tiistai 27. maaliskuuta 2018

Testissä neljän lapsen yh-äitiys

Pääsin alkuviikosta lapsenvahdiksi siskoni kouluikäisille pojille, kun sisko lähti lomailemaan. Vastuullani oli kahden päivän ja yön ajan neljä alle 12-vuotiasta lasta. Majaa pidimme siskoni kaksiossa Kuopiossa. Sain siis ensikäden kosketuksen siihen, millaista olisi elää neljän lapsen kanssa ainoana aikuisena. 


Alkuvalmistelut auttoivat pitkälle. Jääkaappi laottiin täyteen tavaraa, jotta ruokaa ei tarvitse lähteä oleskelun aikana hakemaan. Mies teki ennen lähtöään takaisin Helsinkiin makaronilaatikon uuniin seuraavan päivän lounaaksi ja päivälliseksi. Siskoni ei ole kovin kova ruoanlaittaja ja mausteeksi laatikkoon löysimme vain suolaa. Maku oli sen mukainen. Lopulta päädyimme syömään muuta jääkaapista löytyvää. Sisko oli selkeästi siivonnut kotiaan pientä vierastaan ajatellen. Juurikaan mitään pientä syötävää ei tasoilta löytynyt. Minun ei siis tarvinnut ruveta tyhjentämään kotia heti vierailun alkuun. Pienen lisämausteen toi, kun molemmat lapset sairastuivat flunssaan juuri ennen jobin alkamista. Onneksi flunssa oli aika lievä ja ei vaikuttanut kovin paljoa uniin tai arkeen muuten.


Mummo ja ukki kuskasivat etukäteen siskolleni matkasängyn Maiskista varten. Tämä oli korvaamaton, sillä Maiskiksen yöunet ovat olleet pitkään levottomat. Nyt hän jo nukkuu varsin hyvin. Oli kuitenkin tärkeää, että hänelle oli turvallinen oma sänky. Viereen ottaminen olisi saattanut sotkea nyt aikalailla sujuvan uuden unirytmin täysin. Sängystä huolimatta nukahtaminen ensimmäisenä yönä otti melkein kaksi tuntia. Ilta oli ollut poikien kanssa varsin vauhdikas ja rauhoittumisaika ennen unia jäi lyhyeksi. Uusi paikka ja sänky hämmensivät. Myös flunssa vaivasi vielä, vaikkei onneksi ollut enää kovin voimakkaasti päällä. Onneksi nukahdettuaan hän nukkui yön hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa ja silloin nukahti vartissa uudestaan. Toinen ilta ja yö meni jo hyvin. Tosin molempina aamuina herättiin perinteisen ajoissa jo ennen kuutta. 

Uusi paikka ja hieman lyhyet yöunet tekivät Maiskiksesta aikamoisen äidin pojan. Varsinkin aamulla äidin sylille oli kova kysyntä. Siskon pojat ovat onnekseni suloisen innostuneita pienokaisistani. He jaksavat leikkiä ja viihdyttää molempia liikuttavan paljon. He leikkivät innoissaan Pigelsin kanssa piilosta ja hippaa. Välillä he lukivat kirjoja tai muuten vain hassuttelivat. Toisaalta Maiskikselle oli hauska ilmeillä ja saada poika nauramaan. Se ei paljoa vaatinut! Maiskis seurasi ihan haltioituneena isompien poikien touhuja. Maiskista myös taluteltiin ja kannettiin ympäri asuntoa. Välillä pojat käytännössä hoitivat lapsiani ja minä seurasin sivusta touhuja. Ihan parhautta, että serkuksilla on näin lämpimät välit<3


Siskoni asuu kerrostalon toisessa kerroksessa. Talossa, jossa ei ole hissiä. Ei paras yhdistelmä tuplarattailla liikkuvan kanssa. Rattaat oli kuitenkin saatava asuntoon, sillä lapset nukkuvat päiväunensa parvekkeella. Tämä hiivutti aika paljon kiinnostusta viuhua edestakaisin sisään ja ulos. Lähdimmekin vain kokonaisen hoitopäivän iltapäivänä päikkäreiden ja koulupäivän jälkeen leikkipuistoon. Onneksi matkaa oli vain yksi kerros. Maiskis kesti hyvin vähän komppuisemman kyydin ylös ja alas. Minulla oli ihan voittajaolo, kun selvisimme asunnosta ulos. Olimme käytävässä menossa, kun Pigels sanoi "mutta äiti, minulta puuttuu kengät". Katsoin alas ja huomasin, että tyttö seisoo käytävässä muuten pakattuna, mutta tosiaan sukkasillaan. Ohoh, onneksi hän sanoi! Ehken sitten kuitenkaan ollut ihan koko ajan tilanteen päällä. 

