perjantai 30. lokakuuta 2015

Stokken Tray vs Play Tray

Kirjoitin blogiini noin kuukausi sitten pohdinnoistani sormiruokailun aloittamiseen valmistautumisesta. Mietin silloin olisiko jonkinlainen syöttötuoliin kiinnitettävä tarjotin kätevä ja jos kyllä, niin minkä merkkinen. Kysyin asiaa myös Facebookin sormiruokalilijat-ryhmässä ja sain tosi kivasti vinkkejä.


Meiltä löytyy kotoa jo valmiina Stokken Tripp Trapp. Kallistuin saamieni vinkkien ja omien fiilisten pohjalta lopulta Stokken omaan Trayhyn. Vajaan viikon testailun jälkeen olen ollut valintaani tyytyväinen.

Tarjottimessa minua viehätti se, että se tulee paremmin vauvalle sopivalle tasolle. Meillä ainakin ruokapöytä on sen verran korkea, että kaveri joutuu siitä vähän ruokia kurottelemaan. Tarjotin peittää etuosan lisäksi myös sivut, mikä on kätevä ominaisuus. Ruoka ei pääse näin ihan niin helposti tippumaan lattialle. Kaverilla on usein sivuilla varsinkin oikeassa reunassa isot läjät ruokaa työntyneenä. Omat ruoat voi kattaa myös isolle pöydälle aikalailla huoletta, kun tietää, ettei kaveri yletä niihin.


Mietin tarjotinta valitessani Stokken oman Trayn ja Play Trayn välillä. Sormiruokailijat-ryhmässä vinkattiin, että Stokken oma Tray istuu Baby Setin kanssa paremmin. Se tulee kiinni turvakaareen, jolloin väliin ei jää ärsyttävää rakoa. Toisin on Play Trayn kanssa. Tämän kuultuani kallistuin lopulta Stokken oman tarjottimen puolelle. Stokken Tray on lisäksi uutena pari kymppiä edullisempi. Se ei ilmeisesti sovi vanhimpiin Tripp Trappin malleihin, joten tämä kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöstä. Play Tray menee joka malliin. 

Stokken Tray on pienempi ja matalareunaisempi Play Trayhyn verrattuna. Minusta on mukava, että vauva ei jää kamalan kauaksi pöydästä. Siten yltää vielä itse pöydässä istuessa esimerkiksi nappaamaan kaverin lautasesta kiinni, jos se on vaarassa lentää lattialle. Meillä on ihan kivasti pöydän päässä tilaa, joten sen puolesta siihen olisi mahtunut isompikin tarjotin. Sanoisin, että reunojen korkeus on Trayssa ihan riittävä, pitää varmaan myös pienen määrän nestettä sisällään. Tätä ominaisuutta emme ole tosin vielä päässeet testaamaan. 


torstai 29. lokakuuta 2015

Mikä sormiruokailussa mietityttää?

Ennen sormiruokailun aloittamista minulla oli muutamia huolenaiheita sormiruokailuun liittyen. Kuulin myös monia huolestuneita kysymyksiä tuttaviltani sormiruokailusta kertoessani. Eikö pikkuinen tukehdu isoihin paloihin? Mieti, millainen sotku? Vai että sellaisia nykyajan hömpötyksiä! Vajaan viikon kokemuksen perusteella voin vastata muutamaan ongelmakohtaan rauhoittavasti :)

Suurin huolenaiheeni ennen sormiruokailun aloittamista oli, että jos en kestä kuunnella pikkuisen kakomista ja pelkäisin liikaa, että tukehtuuko hän palasiin. Tämä on ollut turha huoli. Pientä kakomista on ollut ja se kuuluukin asiaan. Se on turvarefleksi, etteivät palat pääse liian syvälle nieluun. Pikku P näyttää tietävän mitä tekee. Isoimmmat palat pyörivät hetken suussa, mutta kieli työntää ne sitten pois suusta.


