enää tarvitse kantaa pientä joka paikkaan. Taapero rakastaa tutkia maailmaa itse vanhemman kannustamana. Ulkoilut menevät mukavasti lähiympäristössä kävellen ja katsellen, kuunnellen ja nuuhkien kaikkea vastaantulevaa. Linnut ja muut eläimet ovat pienestä mitä ihmeellisempiä asioita. Molemmat meidän pienet rakastavat hiekkalaatikolla oloa. Pigelskin on kevään tultua ollut ihan onnessaan, kun saa taas tehdä hiekkakakkuja. Keinuminen on toinen kestohitti. Keinussa kaverukset jaksavat olla pitkiä aikoja. Meidän pihan hämähäkkikeinu on myös hyvä unentuoja. Kaverit voisivat varmaan nukahtaa siihen, jos antaisin.

Taapero nauttii myös kaikista muista erikoisemmista aktiviteeteista. Taapero saa jo kaiken irti eläintarhassa, huvipuistossa tai vaikka Hop Lopissa. Kaikki uusi ja ihmeellinen katsottava ihastuttaa. Temppupuistoissa on jo kaikkea mukavaa yksivuotiaille. Siellä saa kulutettua pienen ylimääräisen energian loistavasti. Tästä touhukkaasta vanhemmasta se on tosi hauskaa ajankäyttöä.


3. Eläminen taaperon kanssa on helpompaa


Se on varmaan lapsesta ja tähtien asennosta kiinni, kumpi on lopulta helpompaa, vauva- vai taaperoarki. Sanoisin nyt vauvavuodesta kohta selvinneenä, että odotan taaperoarjen olevan helpompi. Lapsi alkaa kuitenkin nukkua yleensä aika hyvin. Ruokailut ovat rennompia, kun sotkua ei sormiruokaillen jonkin ajan päästä synny ihan niin valtavasti. Taapero osaa jo hetken touhuta yksinkin, kun auttaa leikin tai tutkimusretken alulle. Eväitä on helppo ostaa kaupasta, kun riisipiirakat ja smoothie uppoavat koko porukalle. Kommunikointi helpottuu. Taapero ymmärtää koko ajan enemmän puhetta ja tuottaa myös itse omia sanoja. 

Varsinkin taaperoajan alku oli ainakin esikoisen aikaan varsin seesteistä. Ymmärrys kulkii molempiin suuntaan ja pieni osasi jo tehdä jotain pieniä asioita itse. Kiinnostus uuden oppimiseen ja maailmaan tutustumiseen on valtava. On ihana seurata toisen pyrkimyksiä päästä sisälle tähän ympäröivään maailmaan. Toki uhma kolkuttelee ovelle sitten jossain vaiheessa. Se tulee onneksi aalloittain. Jonkin tietyn vaiheen aikana auttaa, kun tietää sen jossain vaiheessa laantuvan.




4. Äidin on helpompi ottaa omaa aikaa


Taapero pärjää isän tai muun tutun hoitajan kanssa jo tosi hyvin muutaman tunnin. Minusta alkaa nyt olla helpompi lähteä välillä omille menoille ja jättää muu perhe touhuamaan omiaan. Poissaoloaika ei kulu miettien, että miten he siellä pärjäävät. On mukava saada arjen väliin jotain omaa tekemistä. Sitä on todella jo kaivannutkin! Haaveissa olisi, että voisimme myös mieheni kanssa lähteä kesällä jonnekin kaksin. Vaikka ravintolaan syömään, jos ei vielä pidempää aikaa kehtaa. Maiskis olisi helpompi jättää mummon hoiviin, jos hän nukkuisi yön hyvin. Katsotaan, miten yöunet sujuvat kesällä.