Yllättävän paljon lisähaastetta arkeen toi syöttötuolin puuttuminen. Oli jotenkin rankkaa, kun Maiskista ei saanut ruokailun ajaksi pois sylistä. Mieleeni ei tullut ottaa mukaan tuoliin kiinnitettävää kankaista syöttistä. Olisi ollut ihan helmi! Maiskis on tottunut sormiruokailemaan, mutta ei jotenkin innostunut sormiruokailusta sylissäni. Päädyinkin antamaan hänelle jonkin verran pussiruokia sekä lusikoitavia ruokia kuten puuroa ja jogurttia. Pigels onneksi syö jo reippaasti itse. Siskon pojista puhumattakaan. Kunhan vain välillä muistuttaa asiasta.


Olipa hauska, vauhdikas ja myös varsin energiaa vievä kokemus. Homma on varmasti vuoden päästä jo (tähän verraten) ihan lastenleikkiä, kun kaikki lapset ovat isompia. Varsinkin Maiskiksen kohdalla vuosi tekee paljon. Siskon pojat ovat niin reippaita ja kilttejä, että heidän kanssaan on ilo touhuta! Onneksi tämä kuitenkin oli vain väliaikainen järjestely. Olisi arki aika erilaista tuollaisella kokoonpanolla!

Hoidatko sinä sisarustesi tai ystäviesi lapsia? Mikä on sopiva aika, lasketaanko se tunneissa vai päivissä?


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Koko perheen arkiruokavinkki: Kana-bataattignocchit

Aloitin viime kuussa arkiruokavinkki-sarjan, jossa jaan meillä hyväksi todettuja ja nopeita ruokaohjeita. Reseptit sopivat koko perheelle, pienestä sormiruokailijasta vanhempaan. Nyt haluan esitellä kymmenisen vuotta sitten Australian seikkailuilta mukaan tarttuneen ohjeen kana-bataattignoccheista. Asuimme Working holidayn reissullamme Australiassa jonkin aikaa mieheni serkun luona Gold Coastilla. Hän teki meille ruokaa aikalailla tällä reseptillä. Bataatin sijaan taisi olla myskikurpitsaa ja mukana kastikkeessa oli myös valkoviiniä. Tämä on siis arkistettu ja oiottu versio pikaiseen ruoanlaittoon. Ruoka ei suoraan istu vauvan suuhun, mutta yksinkertaistettuna versiona menee kuitenkin.



Tarvitset:
300g kanaa
1 bataatti
1 paketti gnoccheja
1 prk kermaa
hunajaa
paprikamaustetta
mustapippuria
suolaa
kuivattua timjamia

Vauvalle lisäksi:
Hedelmää tai raejuustoa

Keitä bataatti pehmeäksi. Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan gnoccheille ja keitä ohjeen mukaan. Paista maustamaton ja suolaton kana pannulla. Voit maustaa sen kevyesti pippurilla ja  paprikamausteella. Laita vähän kanaa syrjään vauvalle. Lisää kanan joukkoon keitetyt ja sopiviksi suupaloiksi pienityt bataatit. Tee pienestä osasta sormiruokailijalle sopivia bataattitikkuja. Voit sekoittaa sormiruokailijalle tarkoitettujen bataattien sekaan vähän timjamia tai muuta yrttiä. Tuore timjami on vähän turhan kovaa, mutta kuivattuna menee hyvin.

Kanan ja bataattien joukkoon keitetyt gnocchit ja purkillinen kermaa. Sitten maustetaan ruoka paprikamausteella, suolalla, mustapippurilla ja timjamilla. Hunaja antaa mukavaa makeutta. Annoksen päälle voi ripotella parmesaania. 

Vauvan annokseen voi kanojen ja bataatin lisäksi laittaa jotain hedelmää tai vaikka raejuustoa, jos se iän puolesta sopii. Jos vauvalla ei vielä ole hampaita, niin paistettu kana voi olla hankala syödä. Tällöin voi tehdä kanapötköjä aiemmin julkaisemallani ohjeella.


Vinkki! Ruoka valmistuu salamannopeasti, jos bataatit on keitetty etukäteen. Bataatin sijaan kannattaa kokeilla vaihteluksi vaikka juuri myskikurpitsaa. Bataatista tai kurpitsasta tulee maukkaampia, jos ne keittämiseen sijaan paahtaa uunissa. Vie vähän enemmän aikaa, mutta on sen arvoista!


tiistai 20. maaliskuuta 2018

Nelihenkinen perhe kaksiossa: esittelyssä meidän makuuhuone ja saunallinen kylpyhuone

Tervetuloa meille kylään! Esittelen parissa osassa meidän 73 neliöisen kaksion. Kodissa asuu äiti, isä sekä 2v 10 kk sekä 10 kk vanhat lapset. Ensimmäisessä osassa esittelin meidän olohuoneen ja avokeittiön. Päätetään kierros meidän koko perheen makuuhuoneeseen sekä saunalliseen kylpyhuoneeseen.  





