Kevään ensimmäinen pyöräretki

Lähdimme lauantaina testaamaan viime vuonna ostamaamme Burleyn pyöräkärryä. Ilma oli ihanan aurinkoinen. Päätimme ajella Korkeasaareen. Ostimme sinne viikko sitten vuosiliput, kun ne olivat tarjouksessa puoleen hintaan. Nyt voi rauhassa kierrellä puistossa vähän kerrallaan. Puistossa on mitä mainioimpia evästelypaikkoja. Siellä on myös kivoja tapahtumia vuoden mittaan. Tulisi kerrankin lähdettyä niihinkin, kun on lippu jo valmiina.

Vuosi siten tyttö kulki kyydissä erillisessä turvakaukalossa, mutta nyt hänet voi jo laittaa istualteen kyytiin. Voit lukea vuodentakaisia aatteita pyöräkärrystä ja sen ostokriteereistä täältä. Pyöräkyyti vaikuttaa olevan tytölle oikein mukavaa puuhaa. Useimmiten hän kurkkii innokkaasti kyydistä ja katselee maisemia. Samalla kuuluu hirveä puheensorina. Kaikesta näkemästään tekee mieli kertoa vanhemmille. Pyöräkärry on hyväksytty myös päikkäripaikaksi, mikä on tosi kätevää.

Korkeasaaressa ajauduimme katselemaan kissaeläimiä. Tai oikeastaan heti alkuun etsimme ruokailupaikan, sillä nälkähän pyöräillessä tulee. Myös kyydissä istuvalle. Eväitä syödessä Pikku P nautti katsella hanhien ja lokkien tepastelu pöydän lähistöllä. Taisi hän pienen palasen parsakaalimuffinssia linnuille heittääkin, kun meidän silmä vältti:)

Leijonat ja tiikerit olivat tällä kertaa näkösällä. Aurinkoinen ilma oli ajanut nekin rellottelemaan ulkosalle. Näimme myös ihanan pikkupandan ja jörön manulin. Pikku P katseli kissaeläimiä lasin läpi innostuneena. Jos vain läpi olisi päässyt, niin silittämään olisi ollut kova hinku ;) Ehdimme ihmetellä vielä saukkoja ja suomieläimiä kuten karhua ja hirviä ennen kuin pikkuisen uniaika koitti. Neiti käppäili puistossa niin pitkät matkat, että ei ihme, jos väsytti! 

Tämän jälkeen lähdimme verkalleen kotia kohden. Olipas kiva reissu! Lisää aurinkoisia päiviä viikonloppuihin, niin pääsee pyöräretkille. Odotan niin oikeasti lämpimiä ilmoja, että pääsee (pyöräillen) Kumpulan maauimalaan molskimaan ja polskimaan :)

Äiti-vauvajumppaa

Miehen palattua töihin pari viikkoa sitten päätin, että minullakin alkoi silloin "arki". Tätä ajatusta sotki hieman tämä ihana juuri silloin toden teolla alkanut kesä ja helteet. Pääosat päivistä on tullut huiskittua ulkona. Siksi tämä blogihiljaisuuskin, pitää nauttia säistä, nyt kun on mahdollisuus:)

Päätin, että heti arjen alusta alkaen ujutan päiväohjemaan liikuntaa, jotta se kotiutuu mukavaksi osaksi arjen rutiineja. Onhan se vauvanhoitokin mukavampaa, kun kroppa jaksaa touhuta pienen kanssa!

Olen ilmoittautunut vauvatanssitunneille, mutta ne alkavat vasta syyskuussa. Olemme käyneet epäsäännöllisesti juoksemassa ja pyöräilemässä koko perheen voimin kesän ajan. Kumpulan maauimalassa olen päässyt myös uimaan matkaa. Paikka on kätevä, kun sinne voi tulla koko porukka ja molemmat pääsevät uimaan vuorollaan. Olen kuitenkin koko ajan lähellä Pikku P:tä, jos hänelle iskee vaikka nälkä. Ei tarvitse pumppailla erikseen eväitä mukaan.