5.  Pääset todella tutustumaan lapseesi


Lapsen persoona ja luonne tulee esiin pikkuhiljaa vauvavuoden edetessä. Taaperoiässä pääset todella näkemään millainen luonne pienokaisellasi on. Maisikis on alkanut enenemässä määrin hassuttelemaan ja jekkuilemaan. Hän saattaa esimerkiksi isäänsä matkien syödä Talk-murun kovaäänisesti ja sen jälkeen tehdä maailman suloisimman tillistyksen! Pehmolelun tai Lego-eläimen nähdessään hän nappaa sen käteensä ja tekee hauskoja karjuntaääniä. Välillä hän haluaa leikkiä hippaa ja konttaa suurieleisesti kikattaen karkuun. Kun joku asia viedään kädestä tai kielletään, niin harmitus on kovaääninen ja iso. Pari kertaa Maiskis on jopa heittäytynyt lattialle huutamaan! Maiskis on siis rento hassuttelija, joka kuitenkin antaa reilusti palautetta, jos joku ei mene mielen mukaan. Luonteen kehittymisen seuraaminen on mahtavaa! Joka päivä kuoriutuu jotain uutta. Ihana, että saan seurata tätä vielä pari kuukautta kotona<3



keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Elämyksellistä touhua pienille - meidän tärpit Lapsimessuille

*Yhteistyössä Lapsimessut

Lapsimessut alkavat ylihuomenna. Meidän on tarkoitus suunnata sinne koko perheen voimin lauantaina temppuilemaan ja pitämään hauskaa. Suunnitelmissa on kiertää toiminnallisia pisteitä, käydä katsomassa lavoilla lapsille järjestettäviä esityksiä ja halailla satuhahmoja. Mahdollisesti piipahdamme myös jo perjantaina tekemässä alustavan kierroksen tarjonnasta siskoni seurassa. Pigels on ihan innoissaan lähdössä tapahtumaan ja viihtyy siellä varmasti kaksi päivääkin. Kun kysyin, minne hän haluaa ensimmäiseksi, vastaus oli, että temppuradalle!

Kokosin alle meidän top 5 - vinkit messutarjonnasta. Kuvat ovat parin vuoden takaa Pigelsistä hänen ekoilta Lapsimessuilta<3.


1. Pajulahden peuha-alue


Pajulahden piste on ollut meidän perheen suosikki jo pari vuotta. Sain kulutettua kaksi vuotta sitten 11 kuukautisen Pigelsin liiat energiat temppuradoilla täydellisesti. Päiväunia ei tarvinnut temmellyksen jälkeen juuri houkutella. Silloin piti katsoa toki aika paljon tytön perään, jottei jää isompien jalkoihin. Nyt Pigels menee siellä jo paremmin itsekin, mutta Maiskis tarvitsee kaiken huomioni. En ehkä siksi uskaltaisi mennä yksin näiden kahden touhottajan kanssa. Alue on yleensä varsin suosittu ja täynnä lapsia. Kahden aikuisen kanssa touhu on tosi mukavaa!

2. Bobles - seikkailualue


Boblesit viihdyttävät aina hyvin meidän lapsia, kun käymme Itiksen Leikkiasemalla. Niistä on mukava rakentaa erilaisia tunneleita, joita pitkin voi möyriä. Nämä innostavat Maiskista tosi kivasti liikkumaan. Majojen rakentaminen Bobleseista on myös mukavaa, mutta niiden tuhoaminen taitaa olla vielä kivempaa! Tällä pisteellä on ehkä vähän rauhallisempaa ainakin vanhemmalle Pajulahden touhujen jälkeen.

3. Mahdollisuus istua poliisin skootteriin


Pigels on jo pidempään ollut kiinnostunut mopoista. Hän huomioi aina, kun mopon ääni kuuluu ulkona. Minusta onkin mukava viedä hänet katsomaan poliisin mopoa, kun sen selkäänkin pääsee istumaan. Mitenkähän tyttö reagoi? Maiskis tulee varmasti innokkaana perässä!