Makuuhuoneemme on mukavan tilava. Sinne mahtuu hyvin kaikkien sängyt ja jää vielä lattiapintaakin näkyviin. Molemmat lapset nukkuvat tätä nykyä omissa sängyissään. Maiskis siirtyi sinne noin kuukausi sitten. Maiskiksella on Ikean pinnis, josta saa toisen laidan pois hieman myöhemmin. Sänky menee siis hänelle vielä pari vuotta. Pigelsille ostimme Muuramen Jollan käytettynä pari kuukautta ennen Maiskisen syntymää. Neiti oli oikein otettu uudesta sängystään ja meni oikein innoissaan siihen nukkumaan heti ensimmäisestä illasta lähtien.

On hyvä, että makuuhuoneen yksi seinä on vuorattu kaapeilla. Näin kaappitilaa on riittävästi. Lasten vaatteille on oma lipasto eteisessä. Näin meidän vaatteille, petivaatteille ja muille (epämääräisille) tavaroille on hyvin tilaa makkarissa. Oma hankaluus on silloin, kun makuuhuoneen kaapeista tarvitsee hakea jotain, kun lapset nukkuvat. Työvaatteet pitää miettiä illalla valmiiksi, ettei tarvitse aamulla kaivella toisten nukkuessa. Ei sinällään huono asia. Nopeuttaa aamurutiineja huomattavasti!






Samassa huoneessa nukkuminen on välillä haastavaa. Maiskiksen nukkuminen on ollut joulusta asti enemmän tai vähemmän levotonta. Se häiritsee harmiksi myös Pigelsin unta. Tämä on yksi syistä, miksi välillä haaveilemme muutosta isompaan. Pigels pääsisi oman huoneen rauhaan nukkumaan. Tavaraa alkaa myös olla varsin paljon asunnon kokoon nähden. Koti sotkuuntuu helpommin, kun alkaa olla enenemässä määrin irtotavaraa, jolle ei oikein ole mitään paikkaa.

Muuttohalukkuuttamme hidastaa se, ettemme ole vielä ihan täysin varmoja alueesta, minne haluamme asettua. Toisaalta emme osaa päättä olisiko rivari vai kerrostaloasunto meille parempi. Rivarissa olisi oma piha. Lasten olisi helppo varsinkin kesäisin kirmata ulos. Toisaalta en ole mikään viherpeukalo, joten iskisin pihan luultavasti täyteen jotain kivimurskaa helppohoitoisuuden nimissä. Rivarit ovat ainakin Helsingissä yleensä kaksikerroksisia. Minusta tuntuisi vielä näin pienten lasten kanssa hankalalta, jos heidän huoneensa olisivat toisessa kerroksessa. Leluja saisi kannella ees taas. Isompien lasten kanssa se voisi olla parempikin. Soudamme ja huopaamme vielä varmaan hetken ennen lopullista muuttopäätöstä. Olemme hyvän idean kohdalle astuessa aika impulsiivisia, joten lopullinen ratkaisu saattaa sitten tulla rytinällä.


Päätetään esittelykierros kylpyhuoneeseen ja saunaan. Kylpyhuone on ihan turhan tilava. Kahdestaan asuessa naureskelimme, että huonetta voisi oikeastaan käyttää vierashuoneena, kun patja mahtuu lattialle ihan hyvin. Lasten kanssa iso vessa heti ulko-oven vieressä on kieltämättä kätevä. Likaiset rattaat voi tuoda sisälle ja työntää valuttamaan likansa kylppärin lattialle. Ne saa siitä nopeasti huuhtaistua pois. Oma sauna on meillä säännöllisessä käytössä. Saunominen on mukavaa iltatekemistä lasten kanssa. Ison vessan lattialle mahtuu kivasti ilmatäytteinen "iso uima-allas", jossa polskimme koko perhe saunomisen välissä.

Asuntoomme tuo kivasti neliöitä varsinkin kesäaikaan iso lasitettu parveke. Parveke on nyt talviteloilla, joten se ei ole kovin kuvauksellinen. Parvekkeen sisustuksesta löytyy postaus parin vuoden takaa, kun teimme sinne vähän päivitystä. Molemmat lapset nukkuvat päikkärit parvekkeella läpi vuoden, joten sen puolesta parveke on aivan korvaamaton lisätila asunnossa!

Mitä piditte kotikierroksesta? Nukutaanko teillä samassa huoneessa lasten kanssa? Tai milloin lapset siirtyivät omaan huoneeseen nukkumaan?


sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kokeilussa Naperosta Nautiskelijaksi -kirjan kvinoalaatikko + arvonta

*Kaupallinen yhteistyö. Naperosta Nautiskelijaksi -kirjat saatuja.

Meidän kymmenkuinen sormiruokailija maistelee innolla kaikkea uutta. Ajan ja oman energiani salliessa on ihana väkertää hänelle kaikkea uutta maistettavaa. Välillä minulla vain tahtoo loppua ideat kesken. Osuikin nappiin, kun minulta kysyttiin noin kuukausi sitten kiinnostusta testata uutta Naperosta Nautiskelijaksi -kirjaa. Kirjallinen uusia sormiruokailijoille ja koko perheelle sopivia ruokareseptejä? Kyllä kiitos!