Pari ensimäistä kertaa katselin kaikkea ruoan määrää lattialla ja mietin, että meniköhän yhtään annetusta ruoasta mahaan saakka. Sinällään asialla ei ole vielä niin kiire, sillä pienokainen pärjää vielä maidolla hyvin. Olin kuitenkin todella iloinen, kun eilen bongasin varman satsin porkkanan palasia kakkavaipasta. En olisi uskonut, että ruoka voi tulla ulos niin samannäköisenä. Naureskelin itsekseni, että on siinä taas äidin ilot, kun voi innoissaan tutkia kakan koostumusta :)

Kaveri siis osaa syödä ja osa ruoasta menee mahaankin saakka. Hän myös selkeästi nauttii ruokahetkista. Täydellistä! Tähän peilaten ruokailusta syntyvä sotku on aika pientä. Sen siivoaa itseasiassa aika noppeasti. Kastelen yleensä yhden harson, jolla pyyhin ensin Pikku P:n puhtaaksi. Tämän jälkeen pesen tuolin ja lopuksi lattian. Tuoreeltaan kaikki lähtee varsin nopeasti.

Sotku menee oikein kivasti kotioloissa, jossa sotkusta ei ole niin väliä. Hieman olen miettinyt sitä kyllä, että miten me syömme kodin ulkopuolella. Olen ajatellut alkuun tarjota kaksi ateriaa päivässä, joten ne on vielä helpohko sovittaa kotiaikoihin. Ehkä syöminen tuosta siistiytyy sen verran, että jonkin ajan päästä vaatteet pysyvät puhtaana ruokasuojan alla. Sitten ulkona syöminen helpottuu paljon. Lattian pyyhkii aika nopeasti. Toki reissun päällä voi antaa soseita, ruisnaksuja tai vaikka sellaisia smoothiepusseja, jotka on siistimpi syödä.


Yksi kommentti sormiruokailuun liittyen on ollut se, että eikö siinä menee paljon ruokaa hukkaan? Kyllähän sitä jonkin verran meneekin. Lattialla on ruokailun jälkeen jonkin verran tikkuja syömättöminä. Toisaalta eihän vauvat aina syö kaikkea tarjolla olevaa sosettakaan. Näin alkuun ainakin määrät ovat kuitenkin varsin pieniä. Jos heität vaikka perunan verran palasia roskiin, niin ei se nyt niin paljoa ole. Minulla on luottoa siihen, että kun kaveri oppii homman kunnolla, niin hävikin määräkin vähenee.

Olen koettanut heti alusta asti mahdollisuuksien mukaan syödä kaverin kanssa yhtäaikaa jotain ihan vain mallimielessäkin. Se näyttää miellyttävän Pikku P:tä ja saa hänetkin innostumaan ruokailusta entistä enemmän. Kaveri saattaa helposti ruokailla päälle vartin itsekseen. Sillä aikaa mammakin ehtii syödä oman ateriansa. Se on jotenkin todella mukavaa. Yhteistä tekemistä. Peukutan näin vajaan viikon kokemuksella!



Meillä sormiruokaillaan!

Tarjosimme Pikku P:lle viime sunnuntaina ensimmäiset kiinteät. Ensi tiistaina tulee kuusi kuukautta täyteen, joten otimme hieman päälle viikon "varaslähdön". Ensimmäiset ateriat on tarjottu pääosin sormiruokailuna. Hieman on myös ruokailun ohessa mössätty tarjottavia ja kokeiltu lusikalla syömistä.


Pikku P on ollut selkeän innostunut uusien makujen maistelusta. Hän vie kasvot hymyssä kasvisten palasia suuhunsa ja ottaa pieniä haukkuja. Sitten irvistellään ja ihmetellään makuja. Voi niitä ilmeitä! On ollut vaikka millaista irvistystä ja hämmentynyttä katsetta. Myös lusikan käteen ottaminen on oikein mukavaa. Se on sitten eri asia miten päin se sinne suuhun livahtaa. Mutta lusikka menee kuitenkin suuhun eikä esimerkiksi otsaan, joten oikealla tiellä ollaan :) Kaveri on aloittanut ruokailun mukavan oma-aloitteisesti. Vanhempien tarjoamat lusikalliset silloin tällöin ovat ehkä ihan ok, mutta paljon mielummin hän syö itse.