4. Satuhahmokiertue


Olemme onnistuneet aikaisempina vuosina ohittamaan satuhahmokiertueen. Pigels varsinkin on nykyisin niin kiinnostunut kaikista satuhahmoista, että tällä kertaa emme tee tätä virhettä. Kiertua starttaa joka päivä 6-hallin portaiden alta ja päättyy Vekarat-lavalle.

5. Vekarat-lavan tarjonta


Meillä on aikaisempina vuosina unohtunut esiintymislavojen tarjonta. Miksihän, kun siellä on vaikka mitä kivaa!  Kirjasin meidän ohjelmaan ylös Muumimamman yllätysjuhlat ja Funky Monkey Clubin muskarin. Esityksiä ei ole kovin usein, joten nämä kannattaa katsoa etukäteen, jottei mene ohi.

BONUS 


HIT Mini antaa näytteitä ensi kesänä Tervasaaressa esitettävästä lastennäytelmästä Tomppeli eli maailman paras mielikuvitusystävä. Teatteria ja sirkusakrobatiaa yhdistävä hullunkurinen esitys käsittelee empatiaa ja rohkaisee kaikkia olemaan oma itsensä. Pikkusiskoni on puvustajana näytelmässä, joten pukuloisto on taattu. Olisin piipahtanut heidän pisteellään varmasti ilman tätä yhteyttäkin. Pigels on jo pari lastennäytelmää katsonut. Hän jaksaa yllättävän hyvin istua yleisössä, vaikka on aika pieni vielä. Esityksistä on riittänyt paljon puhuttavaa niiden jälkeen. Ovat pienelle erilainen elämys!


Tähän päälle, kun kierretään muut messupisteet ja mm. halaillaan Muumeja, niin saadaan varmasti pari päivää mukavasti kulumaan. Lapset kuitenkin nukkuvat vielä päiväunet, joten koko päivää ei vielä voi aktiivisesti messuilla käyttää. Tai no, äidille jää sitten siihen mukavasti shoppailuaikaa. Pitäähän ne lastenvaatepisteet pikaisesti katsoa läpi, vaikkei meillä nyt olekaan mitään akuutteja hankintoja;)

Oletko tulossa Lapsimessuille? Mitä odotat messuilta eniten?

Ps. Istagramissa on vielä tänään klo 22 saakka aikaa osallistua kahden Lapsimessulipun arvontaan. Blogin löytää tunnuksella @ilopiikki. Tervetuloa osallistumaan ja onnea arvontaan! 


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Semperin pikapuurot - kiireisen hetken aamu-, ilta- tai välipala

*Kaupallinen yhteistyö Semper 

Tarjoamme Maiskikselle useimmiten aamu- ja iltapalaksi puuroa. Välillä se on lautasella, välillä leivotussa muodossa. Sanoinkin heti hep, kun minulta kysyttiin helmikuussa kiinnostusta testata Semperin uutuuspuuroja Maiskiksen kanssa. Saimme kuukautta myöhemmin Semperiltä paketin, jossa oli neljä erilaista puuropakkausta. Mukana oli maustamatonta kaurapuuroa sekä täysjyväpuuroa ja lisäksi päärynän ja banaanin sekä omenan ja päärynän makuisia hedelmäpuuroja. Pakkauksessa on puurojauhetta, josta saa 16 annosta valmista puuroa.

Maiskis valmiina maisteluun!


Maiskis on syönyt tyytyväisenä kaurahiutaleita ilman jauhamista alusta alkaen. Keitämme hänelle yleensä kaurapuuron mikrossa ja heitämme sekaan jotain marjoja tai hedelmiä. Välillä teen puuroa koko perheelle kattilalla liedellä. Aikaa  mikropuuron valmistukseen menee noin kymmenen minuuttia, kun puuron kuitenkin pitää jäähtyä hetki. Puuro uppoaa hänelle pääosin hyvin. Banaani- tai mustaherukkapuuro ovat selkeästi lemppareita.