Olen selaillut kirjaa nyt innoissani muutaman päivän. Kirja on visuaalisesti todella kaunis. Ruokakuvat ovat herkullisia. Väliin on laitettu ihania tunnelmakuvia, jotka saavat hymyn huulille kirjaa selatessa. Vaikka reseptit on suunniteltu pieniä sormiruokailijoita ajatellen, niin ruoat maistuvat hyvin myös taaperolle ja vanhemmille. Kirjassa on merkinnät, minkäikäiselle vauvalle kukin ruoka soveltuu. Joidenkin ikärajojen kanssa en ollut itse ihan samaa mieltä, mutta tämähän on jokaisen vanhemman itse päätettävissä. Milloin esimerkiksi haluaa alkaa tarjota kauramaitoa tai pinaattia. Kirjassa on tosi monia mielenkiintoisia reseptejä. Reseptit ovat pääosin nopeita ja eivät liian monimutkaisia. Raaka-aineet ovat tuttuja, mutta monipuolisia. Mukana on myös kivoja välipaloja ja pienille sopivia herkkuja esimerkiksi meidän läheneviä yksivuotissynttäreitä ajatellen. Juuri sopivanlaisia uusia ruokaideoita meidän perheelle. 

Testasimme eilen kirjassa esiteltyä kvinoalaatikkoa. Kirjan mukaan ohje sopii vauvoille 8 kuukautisesta ylöspäin. Kirjassa mainitaan, että kvinoalaatikko on ravinteikkaampi versio makaronilaatikosta. Tämä sai mielenkiintoni heräämään. Valmistus oli vähän samanlainen. Tein laatikon uuniin ennen iltapäivän ulkoiluhetkeä ja kävin nappaamassa sen välillä ulos. Kun tulimme ulkoa syömään, niin mies kommentoi, että ruoan tuoksu muistutti paljon kaalilaatikon tuoksua. Myöhemmin hän lisäsi, että myös maku oli hieman samanlainen. Tämä oli osunut kuvaus. Maku kätki kyllä sisäänsä muitakin vivahteita. 

Koko perhe söi laatikkoa tyytyväisenä. Isompien versioon ripautin päälle hieman parmesaania antamaan lisämakua. Maiskiksen sormiin laatikko oli osittain hankalan pientä syödä, vaikka mukana ollut kananmuna koostumusta tiivistikin. Autoin pienempien palojen kanssa lusikalla, niin saatiin hänenkin mahansa täyteen. Muutoin oikein kiva resepti, tulee varmasti tehtyä uudelleen.



Tarvitset
2 dl kvinoaa (+ 4 dl vettä)
2 porkkanaa
2 dl parsakaalia
1 sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
300 - 400 g broilerin- tai naudanjauhelihaa tai 2 dl soijarouhetta
valkopippuria
4 kananmunaa
4 dl kauramaitoa
(1dl juustoraastetta)

Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta porkkana, hienonna parsakaali ja sipuli. Kuulota vihannekset pannulla öljyssä ja siirrä sivuun. Ruskista jauheliha ja mausta valkopippurilla. Tai jos käytät soijarouhetta, lisää soijarouhe pannulle ja sekoita sen verran, että se imee öljyn ja maut. Lisää pikkuhiljaa noin 2 dl vettä parissa erässä samalla hämmentäen. Mausta valkopippurilla. 

Ota pannu hellalta ja lisää joukkoon kasvikset sekä kvinoa. Sekoita. Valmista munamaito vatkaamalla munat ja maito kulhossa. Kaada pannussa oleva seos öljyllä voideltuun noin puolikkaan uunipellin kokoiseen vuokaan ja tasoita pinta. Kaada munamaito joukkoon. Ripottele pinnalle halutessasi juustoraastetta. Paistaa 200 asteisessa uunissa noin 30 - 40 minuuttia. 

Kiinnostuitko Naperosta Nautiskelijaksi -kirjasta? Minulla on ilo arpoa yksi nide blogini lukijoiden kesken. 


Säännöt ovat seuraavat:
Saat yhden arvan kommentoimalla blogini kommenttikenttään ja jättämällä toimivan sähköpostiosoitteesi. Lisäarvan saat, jos seuraat blogini tiliä Facebookissa tai Instagramissa. Linkit blogini tileille löytyvät blogini oikeasta sivupalkista. Jätäthän blogin kommenttiin tiedon, monellako arvalla olet mukana. Arpojen maksimimäärä on siis kolme, yksi blogikommentista, yksi Facebook-tilini seuraamisesta ja yksi Instagram-tilini seuraamisesta. 

Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy torstaina 22.3.2018 klo 23.59. Onnea arvontaan!


torstai 15. maaliskuuta 2018

Nelihenkinen perhe kaksiossa: esittelyssä meidän avokeittiö ja olohuone

Tervetuloa meille kylään! Esittelen parissa osassa meidän kaksion. Kodissa asuu äiti, isä sekä 2v 10 kk sekä 10 kk vanhat lapset. Tehdään kierros ensin meidän yhdistettyyn olohuone-keittiötilaan.