Pikku P:n ensimmäinen ateria oli höyrytettyjä porkkanatikkuja. Illalla hän sai vielä avocadoa ja höyrytettyä perunaa. Olimme hieman malttamattomia ja tarjosimme noin paljon yhden päivän aikana, mutta ajattelimme, ettei siitä niin paljon vielä päädy mahaan kuitenkaan. Ja jotenkin minulla on luotto siihen, että kaverin maha ei ole herkemmästä päästä (varmaan siksi, kun imetyksen aikana olen saanut syödä mitä vaan). Näillä kolmella raaka-aineella ajattelimme edetä ensimmäisen viikon ja tuoda sitten pari raaka-ainetta lisää.


Neuvolasta saimme ohjelappusen, jonka mukaan eri raaka-aineryhmistä tuotaisiin viikottain pikkuhiljaa pari tuotetta aina kerrallaan. Ensimmäiset kaksi viikkoa tarjottaisiin juureksia, sitten mukaan tulisi liha ja kala, neljäntenä viikkona viljatuotteet ja viidentenä hedelmät. Tämän jälkeen näistä ryhmistä voi lisäillä pikkuhiljaa eri makuja.

Ajattelin edetä jotenkin näin
1. vko   peruna, porkkana, avocado
2. vko   parsakaali, bataatti, kurkku
3. vko   kana, lohi
4. vko   kaurapuuro, täysjyväpasta/riisi
5. vko   banaani, meloni, puolukka, mustikka

Ensimmäiset viisi viikkoa tarjoamme kaverille kaksi ruokaa päivässä. Lounaan klo 11-12 aikoihin ja päivällisen 18 kieppeillä. Näin miehenikin pääsee useimmiten iltaruoalle mukaan. Neuvolasta suosittelivat, että alkuun ruoat annettaisiin mielummin päivemmällä, jotta mahdolliset mahavaivat eivät osuisi yöaikaan. Vielä ainakin kaverin maha on kuitenkin toiminut ihan hyvin. Pitää katsoa tilannetta uudestaan, jos mahavaivoja ilmaantuu.


Ostin kotiin pohjatiedoksi "Minä syön itse - sormiruokailun käsikirjan". Siinä on lyhyesti kuvattu sormiruokailun idea ja annettu vinkkejä sormiruokailun aloittamiseen ja siinä etenemiseen.  Lisäksi loppuosassa on paljon ruokaohjeita. Kirja antaa mielestäni hyvin perustiedot sormiruokailun aloittamista varten. Kirjassa on myös kivoja käytännönvinkkejä. Vaikka monet ruokaohjeet näyttävät varsin helpoilta, niin on kuitenkin mukava ainakin alkuun, kun voi hakea inspiraatiota kirjasta.

Kirjassa suositellaan, että kahdeksaan kuukauteen saakka vauva syö 1-2 ruoka-ateriaa päivässä ja sen jälkeen siirryttäisiin 3-5 ateriaan. Kymmenestä kuukaudesta eteenpäin onnistuisi sitten viisi yhteistä ateriaa perheen kanssa. Olen ajatellut tarjota kaksi ateriaa päivässä ainakin tuon viiden viikon tutustumisjakson ajan. Pitää sitten katsoa tilannetta uudelleen, lisäämmekö aterioita sen jälkeen vai odotammeko kahdeksaan kuuhun saakka. Tuntuisi ainakin alustavasti, että ehkä aamu-ja iltapuuro olisi mukava saada kuvioihin vaikka jo aiemminkin.

Kirjassa on muuten mukavan selkeä taulukko ensimmäisenä vuonna kielletyistä ruoka-aineista. On mukava, kun myös syy listalla oloon on selitetty. Kiellettyjä ruoka-aineita on yllättävän paljon. Suurin osa on ihan loogisia, mutta saattaisi touhutessa unohtua. Esimerkiksi pinaattia käytämme usein smoothiessa ja olisin varmaan tarjonnut sitä vauvalle, jos en olisi huomannut sen olevan listalla korkean nitraattipitoisuuden vuoksi.

Toinen hyvä tietopankki on Facebookin Sormiruokailujat-ryhmä. Suosittelen lämpimästi! Siellä jaetaan paljon käytännönvinkkejä ja kivoja ruokaohjeita. Siellä voi myös kysyä apuja, jos jokin askarruttaa.