Yllätyin, kun ensimmäisen kerran kurkkasin Semperin puuropussin sisään. Tämähän on ihan jauhoa! Mieleeni tuli palautumiskäyttöön tarkoitettu herajauhe. Valmiina puuron rakenne muistuttaa vähän mannapuuron koostumusta.  Sitten mieleeni tuli, että on vauvoja, jotka eivät suostu syömään puuroa, jos siinä on osumia. Heille tämä tuote on varsinkin nappi!

Ei Maiskiskaan tasaista koostumusta säikähtänyt, vaan söi ihan tyytyväisenä. Lusikka napattiin nopeasti isän kädestä ja vietiin suuhun. Maiskiksesta kyllä huomasi, että puurojen maut ovat uusia. Varsinkaan maitoa hän ei ole juuri syönyt muuten kuin suoraan tissistä. Parhaiten hänelle maistui maustamaton puuro, johon sekoitin hieman marjoja tai hedelmää. Oli varmaan tutumman makuinen niin. Lautanen oli yleensä testin jälkeen tyhjä tai melkein tyhjä.



Puuron valmistaminen on nopeaa ja helppoa. Yhteen annokseen tarvitaan desi noin 50 asteista vettä. Veden sekaan sekoitetaan 4 ruokalusikallista puuroa ja eikun syömään. Kannattaa tietysti testata ennen syöttöä, ettei puuro ole enää liian kuumaa! Lämmitin veden vedenkeittimessä, mutta katkaisin virran jonkin aikaa ennen kiehumisvaihetta. Jos sekaan laittaa paljon suositusta kuumempaa vettä, niin osa puuron vitamiineista saattaa ottaa nokkiinsa. Jäin nyt miettimään että onnistuisikohan puuro, vaikka sotkisi kylmäänkin veteen? Olisi kätevä eväs reissun päällä.



Puuroihin on lisätty vitamiineja, rautaa ja rasvaa. Kaikki esitellyt puurot olivat maitopohjaisia. Maidon maku oli minusta puuroissa aika vahva. Tämä oli Maiskikselle uusi maku, sillä olemme vasta pari kertaa maistelleet jogurttia kymmenenkuukauden rajapyykin jälkeen. Maito on ilmeisesti tuotu tuotteisiin siksi, että se lisää proteiinin määrä annoksessa. Muutenkin puuro on ajateltu niin, että siinä on kaikkia hyviä ravinteita, mitä vauva tarvitsee. Tämä on varmasti hyvä asia. En ole itse ollut kylläkään kovin huolissani Maiskiksen ravinteiden saannista. Syömme monipuolisesti marjoja ja hedelmiä puuron kanssa. Lihaa ja muita proteiininlähteitä tarjotaan ainakin kerran päivässä. Näistä saa myös rautaa. Olen itse sitä mieltä, että lisäravinteet ovat turhia, jos syö monipuolisesti.

Hedelmäpuuroissa minua jäi vaivaamaan se, että puurot on maustettu mehutiivisteellä. Se ei minusta ollut kauhean houkutteleva ajatus. Tuskin se on haitaksi, jos joskus sellaista puuroa antaa, mutten antaisi päivittäin. Onhan ne helpompia, kun puuron sekaan ei tarvitse laittaa enää mitään muuta. Puurossa on myös yllättävän paljon raaka-aineitten omaa sokeria verrattuna itse tehtyyn puuroon. Tämä varmaan johtuu osittain siitä, että puuro on tehty maitoon. Määrä on puurosta riippuen noin 9 grammaa 30 gramman annoksessa. Mutta lisättyä sokeria ei ole, mikä on tärkeintä!





Testasimme puuron syöntiä myös smoothiepullosta ja se toimi erinomaisesti. Laitoin silloin puuron sekaan hieman enemmän vettä, jolloin puuro jäi vähän löysähköksi. Tällöin Maiskis pystyi hyvällä ruokahalulla imemään puuron pullosta. Maiskis saa syödä kokonaan itse ja bonuksena myös sotkua tulee paljon vähemmän.