Ostimme nykyisen kotimme eli 73 neliön kaksion hieman alle viisi vuotta sitten. Ajatuksena oli majailla kodissa ensin tovi kaksin. Ostovaiheessa kuitenkin mallasimme makuuhuonetta siihen malliin, että sinne voi joku ihana päivä kantaa myös pinnasängyn. Teimme olohuoneeseen ja keittiöön suurehkon remontin pääosin itse. Purimme keittiön ja olohuoneen väliin rakennetun kodinhoitohuoneen, jolloin saimme kotiimme tilavan avokeittiön. Olimme haaveilleet saarekkeesta, joka istui tähän pohjaan loistavasti. Viiden vuoden takaisia remonttipäivityksiä voi lukea blogini remontoiminen-tunnisteen alta.



Eteisestä aukeaa kivat näkymät meidän olohuoneeseen. Vasemmalla puolella on upotettu kaapisto ulkovaatteille. Oikealla on lipasto, jossa on lasten sisävaatteet ja vähän muita lasten tavaroita. Iso seinään kiinnitetty peili suurentaa tilaa. Sen ääressä on tullut peilailtua useammat kerrat. Siinä on viihdytetty lapsia hassuin ilmein ja lennätelty ees taas vielä useammin. Peilin taakse on näköjään piilotettu ja unohdettu yksi iso taulu, jolle emme ole keksineet paikkaa viime syksyn huoneen uudelleenjärjestelyn jälkeen, hups!








Rakastamme kotiamme! Minusta on ihan parhautta, että keittiö ja olohuone ovat yhdessä. Kaikki päivän touhut voi melkeinpä hoitaa samassa tilassa. Olohuoneessa mahtuu hyvin kokoamaan Lego-linnoja tai leikkimään kauppaa. Junaratapöydälle ja nukkekodille on omat kivat soppensa. Pigelsistä on kiva ajella saareketta ympäri potkupyörällä tai -laudalla. Nykyisin Maiskis seuraa perässä potkumopolla tai kävelykärryllä. On mukava, kun voin hoitaa arjen askareita siinä lomassa. Lapset voivat leikkiä lattialla samalla, kun laitan ruokaa tai pyykkään.

Sisustimme olohuonetta uusiksi viime syksynä. Käänsimme silloin sohvan toisin päin. Ostimme  samalla jotain uusia sisustustuotteita, kuten viltin ja sohvatyynyjä. Ostimme myös kolmijalkaiset olohuoneenpöydät. Sitä ennen olohuoneen pöydän virkaa toimitti junapöytä. Uudet olkkarinpöydät joutuivat jäähylle sen jälkeen, kun Maiskis oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ovat varsin kiikkeriä ja kellahtavat aika helposti kumoon. Toimme pöydät kuvia varten uudestaan paikoilleen. Nyt tuntuisi, että isompi voisi jäädä, mutta pienempi joutuu hetkeksi vielä vaihtopenkille. Verhoina meillä on vielä Marimekon jouluverhot. Minusta ne ovat enemminkin talviverhot, joten menevät vielä hyvin;)



Olen nauttinut siitä, että asuntoon mahtuu tilava ruokapöytä. Ennen lapsia kokkasimme usein ystävillemme päivällistä. Toki tätä tekee vielä nykyisinkin, mutta hieman harvemmin. Ruokapöydästä näkee minusta tosi konkreettisesti sen, että olemme oikeasti perhe. Viemme oikeasti neljä istumapaikkaa pöydästä! Minusta on joskus vain mukava katsoa pöytää ja tuntea onnea siitä näystä, että pöydässä on kaksi lastentuolia<3









Keittiö on toiminnallinen ja kaappitilaa on runsaasti. Kaasuliesi on nerokas. Nopeuttaa ruoan laittoa, kun liesi on heti kuuma. Alkuun oli ihan opeteltava se, että paistettavat pitää olla valmiina, sillä paistinpannu kuumenee heti. Baarituoleilla on kiva syödä pikainen aamu- tai välipala, kun ei malta mennä pöytään istumaan.

Olohuone ja avokeittiö ovat meidän kodin sydän. Pienten lasten kanssa on mukavaa, että voi viettää kaiken ajan "läjässä" samassa tilassa. Välillä mieleen putkahtaa haaveet isommasta asunnosta, jotta saisimme lapsille oman huoneen. Tämä ihana kodin keskus kuitenkin hidastaa meidän muuttohaluja, sillä vielä ei ole tullut vastaan toista asuntoa, jossa olisi yhtä paljon meidän oloinen oleskelukeskus.

Onko teillä keittiö samassa tilassa olohuoneen kanssa vai erikseen? Kumman mallin kannattaja olet?


sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Imetys teki minusta luuviulun

Tuntuu, että kehoni on kaventunut tosi paljon toisen raskauden jälkeen. Vaaka ei näytä radikaalisti niin suurta muutosta, mutta mittanauha kertoo varsinkin takapuolen kadonneen. Outoa, minusta on tullut kuikuli. Mistä painonlasku kielii? Onko imetys vienyt kaiken vararavinnon takamuksestani?


