sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pikku M kahdeksan kuukautta

Meidän pikkuinen poikanen täytti torstaina kahdeksan kuukautta. Minulla on enää kuukausi äitiysvapaata jäljellä. Jään kotiin heinäkuun loppuun saakka, jonka jälkeen teemme mieheni kanssa vahdinvaihdon. Onneksi, en osaisi mitenkään vielä palata töihin!


Pikku M:n liikkuminen on kehittynyt todella paljon viimeisen kuukauden aikana. Poikanen konttaa nykyisin halutessaan todella lujaa ja pitkiä matkoja. Istuminen tuetta lattialla on arkipäivää. Ensimmäisen kerran Pikku M oppi nousemaan istumaan joulua edeltävänä viikonloppuna. Välipäivinä poikanen sitten jo seisoskeli ensimmäisiä kertoja tukea vasten. Tuen varassa seisominen näyttää jotenkin niin varmalta. Hän saattaa hengailla paikallaan pitäen tuesta vain yhdellä kädellä ja hakee jo askeleita. Aikuisen taluttamana Pikku M jaksaa ottaa muutaman askeleen. Nyt askeleet tulevat jo hienosti jalkapohja maassa, kun vielä vähän aikaan sitten hän oli varpaillaan.

On se jännä miten uuden taidon oppiminen menee. Kun sen kerran keksii, niin sitten se alkaa sujumaan nopeasti varsin luontevasti. Voi pienokaisen ihanan onnellisia ilmeitä, kun onnistuu uudessa taidossa. Muiden antamat kehut ja taputukset ovat mitä parhainta palautetta ja saavat pojan harjoittelemaan entistä tarmokkaammin. Tuntuu, että kiinnostus askeleiden löytymiseen on niin suuri, että ei tiedä miten nopeasti kävelykärryllekin alkaa tulla käyttöä!


Kävimme pojan kuukausipäivänä neuvolassa. Tuoreimmat mitat olivat 10 997g ja 71,5cm. Ohoh, ei ihme, että habassa poikasen nostelu tuntuu! Lääkäri kyseli hienovaraisesti, joko M kääntyilee. Oli kovin hämmästynyt, kun kerroin M:n taidoista. Isokokoisemmat vauvat kuulemma yleensä lähtevät liikkeelle vähän hitaammin. Otimme pojalle myös influenssarokotteen vahvistuksen. Ilme ei edes värähtänyt. Mitä ihmettä! Suojaako M:n "lihakset" niin hyvin;)

Pikkumies on alkanut juttelemaan varsinkin kuukauden lopulla enenemässä määrin. Välillä asiaa riittää vaikka kuinka. Vau-vau-vauva, tä-tä-tä-tä ja muut tavuilut kaikuvat pitkin päivää. Uutta jutustelun lomaan on tullut se, että hän tykkää nykyisin osoitella eri asioita etusormella ja samalla kertoa jotain. Välillä leikimme niin. että M näyttää jonkin asian ja minä sitten puolestani kerron, mikä se on. M koettaa tämän jälkeen ehkä toistaa sanomani ja osoittaa sitten uutta asiaa. Varsin hauskaa, kun kommunikointiin alkaa tulla taasen annos lisää vastavuoroisuutta.

Pikku M syö nyt viisi kertaa päivässä. Otimme iltapuuron mukaan ruokarytmiin viikkoa ennen joulua ja uuden vuoden kieppeillä myös välipalan. Tissimaitoa menee edelleen jokaisen ruokailun jälkeen, tarvittaessa väleissä sekä yöllä. Ruoka maistuu poikaselle yleensä erinomaisesti. Lohipötkylät ja makaronilaatikko taitavat olla tällä hetkellä ne suosituimmat ruoat. Muuten mennään sormiruokaillen, mutta puurot syötämme lusikalla. Tosin nykyisin täytämme lusikan, mutta annamme sen sitten poikasen omaan käteen. Toisesta on niin kiva viedä lusikka itse suuhun<3

Eroahdistusta oli kuun alussa jonkin verran, mutta nyt se on ollut aika laimeaa. Yöt ovat olleet aikamoista silppua. Uusien taitojen opettelu, äidin kaipuu unikaveriksi sekä parin flunssan kierre eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Joulunalusviikko ja oikeastaan jouluvapaatkin menivät aika isolla univajeella. M nukahti edelleen kantoreppuun illalla, mutta heräsi omasta sängystään aika tarkkaan puolen tunnin päästä. Tämän jälkeen hän ei rauhoittunut kuin tiukasti äidin kylkeen. Loppuyö meni heräillessä usein ja pahimmillaan valvottiin klo 3-5, kun poikanen treenasi konttailua ja seisomaannousua sängyssä. Uh, puh, onneksi tilanne on nyt helpottamaan päin.


Muuten tuntuu, että vauva-arki helpottuu koko ajan. Kaveri viihtyy hienosti lattialla treenaillen ja leluillaan leikkien. Siskon touhujen seurailu ja niihin osallistuminen on toki mitä parhainta ajanvietettä. Pieniä yhteisiä leikinyrityksiäkin on jo syntynyt. Hymyjä ja naurua irtoaa kymmeniä kertoja päivän mittaan. On se aikamoinen ketkuli toi meidän Pikku M!