Semperin puurojen etu on helppous ja nopeus. Puuro valmistuu hetkessä. Puuroista tuleekin meidän kiireisten iltojen ja aamujen pelastus. Toimii varmasti myös välipalana. Puuropaketti on kätevä mukana mummolassa, sukukierroksella tai lomamatkalla. Jos vaikka anopin kaurahiutaleet on loppu tai tädin pakastemarjoissa on sokeria, niin on hyvä, että on hätävara mukana. Puurojauhe kulkee mukaan lomamatkalle kätevästi matkalaukussa. Useimmissa hotellihuoneissa on vedenkeitin, jolla voi lämmittää veden puurolle. Kun ottaa vielä smoothiepullon mukaan, niin syöminen onnistuu siististi. Hotellisiivoojatkin kiittävät!

Löysitkö puuroista heti suosikkisi?


Osallistu kilpailuun ja voita 150 € arvoinen hemmottelupalkinto!

Kerro mikä Semper tuotteista on sinusta mieluisin ja voita 150 € arvoinen lahjakortti Holiday Club-kylpylään. Osallistu kilpailuun alla olevasta linkistä viimeistään Maiskiksen syntymäpäivänä eli 4.5.2018 mennessä. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti.


Osallistu kilpailuun tästä!   


Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.




perjantai 13. huhtikuuta 2018

Miksi juuri kaksi lasta?

Meidän lapsiluku on tässä. Kaksi ihanaa lasta. Mikä parasta toinen on tyttö ja toinen on poika. Tämä on kuin suoraan omista unelmistani. On ihana oma koti, rakastava mies ja kaksi pientä elämän valoa. Työpaikkakin löytyy, minne palata kotiäitiyden jälkeen. Mutta miksi haaveilin lapsista? Ja miksi juuri kaksi kappaletta? Eikö nyt yksikin olisi riittänyt?


En ole koskaan ollut yliampuvan innostunut lapsista. En teininä tai yli kaksikymppisenäkään juossut ihailemaan ja paapomaan tuttujen vauvoja. Olihan ne suloisia, en sitä kiellä, mutta en kokenut suurempaa lämmön tunnetta sisälläni. Lähinnä kaikki pienet vauvat näyttivät samalta. Mietin jopa, miten vanhemmat erottavat omansa muiden vauvojen joukosta. Varmaan vaatteilla.

Minulle oli silti selvää, että jossain vaiheessa tarpeeksi seikkailtuani haluan kyllä lapsia. Minulle oli tärkeää saada elää omaa elämääni ensin rauhassa. Reissata, käydä koulua ja tehdä muita omia juttuja. Halusin saada lapsia vasta sitten, kun olen höpsähtänyt ja valmis uhraamaan kaiken aikani heidän kanssaan touhuamiseen. Minulle oli selvää, että sitten kun lapsia on, niin heidän kanssaan tehdään kaikkea yhdessä. Leikitään ja hassutellaan ja tutkitaan maailmaa käsi kädessä. Unelmani oli, että minun välini lasten kanssa olisivat todella luontevat ja välittömät. Olisin heidän tukensa ja turvansa. He tietäisivät aina, että voivat pyytää minulta apua. Oli ongelma mikä tahansa.


Minulle oli itsestään selvää, että lapsia pitää olla useampi. Sisaret ovat minulle todella tärkeitä. Halusin, että omat lapseni saavat kokea saman yhteyden omaan sisareensa. On joku tyyppi, joka tuntee vain ihan kaiken. Se on vielä erilaista, kun hyvät ystävät. Minusta on ollut ihana seurata, miten Pigelsin ja Maiskiksen välit ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet. Pigels on ollut aina tosi kiinnostunut veljestään. Alkuun oli todella kovaa mustasukkaisuutta. Muuttihan veljen tulo meidän arkea aikalailla. Hän ei ollutkaan enää äidin ja isin ainoa kiintopiste, vaan tämä huomio piti jakaa. Ja sitä tyyppiä pitäisi vielä rakastaa! Rakkaus näiden touhottajien välillä on kehittynyt pikkuhiljaa. Nyt näkee jo, miten tärkeitä he ovat toisilleen. Molemmat kaipaavat sisartaan toisen päiväunien aikaan. Yhdessä on kiva leikkiä, vaikka välillä se onkin vielä hankalaa. Jos toista harmittaa, niin toinen tulee lohduttamaan. 