Lähtöpainoni molempien raskauksien alussa oli noin 6062 kiloa vähän tuulen suunnasta riippuen. Se on 167 sentin pituuteeni suhtautettuna normipaino ja painoindeksi ihanteiden keskellä. Olen ollut siihen tyytyväinen. Toki joskus jenkkakahvat rullottaa, maha pömpöttää tai allit heiluu, mutta nämä on minusta enemmän olleet korjattavissa ennemmin liikunnalla kuin painon muutoksella. 

Keräsin molemmissa raskauksissa noin 15 kiloa ylimääräistä. Se on varmaankin aika keskiverto määrä. Suositusten rajoissa. Pigelsin synnytyksen jälkeen tosi iso osa painosta jäi jo Kättärille. Painoin muistaakseni 68 kiloa siellä vaalla käydessäni. Pari viikkoa sen jälkeen kotona vaaka näytti jo 65 kiloa. Viimeiset extrat sulivat elokuussa Pigelsin ollessa kolme kuukautta, kun lomat olivat ohi ja arki pikkuisen kanssa kaksin alkoi. Tämän jälkeen paino pysyi noin 60 kilossa siihen saakka, kun tulin uudelleen raskaaksi.


Minulla tuli molempien raskauksien alussa alussa heti pari kiloa painoa. Ehkä osaksi pienestä turvotuksesta mahan seudulla. Maiskista odottaessa paino nousi hieman nopeammin alussa kuin Pigelsin kohdalla, mutta tasaantui loppua kohden. Maiskis syntyi pari viikkoa aiemmin, jonka vuoksi  lopullinen painonnousu oli aikalailla sama. Maiskiksen jälkeen paino synnärillä ei tippunut niin radikaalisti. Vaaka näytti 71 kiloa. Synnytys oli paljon helpompi, mikä ehkä oli osasyy tähän. Paino lähti tippumaan synnytyksen jälkeen hitaaseen tahtiin ilman suurempia ponnisteluja. Syksyllä hieman mietin, että pitäisikö jotain tehdä, jotta saisi taas vanhat farkut hyvin jalkaan. Yhtäkkiä oltiin kuitenkin marraskuussa ja ylimääräinen paino oli kadonnut huomaamatta. Jouluna keho oli kaventunut jo niin, että vanhat vaatteet alkoivat hieman roikkua päällä. Kävin tänään pitkästä aikaa vaalla ja se näytti 59 kiloa. Ei siis kovinkaan paljoa vähempää kuin normaalistikin. Läski on vain sulanut jonnekin.

Olen jo jonkin aikaa saanut kuulla useammalta, että oletpa sinä kuihtunut. Syötkö sinä tarpeeksi? Rehellisesti, kyllä syön. Välillä tuntuu, että voisin syödä koko ajan ja ihan mitä vain. Välillä tekee mieli sokeria, välillä rasvaa. Onneksi välillä myös kasviksia. Olen mennyt aika paljon mielitekojen mukaan. Joskus tekee mieli pekonihampurilaista joskus punajuurikeittoa. Mielihalujen mukaan mennään. Onhan se toisaalta hauskaa, kun saa vetää mitä tahansa niin, että napa ruskaa ja paino vain tippuu. Mutta on se oikeasti rankaa myös olla koko ajan nälkäinen. Ongelma, jota en uskonut koskaan kohtaavani!

Mistä tällainen kehon nälkätila johtuu? Imetys on varmasti yksi iso tekijä. Maiskis on nyt lähemmäs 12 kiloinen jötikkä, joka keräsi suurimman osan elopainostaan ensimmäisen kuuden elinkuukautensa aikana ollessaan täysimetyksellä. Uskoisin, että hän juo rintamaitoa vieläkin aika paljon, vaikka kiinteät maistuvatkin hyvin. Yöimetyksen poisjättäminen on prosessissa, jotta maitoa ei litkittäisi enää yöllä turhaan. Yöllä herätessään Maiskis harvemmin kyselee rinnan perään. Enemmän hän kaipaa syliä ja läheisyyttä. Minusta tuntuu, että minulta alkaa olla ravinteet kehostani vähissä. Syön imetystä tukevaa monivitamiinia ja pyrin syömään pääosin monipuolisesti, mutta nämä eivät auta riittävästi. Imetys syö tätä nykyä myös kovaa vauhtia tukkaani ja kynsiäni. Rakastan imettämistä ja se on minusta yksi ihanimmista asioista luoda yhteys pienen vauvan kanssa, mutta kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Päiväimetyksiä on tarkoitus jatkaa vielä jonkin aikaa.

Laihtumistani ei voi kokonaan selittää imettämisen varaan. Varmasti myös unenpuutteella on oma osuutensa asiaan. Käyn juoksemassa 13 kertaa viikossa ehtimisen, jaksamisen ja terveyden mukaan. Yksi lenkeistä on aika pitkä, mikä syö energiaa. Kuluuhan sitä energiaa muutenkin arjessa kahden alle kolmevuotiaan kanssa touhutessa. 