Ajattelin, että helpoin tapa liikkua on tällä hetkellä kotona. Kaivelin netin uumenista Babyidean vauvajumppaohjelman. Olen käynyt ohjelman nyt pari kertaa läpi osaksi yhdessä P:n kanssa ja osaksi muokattuna itsekseni. Ohjelmassa on sen verran monta liikettä, että pikkuinen ei jaksa ihan niin pitkään kanssani jumppailla. Olemmekin tehneet yhdessä ne liikkeet, joissa ylimääräisestä painosta on eniten hyötyä. Esimerkiksi punnerruksessa ja selkälihasliikkeessa ei vauvaa tarvita. 

Pikku P:stä monet liikkeet ovat oikein viihdyttäviä. Lentokoneena olo pystypunnerruksissa, alavatsarutistuksissa jalkojen päällä lentely tai nostelu ylös-alas olkaliikkeessä saa aina hymyn tytön kasvoille. Vatsakellahdukset ovat tytön mielestä selkeästi jänniä. Tyttö pääsee liikkeissä niin moneen asentoon, että uskoisin jumppaamisen kehittävän myös hänen lihaksistoaan ja tasapainoaan. 

Sopivan ajankohdan löytäminen jumppatuokiolle on tuottanut hieman päänvaivaa. Olisi mukavaa hoitaa se pois alta aamupäivästä. Pääsisin kätevästi suihkuunkin sitten puolenpäivän jälkeen, kun Pikku P useimmiten nukkuu päikkärit. P:n rytmi aamupäivälle ei vaan ole joka aamu samanlainen. Tytön pitäisi olla kylläinen ennen jumppatuokion aloittamista, mutta ei juuri syönyt puklautusvaaran vuoksi. 

Ensimmäisellä kerralla minulla meni jumppatilan, pukeutumisen ja liikeiden ohjeiden lukemisen kanssa niin kauan, että ehdimme tehdä vain yhden liikkeen ennen kuin pikkuiselle tuli nälkä. Imetin tytön jumppamatolla, johon hän sitten nukahti :) Tein sitten loput liikkeet soveltaen yksin. Toisella kerralla sain aika monta liikettä tehtyä, ennen kuin kaverin nälkä iski. Eilen aikataulu meni aika näppärästi. Ehdimme tehdä melkeinpä kaikki oleellisimmat liikkeet ennen kuin pikkuinen nukahti syliini kyykkyjä tehdessäni! Vein hänet sänkyyn ja jatkoin ohjelman loppuun. Uskaltauduin myös suihkuun ensimmäistä kertaa itsekseni. Silloin oli aika voittajaolo, kyllä se arki tästä alkaa rullaamaan.

Jumppaaminen on oikein kivaa yhdessä tekemistä. Pikku P vaikuttaa oikein iloiselta näistä yhteisistä hetkistä äidin kanssa. Menen toki aina vauvan ehdoilla ja jatkan vain niin kauan, kun hymyä riittää. Liikkeet kehittävät selkeästi myös äidin kuntoa. Innostuin ensimmäisellä kerralla tekemään askelkyykkyjä mukaillen ihan kunnon sarjat ja nämä tuntuivat todella jaloissa pari seuraavaa päivää! Ei sitä ikinä taida osata aloittaa tarpeeksi rauhallisesti tauon jälkeen:)

Pikku P mukana juoksu- ja pyörälenkeillä

Olemme tottuneet käymään mieheni kanssa juoksulenkeillä kimpassa ja harmittelimme raskaana ollessani, että tästä ilosta varmaan pitää luopua beben syntymän jälkeen. Tykkäämme myös pyöräilystä ja olemme tehneet parina edellisenä kesänä pidempiä pyöräilylomia Suomessa ja muualla Euroopassa.

Keksimme, että ostamalla pyöräkärryn ratkaisemme tämän ongelman. Kärryn kanssa on mukava lähteä pyöräretkille pikkuisen kanssa ja kärryä voi käyttää myös juoksulenkeillä. Bugikset eivät ole juoksemiseen paras vaihtoehto. Toisaalta meitä ei tehnyt mieli ostaa erikseen juoksurattaita. Niistä useimmat eivät käy kuin vasta yli puolivuotiaalle istuvalle vauvalle. Mukavaa käydä koko perheenä lenkillä, niin tytsykin pääsee meidän kanssa ulkoilemaan.