Joskus mielessäni on käynyt ajatus kolmannesta. Se on kuitenkin haudattu monin hyvin syin. Näissä kahdessa kaverissa on jo ihan riittävästi touhua meille. Kahden kanssa liikkuminen ja reissaaminen on vielä helppoa. Lapset syövät myös rahaa. Kolmannen päiväkotikulut olisivat taas lisä kuukauden menoeriin. Puhumattakaan asunnosta. Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta etsiä Helsingistä viisiötä, kun kolmioidenkin hinnat ovat riittävän kovia. Ja sitä paitsi, kuka sen kolmannen perässä juoksee, jos kaikki lapset päättävät kaupungilla rynnätä eri suuntaan? 



keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Maiskiksen kolme kuukautta unikoulua: vihdoin meillä jotakuinkin nukutaan!

Ensimmäiset kuusi kuukautta Maiskis nukkui tiiviisti äidin kainalossa. Yöheräämiset oli helppo kuitata tumppaamalla tissi suuhun. Hän söi oman aikansa ja jatkoi sitten tyytyväisenä uniaan. Maiskiksen yökäyttäytyminen muuttui kuin salamanisku puolenvuoden rajapyykin jälkeen joulukuun alussa. Levottomuus yöllä lisääntyi. Heräämisiä saattoi tulla yön aikana kymmenen. Tissiä haettiin joka kerta, mutta se ei kuitenkaan tuonut lohtua. Teki mieli treenata konttaamista, istumista ja isän selän päällä kiipeilyä. Kuitenkin nukutti vietävästi. Kun poikanen sai viimein unenpääsä kiinni, niin pieni äidin tai isän liike tai siskon peiton kahina saattoi herättää toisen. Ja sitten sama tohina alkoi taas alusta.


Nukutimme pojan pitkään yöunille kantoreppuun, josta siirsimme hänet sitten omaan sänkyyn. Maiskis koisi omassa sängyssä tyytyväisenä alkuyön. Puolivuotta täytettyään hän kuitenkin alkoi herätä siihen, kun me vanhemmat kömmimme makkariin. Se oli jotenkin tosi tylsää, kun ei saanut edes alkuyötä nukkua rauhassa. Pieni nukkuu minun kainalossa varsinkin alkuyön niin lähellä, että sen puolen käsi ja olkapää alkoivat olla aika jumissa. Toki vaihtelimme miehen kanssa puolta, jotta Maiskis ei nukkuisi joka yö samalla kyljellä. Kuitenkin oikea käsi joutuu muutenkin kovemmalle ja reistaili siksi enemmän. Kannan mm. Maiskista aina oikealla puolella, sillä olen vasuri. Toisin päin ei vain osaa samalla tehdä mitään.

Katselimme levottomia öitä joulukuun ja päätimme palattuamme joulun vietosta maalta, että nyt tälle unihommalle tulee tehdä jotain. Varsinkin äiti ja poika, mutta myös isä ja tytär kaipasivat levollisempia öitä. Lähdimme purkamaan tilannetta osissa. Aluksi halumme opettaa Maiskiksen nukahtamaan omaan sänkyynsä. Maiskis sai tulla edelleen viereeni, kun heräsi yöllä meidän ollessa sängyssä.