Katsotaan, mitä yöimetysten jättäminen tekee. Näkyykö se kehon elpymisenä. Ja miten paino nousee imetyksen lopettamisen jälkeen. Pian itken kadonnutta lättäpeffaani!

Miten sinun kehosi on palautunut raskauden jälkeen? Onko imetys auttanut sinua palautumaan lähtöpainoosi?



tiistai 6. maaliskuuta 2018

Maiskis kymmenen kuukautta

Maiskikselle tuli kymmenen kuukautta täyteen sunnuntaina. Voi toista, enää pari kuukautta ensimmäisen vuoden etappiin! Iän lisääntyminen ja liikkumaan oppiminen alkaa näkyä Maiskiksen ulkomuodossa. Kaula on ilmestynyt pään ja vartalon väliin ja kasvojen piirteet alkavat muokkautua enemmän pienen taaperon kasvoiksi. Pienen oma persoonallinen ulkonäkö vahvistuu. Hiukset ovat ottaneet pienen kasvuspurtin. Niskassa on jo mitä söpöimmät pienet kiehkurat. Voi mikä komistus meillä kasvaa<3


Maiskis on oppinut kulkemaan tukea pitkin oikein jouhevasti. Myös kävelykärryn käyttö sujuu ongelmitta. Hän pääsee itsekin oikein hienosti kärryä pitkin ylös ja kävellen tutkimaan kotia. Poikanen osaa seisoa pieniä hetkiä ilman tukea. Hän saattaa lelua tutkiessaan heittää tuesta hetkeksi irti ja ottaa hetken päästä uudelleen kiinni tai pyllähtää varman oloisesti lattialle. Seisomaan hän pääsee jo melkein ilman tukea. Muutaman kerran on haparoiden haettu ensimmäistä askeltakin. Kaukana ei kävelyrastin saavuttamisesta olla!

Maiskiksen lempileikki on nykyisin ehdottomasti hippa. Sillä erotuksella, että joku muu on aina hippa. Maiskis konttaa karkuun hurjaa vauhtia ja kurkkaa välillä taakseen silmät loistaen, että seurataanhan häntä. Kun joku tulee perässä, niin poikanen naurahtaa makeasti ja jatkaa karkureissuaan. Paras hetki on, kun hänet saadaan kiinni, kutitellaan ja kaapataan syleilyyn pusuteltavaksi. Toinen mukava leikki on antaa ja ottaa -leikki. Maiskis ojentelee tavaroita innoissaan ja naurahtaa, kun tavara vaihtaa omistajaa. Palautus pitää tehdä nopeasti, muuten tulee harmitus.


Maiskikselle alkaa kehittyä selkeä oma tahto. Harmi kerrotaan selkeästi, jos mieluinen tavara viedään kädestä tai estetään tekemästä jotain mielenkiintoista. On jollain tavalla ihana kuunnella, kun pikkuinen ripittää äitiä huonosta kohtelusta. Onneksi pikkuinen kuitenkin leppyy aika pian. Maiskis on oppinut myös filmaamaan, jos sisko tekee jotain epämieluista. Siskon antamat liian pitkät halit saavat Maiskiksen helposti huutamaan niin, että voisi luulla pahempaakin tapahtuvan. 

Siskon touhuja seurataan edelleen silmäntarkasti ja siskoa seurataan huoneesta toiseen. Sisko menee välillä hengähtämään sohvan divaaniosan syvennykseen, kun tahtoo leikkiä itsekseen omilla pienillä leluillaan. Tuntuu, ettei hänkään kuitenkaan pitkiä aikoja siellä viihdy. Tulee veljeä ikävä.



Ruoka maistuu Maiskikselle edelleen erinomaisesti ja tissittely on ihanaa. Maiskis nukkuu kahdet päiväunet rattaissa parvekkeella tai sitten liikenteessä. Aamupäikkärit hän nukkuu noin 9.3012 ja  iltapäivästä pulska tunti lisää klo 14.30-15.30/16. Nyt kovimpien pakkasten aikaan on ollut hieman soveltamista, kun ainakin aamupäikkäreille on pitänyt nukuttaa sisälle. Yleensä rattaiden työntely sisällä on tuonut unen aika nopeasti.


Yöunien kanssa aloitimme siirtymisen osittaisesta perhepedistä kokonaan pinnasänkyyn kolme viikkoa sitten. Aiemmin Maiskin nukkui alkuyön pinnasängyssä ja siirtyi sitten yöllä meidän viereen. Siirto tapahtui yleensä aika pian sen jälkeen, kun menimme itse nukkumaan. Ensimmäisen viikon koetimme ensin tassutella pojan uneen. Jos se ei auttanut, otimme syliin. Jos tämäkään ei auttanut, niin sitten annoin tissiä. Alkuun poika nukahtikin viimeistään rinnalle, mutta noin viikon jälkeen se ei enää tuntunut pojalle niin tärkeältä tai rauhoittavalta. Niinpä päätimme jättää yöimetykset pois.