Oletteko te kiinnostuneita sormiruokailusta? Millä olette ajatelleet aloittaa/millä aloititte ruokailun?



perjantai 23. lokakuuta 2015

Pikku P jokeltaa

Pikku P on varsin puhelias tapaus ja hänellä on yleensä paljon kerrottavaa pitkin päivää. Isälle pitää kertoa hänen tultuaan töistä kaikki päivän kuulumiset. Jutuista päätellen päivän aikana on useimmiten ehtinyt tapahtua vaikka mitä:)

Olen miettinyt, että milloin tämä juttelu muuttuu virallisesti jokellukseksi. Viime viikon lopulla tarinointi alkoi muuttua huomattavasti erilaiseksi. Aikaisemmin tarinoita kerrottiin lähinnä äää-ööö-yyy-äänteillä, mutta nyt jutteluun tuli mukaan ihan erilainen soljuva nuotti.

Tsekkasinkin, että vauva jokeltaa silloin, kun ääntelyssä on mukana vokaalien lisäksi myös konsonantteja. Pikku P:n selvästi suosituin tavu on vau-vau-va (ihanan itsekeskeistä;). Tuntuu myös, että välillä tulee mam-mam-ma ja välillä pa-pa-pa. Tai näin olemme ainakin tyytyväisenä mieheni kanssa päätelleet, pitäähän perheenjäset osata nimetä ensin.





Yllä video pikkuisen taidonnäytteestä. Tässä hän kertoo selvästi, mitkä iskän älppäreistä on parhaita:) Anteeksi kuvan huonosta laadusta. Blogger ei suostunut julkaisemaan videota ennen kuin huononsin laatua aika roimasti. Ehkä videon julkaisun olisi voinut tehdä jotenkin paremmin...Ääni tässä kuitenkin olikin pääpointti:)

torstai 22. lokakuuta 2015

Pienen ensimmäinen flunssa

Pelätty flunssa saapui vieraaksemme ensimmäistä kertaa Pikku P:n syntymän jälkeen. Sairastuin itse ensimmäiseksi viime viikon lauantain vastaisena yönä. Koetin pestä käsiä usein ja käyttää käsidesiä aina niistettyäni, mutta niin tauti vaan tarttui pikkuiseenkin.

Aloin onneksi olla itse jo terveempi, kun Pikku P sairastui maanantai-iltana. Hän alkoi niiskuttaa ja oli normaalia kärttyisempi. Puolenyön aikoihin mittasimme, että hänellä oli 38 astetta lämpöä eli hieman kuumetta. Tarkistimme, että vauvan normaali lämpö vaihtelee 36,5 - 37,5 asteen välillä. Mietimme, pitäisikö hänelle antaa särkylääkettä. Useimmissa lähteissä netissä kuitenkin suositeltiin särkylääkkeen antamista vasta 39 asteen kuumessa ellei vauva ole kovin itkuinen.

Peittelimme kaverin omaan sänkyyn illalla lopulta kahden peiton alle, kun vaikutti siltä, että hänellä on kylmä. Luimme kuitenkin pian sen jälkeen, että vauvaa ei saisi koskaan ylipukea kuumeessa. Se voi vain nostaa kuumetta. Sen sijaan viileä huone on paras apu kuumeen laskuun. Myös ikkunan(!) voi avata viilentämään tilaa ja vauvan ihoa voi pyyhkiä viileillä ja kosteilla liinoilla. Avasimme olohuoneen ikkunan ja viilensimme kotia tällä tavoin. Tuntui jotenkin liian rajulta avata ikkunaa samasta huonesta, missä vauva on.

Mieheni lähti yhden aikoihin yöllä hakemaan varuiksi särkylääkettä. (Tässä vaiheessa voi kysyä, että miksi sitä ei voinut ostaa kaappiin etukäteen?) Suolaliuosta kaapeista kuitenkin löytyi. Puhdistimme pikkuisen nenää niistäjällä ja suolaliuoksella. Voi parkaa, inhoan itsekin kaikkia nenäsuihkeita. Kaveri oli selvästi ihmeissään, että miksi vanhemmat pahoinpitelevät häntä :(

Mieheni palattua kahden jälkeen apteekkireissulta pohdimme lääkkeen antamista. Kaveri kuitenkin piristyi huomattavasti, kun pääsi pois sängystä yöaikaan (mitä ei yleensä ikinä tapahdu) ja ei vaikuttanut enää ollenkaan niin sairaalta. Päätimme täten koettaa vielä nukkumista ilman lääkettä.