Kantoreppu jäi nurkkaan ja sen sijaan aloimme tassutella pientä pinnikseen. Tyrkytimme unikaveria, mutta seuraksi sänkyyn kelpasi vain tutti. Emme jättäneet häntä huoneeseen yksin vaan laskimme sänkyyn ja koetimme saada tassutellen lähelle nukahtamista. Pyrimme ottamaan käden pois ennen nukahtamista, jotta hän oppisi nukahtamaan lopulta yksin. Jos Maiskis itki ja oli levoton, niin käytimme sylissä ja laskimme rauhoittumisen jälkeen takaisin sänkyyn. Tämä lähti aika nopeasti tuottamaan tulosta. Aluksi vain minä kelpasin, mutta viikon sinnikkään yrityksen jälkeen mieskin sai Maiskiksen unten maille. Alkuun Maiskis työnsi itseään pois mieheni sylistä, eikä rauhoittunut siihen. Kun tulin apuun jonkun ajan päästä, niin poika oli jo ihan valmis taintumaan. Naureskelimme, että leikimme hyvää ja pahaa vanhempaa.

Helmikuussa otimme seuraavan askeleen ja päätimme, että Maiskiksen unipaikka on vain oma sänky. Perhepeti on palvellut tarkoituksensa. Vaikka poika nukahti hyvin yöunille, niin hän heräsi yöllä vielä tosi usein. Unet olivat muutenkin levottomat. Toiveena oli, että oman sängyn rauha rauhoittaisi unia. Tämä osoittautuikin isommaksi nakiksi. Ajattelimme ensin, että imetän edelleen yöllä, jos Maiskis ei tunnu rauhoittuvan taputteluun tai syliin yöllä herätessään. Imetinkin pulskan viikon ajan istualleen sängyn reunalla. Se tainnutti kaverin hyvin. Kunnes tämä keino ei enää tepsinytkään! Tuntui, että yhtäkkiä Maiskikselle läheisyys oli tissiä tärkeämpää. Hän rauhoittui ihan yhtä hyvin syliinkin, joten päätimme jättää yöimetykset kokonaan pois.

Omaan sänkyyn siirto vähensi yöheräämiset kahteen kolmeen, mutta nukahtaminen uudelleen alkoi venyä. Kun tissikään ei enää tainnuttanut, niin huomasimme valvomamme pahimmillaan kaksi tuntia putkeen aamuyöstä, kun koetimme laittaa pientä unille. Syliin hän toki nukahti, mutta tavoitteena oli, että hän oppisi nukahtamaan omaan sänkyyn taputellen. Kannoimme pientä pari minuuttia ja sitten koetimme laskua omaan sänkyyn. Kun huuta taas alkoi, niin uudestaan syliin. Täytyy myöntää, että oli öitä jolloin lopulta luovutti ja antoi toisen nukahtaa syliin. Kun odotti tarpeeksi kauan, niin siirto sylistä sänkyyn onnistui. Oli jo niin poikki, että teki mitä vain, jotta pääsi itsekin nukkumaan. Tämä varmasti romutti unikoulua, mutta minkäs teet. Siltikin heräsimme aamulla jo viiden jälkeen, kun toinen ei enää suostunut unille. Tämä vaihe sotki myös esikoisen unia, joka koetti sinnikkäästi nukkua veljen huudoista huolimatta.


Levottomista öistä aiheutunut väsymys alkoi olla aika turruttavaa. Onneksi mieheni osallistui näihin heräämisiin! Muuten olisin jossain vaiheessa lyyhistynyt. Kaksinkin tilanne oli todella haastava. Molemmista huomasi unenpuutteen unohteluna, toiminnan hitautena ja turhana ärtyisyytenä. Kommunikointi kärsi, kun ei yksinkertaisesti jaksanut puhua toiselle. Yhteinen aika hävisi, kun illalla oli pakko mennä ysin jälkeen nukkumaan, että sai edes hetken unta ennen nukutusrumbaa. Parhaiten nukutut kaksi yötä Maiskiksella olivat helmikuun lopussa, kun hän sairasti vatsatautia! Vitsit, kun ekana yönä olin ihan onnessani, kun pientä ei ollut tarvinnut kuin vain peitellä kerran ennen neljää. Ja sitten sängystä kuului jotain outoa ääntä... 