Yöt rauhoittuvat pinnasänkyyn siirtymisen myötä. Maiskis ei enää pyörinyt levottomasti lähes koko yötä ja pyytänyt tissiä. Heräämiset vähenivät muutamaan, jopa yhteen. Unensaanti yöllä vain sattoi kestää kauan. Pahimmillaan herättiin vain kerran, mutta valvottiin sitten pari tuntia 2/4 aikoihin. Viime lauantaina Maiskis sai flunssan ja jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Nyt Maiskis on vielä toipilas. Kun hän on terve, niin me aloitamme unikoulun uudestaan. Mieluummin valvon pari tuntia yöllä, kun annan toisen roikkua levottomasti koko yön rinnalla. Maiskiksen kanssa saamme niin paremmin unta. Loppiperhe on ehkä eri mieltä. Uskon, että se on kuitenkin lopulta tie rauhallisiin öihin. Nukahtaminen iltaisin taputellen sujuu nykyisin jo erinomaisesti. Harvemmin menee varttia kauempaa. Se on hyvä alku!


Maiskiksella on nyt neljä täysin ulos tullutta hammasta ja kolme pilkottaa. Yksi alaetuhammas enää puuttuu. Hampaiden tulo onkin varmasti yksi asia lisää, joka sotkee Maiskiksen yöunia. Pienestä näkee, että suuta kutittaa. Pienistä kasvukivuista huolimatta Maiskis pystyy olemaan suurimmaksi osaksi pieni aurinkoinen poikanen, joka touhuaa, opettelee maailmaa ja tutkii täydellä sydämellään. Ihana tomera touhutoope<3

Ps. Täältä voi kurkata Pigelsin touhuja samanikäisenä. Tuntuu, että sisarukset kehittyvät niin samaa tahtia<3


Koko perheen arkiruokavinkki: Avocadopasta

Aloitin viime kuussa arikruokavinkki-sarjan, jossa jaan meillä hyväksi todettuja ja nopeita ruokaohjeita. Reseptit sopivat koko perheelle, pienestä sormiruokailijasta vanhempaan. Nyt esittelyssä nopea ja vaivaton avocadopastan ohje. Pasta on ihanan simppeli, koska kastiketta valmistettaessa voi jättää paistovaiheen kokonaan välistä. Valkosipuli ja paloiteltu avodado tarjoiluastiassa sekaisin ja mausteet mukaan. Lopuksi keitetty pasta ja osa keitinvedestä joukkoon ja valmista tuli!



Tarvitset:
1 valkosipulin kynsi
1 lime
3 avocadoa
mustapippuria
puntti tuoretta basilikaa
35 rkl oliiviöljyä
400g (tummaa)pastaa
pastan keitinvettä

Lisäksi isompien annokseen:
suolaa
reilusti parmesaania (4050 g)
(chiliä)

Ensin pasta kiehumaan. Sitten kastikkeen tekoon. Kasaan kastikkeen yleensä suoraan kahteen eri tarjoiluastiaan, joista toinen on Maiskikselle ja toinen meille muille. Ensin astioihin murkattu valkosipuli. Sitten puristan mehun limestä. Minulla on Finlandia Vodka -pullon mukana tullut puinen sitruspuristin, jolla saa tosi hyvin mehut sitrushedelmistä. Yksi parhaista oheistuotteista, mitä olen saanut! Sitten halkaisen avocadot ja pilkon ne omassa kuoressaan sopivan kokoisiksi paloiksi. Palat saa kaavittua kuoresta helposti ruokalusikalla.

Kastike maustetaan pippurilla ja pilkotulla tuoreella basilikalla. Basilikaa saa laittaa oman maun mukaan, Minusta yksi puntti ei ole ollenkaan liikaa. Sitten kastikkeeseen tulee oliivioljyä. Laitan yleensä vapaalla kädellä Maiskikselle yhden lorauksen ja isompaan annokseen muutaman. Niin, että kastikkeeseen tulee vähän kosteutta. Isompien annokseen tulee vielä hieman suolaa ja reilusti parmesaania raastettuna.

Lopuksi keitetty pasta kastikkeen joukkoon. Tässä tärkeä kohta, pastan sekaan laitetaan kostukkeeksi pastan keitinvettä! Muista siis ottaa keitinvettä talteen, kun kaadat sen pois kattilasta. Nimimerkkiä useamman kerran tämän unohtanut! Olen sitten laittanut sekaan vettä, mikä ei kyllä toimi yhtä hyvin. Keitinvettä menee muutama desi, lorauttele vähän kerrallaan, niin huomaat milloin alkaa tuntua hyvältä.


Avocadopasta jäähtyy nopeasti, joten ruoka kannattaa nostaa tarjolle heti. Isompien annoksen päälle voi ripotella parmesaania. Mieheni kanssa olemme laittaneet myös hieman chiliä mausteeksi.