Pikkuinen nukkuikin aamuun varsin katkonaisesti, mutta kuitenkin ilman suurempia kyyneleitä. Hän jäi loppuyöksi viereemme nukkumaan, jotta hän sai juoda maitoa aina kun teki mieli. Flunssassa on tärkeää saada tarpeeksi nestettä. Varsinkin jos nenä on tukossa, niin kyllähän omakin suu kuivaa inhottavasti. Kaveri ottikin hörppyjä varsin usein.

Kuuden aikoihin kuume oli laskenut lähelle 37 astetta ja pari tuntua myöhemmin oltiin jo 36,5 asteessa. Tämän jälkeen riesaksi jäi vain nuha. Olemme antaneet kaverille säännöllisesti höyryhengitystä keittämällä kattilassa vettä ja pitämällä häntä sopivalla turvaetäisyydellä höyrystä. Myös niistäjä ja suolatipat ovat auttaneet.




Tänään on pikkuisen kolmas flunssapäivä. Hän alkaa jo olla varsin pirteä. Kuten kuvista näkee, unien lomassa jaksetaan myös treenata. Pariin viimeiseen yöhön nenäkään ei ole enää rohissut juurikaan ja hän on voinut nukkua varsin levollisesti. Toissayönä hän pääsi suoraan viereeni, mutta viime yönä uskalsin nukuttaa hänet alkuyöksi omaan sänkyyn.

Tämän raportin pituudestakin voi päätellä, että flunssa aiheutti meillä jonkin sortin täpinät! Olen pelännyt hetkeä, kun pikkuinen ensimmäisen kerran sairastuu. Pikku P on niin pieni ja raasu kuitenkin. Toivoin, ettei hän sairastuisi ennen puolen vuoden ikää. Aika lähelle tätä päästiin. Onneksi flunssa taitaa mennä myös aika nopeasti ohi. Seuraavalla kerralla tietää sitten jo vähän paremmin, mikä toimii ja mikä ei.

Onko teillä jotain kikka kolmosia vauvan flunssan hoitoon? Vinkatkaa toki!

tiistai 13. lokakuuta 2015

Pikku P ja Kalle kilpikonna

Pikku P viihtyy nykyisin varsinkin aamupäivällä pitkiä aikoja itsekseen lattialla leikkien. Vartti tai jopa puoli tuntia saattaa vierähtää tutustuessa leluihin ja lähiympäristöön. Jos lattialla olo yksin alkaa kyllästyttää, niin hän saattaa vielä viihtyä pitkän tovin, jos äiti tulee makoilemaan (ja vaikka ottamaan kuvia) lähistölle.

Alla kuvamateriaalia ilakoinnista Kalle kilpikonnan kanssa. Äidistä oli mukava ihailla tyttärensä keskittynyttä työskentelyä kilpikonnan liikuttamiseksi. Vaikka pinsettiote on vielä hakusessa, niin hauskasti pikkuinen kuitenkin sai narusta hetkeksi sen verran kiinni, että sai kilpikonnaa liikuteltua edestakaisin. Lelussa vaikuttaa olevan monta kiinnostavaa juttua näinkin pienelle, vaikka esimerkiksi palikoiden laittaminen pyörän sisään ei vielä luonnistukaan.

Lasken muuten Pikku P:n aina makuupussin päälle lattialle. Hänen päämääränsä nykyisin on ensin päästä sen päältä pois, jonka jälkeen voi sitten ruveta leikkimään leluilla. Olenkin miettinyt, että jos hänet laittaisi isomman viltin päälle, niin liikkuisikohan hän ensin senkin päältä pois?















Miten meillä nukutaan

Olen roikottanut jo kuukauden päivät luonnospostausta Pikku P:n unirytmistä. Se on tuntunut lähiviikkoina muuttuvan epäsäännöllisen säännöllisesti.