Maaliskuun alussa vieraaksi tuli flunssa. Samaan aikaan Maiskikselle nousi kolme uutta hammasta. Puhalsimme pilliin ja otimme jäbän takaisin äidin kainaloon ja tissille. Tämäkään ei kuitenkaan tuonut lohtua pienelle. Maiskis heräili taas kymmenisen kertaa vieressä, konttaili ja oli levoton. Kuumeen ja flunssan parannuttua otimme viimeiset keinot käyttöön ja päätimme rajoittaa Maiskiksen päiväunet kolmeen tuntiin päivässä. Päiväuniajoiksi määrittelimme noin kello 9-11 ja 14-15. Kutiaviin ikeniin ostimme Aftamedia. Ja eikun kaveri omaan sänkyyn ja taputtelemaan. 

Onneksi unikoulu ei lähtenyt taas nollasta. Nukutus omaan sänkyyn alkoi olla tuttua. Aftamed tuntui vievän särkyä hampaista. Maiskis ei jyystänyt sormeaan juurikaan voiteen levittämisen jälkeen. Tärkein oli ehkä kuitenkin päiväunien rajoittaminen. Se tuntui oikeasti auttavan öihin! Tuntui tosi julmalta herättää toista kesken unien. Onneksi Maiskis harvoin itki sen vuoksi. Nökötti ja heräili rauhassa sylissä ja ilmoitti sitten nälästään.

Yöt alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua. Ensin herättiin vain kerran, mutta valvottiin sitten se kaksi tuntia kello 3/4 eteenpäin. Maiskis ei kuitenkaan huutanut enää. Hän oli rauhallinen ja koetti nukahtaa, mutta unentulo vain kesti. Sitten yöt alkoivat mennä ehkä yhdellä peittelyllä ja aamuyöllä yhdellä kahdella syliinotolla ja käden pitämisellä päällä. Aamut alkoivat meillä edelleen varsin aikaisin. Olimme päättäneet, että ennen 5.30 ei herätä. Toiveissa oli päästä edes lähemmäs kuutta heräämisien kanssa. 

Pari viikkoa sitten oli Maiskiksen tulikoe, kun matkustimme päälle viikoksi Savoon perhekierrokselle. Paikan ja sängyn vaihto oli varsinkin ensimmäisenä yönä Maiskikselle outoa. Isikin puuttui osan aikaa. Osa öistä oli levottomampia. Väliin osui kuitenkin myös pari oikein hyvin nukuttua yötä. Jopa yksi yö, jolloin hän koisasi 21.30-06.00! Kotiin palattuamme yöt ovat menneet jo varsin hyvin. Alkuun Maiskis heräsi aamuyöstä kerran, pari ja nukahti yleensä puolessa tunnissa. Tällä viikolla on ollut öitä, jolloin Maiskis on herännyt pari-kolme kertaa, mutta nukahtanut parissa minuutissa. Joskus riittää tutin anto ja peittely. Joskus pitää käytää hetki sylissä. Aamuherätykset ovat nykyisin lähempänä seitsemää. Tänään nukuttiin jopa 7.10 saakka. Unikoulun suhteen alkaa pikkuhiljaa olla voittajafiilis!

Nyt tiedän varsin hyvin, millaista on olla isossa univajeessa. Pigelskin nukkui huonosti oman vauvavuotensa aikana, mutta en muista silloin olleeni ihan näin poikki. Pigelsin unikoulu onnistui pulskassa viikossa! Lähdimmekin unikouluun tähän peilaten ja oletimme sen olevan viikossa ohi. Ohhoh, pitäisi aina muistaa, että lapset ovat erilaisia!