Suurin huolenaiheeni ennen sormiruokailun aloittamista oli, että jos en kestä kuunnella pikkuisen kakomista ja pelkäisin liikaa, että tukehtuuko hän palasiin. Tämä on ollut turha huoli. Pientä kakomista on ollut ja se kuuluukin asiaan. Se on turvarefleksi, etteivät palat pääse liian syvälle nieluun. Pikku P näyttää tietävän mitä tekee. Isoimmmat palat pyörivät hetken suussa, mutta kieli työntää ne sitten pois suusta.
Pari ensimäistä kertaa katselin kaikkea ruoan määrää lattialla ja mietin, että meniköhän yhtään annetusta ruoasta mahaan saakka. Sinällään asialla ei ole vielä niin kiire, sillä pienokainen pärjää vielä maidolla hyvin. Olin kuitenkin todella iloinen, kun eilen bongasin varman satsin porkkanan palasia kakkavaipasta. En olisi uskonut, että ruoka voi tulla ulos niin samannäköisenä. Naureskelin itsekseni, että on siinä taas äidin ilot, kun voi innoissaan tutkia kakan koostumusta :)
Kaveri siis osaa syödä ja osa ruoasta menee mahaankin saakka. Hän myös selkeästi nauttii ruokahetkista. Täydellistä! Tähän peilaten ruokailusta syntyvä sotku on aika pientä. Sen siivoaa itseasiassa aika noppeasti. Kastelen yleensä yhden harson, jolla pyyhin ensin Pikku P:n puhtaaksi. Tämän jälkeen pesen tuolin ja lopuksi lattian. Tuoreeltaan kaikki lähtee varsin nopeasti.
Sotku menee oikein kivasti kotioloissa, jossa sotkusta ei ole niin väliä. Hieman olen miettinyt sitä kyllä, että miten me syömme kodin ulkopuolella. Olen ajatellut alkuun tarjota kaksi ateriaa päivässä, joten ne on vielä helpohko sovittaa kotiaikoihin. Ehkä syöminen tuosta siistiytyy sen verran, että jonkin ajan päästä vaatteet pysyvät puhtaana ruokasuojan alla. Sitten ulkona syöminen helpottuu paljon. Lattian pyyhkii aika nopeasti. Toki reissun päällä voi antaa soseita, ruisnaksuja tai vaikka sellaisia smoothiepusseja, jotka on siistimpi syödä.
Yksi kommentti sormiruokailuun liittyen on ollut se, että eikö siinä menee paljon ruokaa hukkaan? Kyllähän sitä jonkin verran meneekin. Lattialla on ruokailun jälkeen jonkin verran tikkuja syömättöminä. Toisaalta eihän vauvat aina syö kaikkea tarjolla olevaa sosettakaan. Näin alkuun ainakin määrät ovat kuitenkin varsin pieniä. Jos heität vaikka perunan verran palasia roskiin, niin ei se nyt niin paljoa ole. Minulla on luottoa siihen, että kun kaveri oppii homman kunnolla, niin hävikin määräkin vähenee.
Olen koettanut heti alusta asti mahdollisuuksien mukaan syödä kaverin kanssa yhtäaikaa jotain ihan vain mallimielessäkin. Se näyttää miellyttävän Pikku P:tä ja saa hänetkin innostumaan ruokailusta entistä enemmän. Kaveri saattaa helposti ruokailla päälle vartin itsekseen. Sillä aikaa mammakin ehtii syödä oman ateriansa. Se on jotenkin todella mukavaa. Yhteistä tekemistä. Peukutan näin vajaan viikon kokemuksella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!