Pikku P:n yöuni muuttui katkonaisemmaksi noin viikkoa ennen, kun hän täytti neljä kuukautta. Aiemmin pikkuinen nukkui pidemmän unipätkän n. klo 21/22-4. Sen jälkeen syötiin sitten parin tunnin välein. Yöhulinoiden alettua Pikku P alkoi herätä ensimmäisen kerran jo 2-3 tuntia nukahtamisen jälkeen. Loppuyönä syötiin sitten parin tunnin välein.

Välillä levottomuus on alkanut jo illasta ja nukahtaminen iltaisin on ollut todella hankalaa. Olemme koetttaneet nukuttaa pienokaista samaan tapaan iltaisin omaan sänkyyn ja hän saattaakin nukahtaa hetkeksi. Viimeistään tunnin päästä hän kuitenkin herää itkien. Joskus riittää, jos hieman silittelee tytsyn poskea ja juttelee rauhoittavasti tai ottaa hetkeksi syliin. Useimmiten kuitenkin mikään muu ei rauhoita, kun rinnalle pääsy. Sitten nukutaan taas max tunti ja sama homma.

Levottomimpina öinä tyttö heräilee läpi yön noin tunnin välein. Usein hän rauhoittuu aika nopeasti rinnalle, mutta on myös öitä, jolloin hän on heräämisen jälkeen levottomampi pidempään. Parinä yönä hän on myös herännyt klo 2-4 aikoihin ja alkanut juttelemaan silmät pyöreänä, kuten normaalisti aamuisin. Olen koettanut olla huomioimatta tätä ja ottanut vain tytön tiukemmin kainalooni. Tähän mennessä hän on nukahtanut uudestaan viimeistään tunnin juttelun jälkeen. Olen ajatellut, että ennen kello kuutta emme herää:)



Välillä pinnasänky oli ihan out. Sinne ei nukahdettu hevillä ja sinne ei tahdottu jäädä köllöttelemään. Tämä vaihe on ainakin tällä hetkelle laantunut ja sänkyyn laitto ei ole enää niin paha juttu. Joskus leikkiminen sängyssä olevalla lelukaarella vaikuttaa oikeastaan ihan mieleiseltä hommalta.

Omaan sänkyyn siirtäminen hänen nukahdettua muualle on aina riskaapelia. Vielä pari viikkoa sitten kaveri yleensä heräsi aina siirrettäessä ja protestoi kovasanaisesti. Nyt hän alkaa taas hyväksyä sen, että omassa sängyssäkin pitää nukkua.

Nyt olen koettanut pitää rajana sitä, että Pikku P nukkuisi edes puolille öin omassa sängyssä ennen kuin tulee viereen (eli melkein heti, kun itse menen yöpuulle). Joinakin iltoina vain on ollut niin levotonta, että olen katsonut parhaimmaksi antaa tytön jäädä viereen koko yöksi. *Pehmoäiti*

Juttelin asiasta parin äitikaverin kanssa ja kuulin, että tämä on varsin normaalia tässä iässsä. Juuri kun vauva oppii nukkumaan pidempiä unia, niin ympäristön ärsykkeet ja uusien taitojen opettelu saavat levottomaksi. Tämä voi ilmeisesti mennä ohi varsin nopeasti tai kestää pitempään (parikin kuukautta). Yöhulinoista kerrotaan tarkemmin ainakin Imetyksen tuli ry:n tässä kirjoituksessa.

Ehdin jo tottua siihen, että sain illasta pari tuntia omaa aikaa/ kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ennen nukkumaan menoa. Se on ollut sellainen varma hetki, jolloin saa touhuta omiaan ja rauhoittua. Saavutetuista "etuuksista" on aina hankala luopua. Ehkä se siitä tasaantuu, kun tulee taas uusi vaihe kuvioihin.

Tytöllä pyörii varmasti ryömiminen ja konttaaminen mielessä, jotka häiritsevät unia. Ehkä se siitä rauhoituu, kun liikkuminen alkaa sujua paremmin. Toisaalta mietin, että joko hänellä voisi olla hampaita tulossa. Välillä nimittäin jyystetään sormia tai lelua suussa aika kovalla voimalla.



Päiväuniin on alkanut muodostua rytmiä. Nykyisin heräämme noin 7-8 aikoihin. Ensimmäiset päikkärit hän nukkuu klo 9 kieppeillä ja toiset klo 12-13 aikoihin. Kolmannet ja yleensä viimeiset unet ovat noin klo 15-16. Jos hän on nukkunut yöllä huonosti tai muut päikkärit ovat jääneet normaalia lyhyemmiksi, niin hän saattaa nukkua neljännet unoset vielä noin klo 18-19.

Päiväunien pituus on useimmiten n. 30-60 minuuttia. Tämän pidempiä päiväunia tyttö nukkuu harvoin. Vauvauintipäivä eli maanantai on useimmiten poikkeus. Uinnin jälkeen Pikku P saattaa nukkua päälle pari tuntia putkeen. Pikku P nukkuu yhteensä noin 14 tuntia vuorokaudessa.

Pikku P nukahtaa yleensä kotona ollessa rinnalle. Saatan myös ajoittaa lenkille tai kaupungille lähdön uniaikaan, jolloin hän nukahtaa yleensä varsin nopeasti rattaisiin. Päiväunille nukahtaminen harvoin on ongelma. Joskus vain unet jäävät turhan lyhyiksi, jonka kyllä sitten huomaa illasta. Toki myös päivän ohjelmapitoisuus vaikuttaa energiatasoon. 


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Ilopiikki Instagramissa!

Ilopiikki levittäytyy. Ilopiikki löytyy nyt Facebookin lisäksi myös Instagramista.


Instagramiin on mukava päivittää päivän tapahtumia varsin pikaisestikin ja helposti myös tien päällä (jossa vietän yllättävän paljon aikaa myös äippävapaalla #levotonmutsi).

Tervetuloa seuraamaan meidän perheen arkea myös Instagramin kautta. Profiiliini pääset tästä tai oikean valikon linkistä. Seuratkaa, kommentoikaa ja tykätkää, kiitos :)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Pikku P viisi kuukautta

Tänään Pikku P täyttää viisi kuukautta. Hän on pääosin iloinen ja seurallinen vauva, jolla on paljon asiaa. Iloinen jokeltelu alkaa yleensä heti herättyä ja juttua riittää iltaan saakka. Hän on yleensä varsin rento kaveri, joka ei turhasta hermostu. Tylsyys on kaverista pahinta. Jos vaunuissa tulee tylsää, niin tilanne pitää korjata heti!


Super Mario on Pikku P:n lempilelu. Marion kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia ja Marion nenää on ihan parasta pureskella! Naurukin saattaa irrota, jos äiti käyttää Mariota käsinukkena ja jututtaa tyttöä. Toinen hauska juttu on tanssia äidin kanssa esimerkiksi Kasmirin Vauvoja biisin tahtiin, aivan parasta. Tytön saa viihtymään vaunuissa usein hieman pitempään, kun pomppii ylös-alas vaunujen edessä (tämä viihdytti hyvin myös muuta Citymarketin asiakaskuntaa pari viikkoa sitten;). Muutenkin sitä hassumpi (ja nolompi) mutsi on, niin sitä hauskempaa.



Kävimme torstaina neuvolassa tarkastuksella. Kaikki näytti oikein hyvältä. Neuvolatäti oli oikein vaikuttunut meidän pikkuisen motorisista taidoista ja hehkuttikin, että niiden osalta tytön taidot ovat enemmän seitsemän kuukautisen tasolla! Tytöllä on oikein terhakka käsinoja ja jo kova kiinnostus konttaamisen aloittamiseen. Jalat kantavat seisoma-asennossa jo niin hyvin, että kohta ei tarvitse paljon ylimääräistä kannattelua.

Pikkuisella oli melkoinen kasvupyrähdys toissa kuussa ja nyt luvut olivatkin varsin maltilliset. Ilmeisesti se on varsin tyypillistä, että kasvuvauhti hidastuu, kun ikä lähenee puolta vuotta. Pikku P oli nyt 69 senttiä pitkä eli sentti oli tullut lisää pituutta. Painoa oli tullut noin 300 grammaa lisää eli kokonaissaldo on nyt tasan 8 300g. Käyrät ovat kuitenkin edelleen plussan puolella, mutta nyt lähempänä +1 käyrää.

Viisikuukautisneuvolaan kuuluu myös pari rokotusta ja rotavirus. Piikkien annon aikaan tuli pieni itku, mutta aika nopeasti kaveri rauhottui. Viimeksi kaveri oli todella itkuinen rokotuksen antopäivän iltana, mutta tällä kertaa hän oli vain enemmänkin väsynyt. Myös seuraavana päivänä hän nukkui useammat pitemmän päikkärit ja oli muutenkin normaalia rauhallisempi. Kaveri tuntui ekana yönä hieman kuumalta, mutta aamulla ei ainakaan ollut kuumetta, kun sen varuilta mittasin.




Mitäs uutta kivaa Pikku P on kuukaudessa oppinut? Liikkuminen on ainakin kehittynyt, kuten tuolla aiemmin hehkutinkin. Ryömien ei vielä liikuta ihan ympäri asuntoa, mutta pieni tutkimusmatkoja tehdään hiljakseltaan makuualustan päällä ja sen lähietäisyydellä. Myös kääntyminen "kompassimaisesti" sujuu varsin tyylikkäästi. Riippuen tilanteesta välillä ryömitään eteenpäin ja välillä taaksepäin.

Muutamia kertoja on testailtu myös konttausasentoa. Jos hänet laskee lattialle mahasta kiinni pitäen, niin Pikku P saattaa hetkeksi jäädä kontausasentoa harjoittamaan ennen kuin laskee mahan lattiaan. Konttausasentoon olisi kiinnostusta itsekin nousta ja pari kertaa siihen on päästy ihan itsekin aivan hetkeksi. Tuntuu, että kaverin jalat ovat käsiä voimakkaammat, jolloin konttaamaan lähteminen voisi olla helpompaa kuin ryömiminen.

Istumaannousutreenit sen kun jatkuvat. Nyt turvakaukalosta tai vaunuista puoli-istuvasta asennosta kammetaan helposti istumaan. Myös selinmakuulle lattialle laitettaessa hän alkaa jäkistää istumaan. Lattialta nousu itsekseen vaatii vielä treeniä, mutta kyllä taidot ovat kehittyneet tässä jo huimasti. Neuvolatäti sanoi, että selkä on jo varsin suoristunut, mutta pieni mutka siitä vielä löytyy. Kuukauden päästä varmaan on selkäkin jo valmis istuma-asentoon ja päästään kaveria istuttamaan. Jännää!

Pikku P löysi omat varpaansa noin nelikuisena ja niissä ollaan nykyisin kiinni todella usein. Myös ruokailu ainakin makuuasennossa ei suju, jos hän ei ole kaksin kerroin. Vaunuissa ollessa jalat usein nostetaan turvakaaren toiselle puolelle ja hengaillaan jalat pystyssä. Melkoista treeniä tuokin!



Uutena ihanuutena kaveri ottaa usein kaulasta kiinni ja antaa pusun, kun ottaa syliin<3 Tai siltä se ainakin äidistä tuntuu. Tai sitten hän vain haluaa repiä äitiä tukasta ja maistaa äidin poskea ;) Hänestä myös näkee selvästi, jos hän haluaa tulla jonkun toisen sylistä minun syliini. Hän kääntyy vaikka mille mutkalle, että näkee minut ja ojentaa käsiään. En tiedä ymmärtääkö hän vielä tämän merkityksen kokonaan, mutta niin minusta se on kiva tulkita.


Pikku P syö edelleen vain äidinmaitoa. Kiinnostus kiinteitä kohtaan on hänellä selkeästi kasvamaan päin. Sylissä ruokapöydässä istuessaan Pikku P saattaa tehdä yllätyshyökkäyksiä ruokalautasta kohden ja napata varsin napakasti reunasta kiinni ja vetää lähemmäs. Sain torstaina neuvolasta kotiluettavaa kiinteiden aloittamisesta. Neuvolatäti oli sitä mieltä, että kaveri pärjää hyvin rintamaidolla kuusikuukautiseksi, mutta sanoi, että toki makuannoksia saa antaa jo ennenkin. Kun mainitsin, että olemme ajatelleet sormiruokailua, niin oli samoilla linjoilla, että on ihan ok, jos aloittaa viikkoa-kahta aiemmin. Alkuun kuitenkin sormiruokaillessa ei välttämättä paljoa ruokaa mene mahaan saakka.