Ostimme lähialueen fb-kirppikseltä pyörä/juoksukärryn Pikku P:lle. Vertailimme eri vaihtoehtoja ja päädyimme siihen, että Burley tai Thule kuulostivat merkeistä huokuttelevimmiltä. Olimme jo kääntymässä XXL:n diiliin Burley Cubista, kun huomasin ilmoituksen facebookin kirpparilla. Ostamamme malli on Burleyn Encore. Se on Cubin riisuttu malli, mutta sisältää kuitenkin mielestämme oleellisimmat ominaisuudet.

Encore on hyvänkokoinen. Se on tarpeeksi korkea, että Pikku P mahtuu kyytiin varsin isoksi asti. Myös painorajaa on riittävästi. Se on kuitenkin moniin malleihin verraten varsin kevyt, joten sitä on kevyempi vetää perässä.

Sateen yllättäessä tässä mallissa pitäisi olla hyvät sadesuojukset. Etuosan luukun saa kokonaan auki, siihen voi jättää hyönteisverkon tai sateensuojan. Mukavan monipuolinen. Luukun voi myös kääriä vai puoliväliin, jolloin sen voi laittaa sopivalla tavalla aurinkosuojaksi. Vaunun sivuilta näkee ulos, jolloin kyytiläinen voi katsella maisemia. Vaunun saa kiinni omaan pyörään kätevän liittimen avulla nopsaan. Isoin ero Cubiin verrattuna on heikompi jousitus. Tätä mietimme hetken, mutta ajattelimme, että meidän ajoille tuo on riittävä.

Ostimme pyöräkärryyn käytettynä Weberin turvakaukalon, jonka avulla kärryä pääsee käyttämään vaikka heti vauvan synnyttyä. Olemme lainanneet auton turvakaukalon erillistä niskatukea lenkeillä käydessämme, niin tytön on saanut kärryyn todella tukevasti. Kiinnitimme turvakaukalon vaunujen keskelle, jolloin kärry on parhaiten tasapainossa.

Olemme käyneet kärryllä nyt pari kertaa juoksemassa. Kärryt rullaavat näin ihan näpsäkästi. Kärryyn voi ostaa eteen isomman renkaan juoksemista varten, joka vakauttaa menoa jonkin verran. Matka on taittunut mielestämme kyllä ihan hyvin myös edessä olevalla pienemmällä renkaalla, joka on ilmeisesti kävelylenkkejä ajatellen tehty. Tämä tuli ostamassamme setissä mukana. Onhan juokseminen erilaista, kun pitelee koko ajan kärryistä kiinni eikä kädet voi heilua vapaana. Pitää opetella, ettei jännitä hartioita. Tyttö on viihtynyt kyydissä oikein hyvin. Pientä huomautusta on saattanut kuulua, jos juoksuvauhti on meinannut hyytyä liiaksi;)

Olemme ajatelleet testata pyöräilyä kärryn kanssa heinäkuussa, kun mieheni jää pidemmälle lomapätkälleen. Olisi hyvä kokeilla pieni lenkki kärryn kanssa ihan tyhjänä, niin saisi vähän tuntumaa sen kanssa kulkemisesta. Kun ajelee hiljakseen ja valitsee vain asfalttireittejä, niin uskoisin tytsyn olevan tyytyväinen kyytiin. Näin ei kyydin pitäisi mielestäni täristä liiaksi. Kyllähän vauvoja työnnellään perusrattailla mukulakivien päällä, jolloin tärinää tulee ihan jonkun verran. Pikku P osaa myös kannatella niskaansa hyvin, joten lihaksia löytyy arimmasta paikasta.

Olen tyytyväinen tähän hankintaan. Tänä kesänä ajellaan vielä varsin varovaisesti lyhyitä matkoja, mutta jo ensi kesänä kärryn hyödyt todella tulevat esiin. Voi tehdä mukavia päiväretkiä viikonloppuisin ja pienempiä pätkiä viikolla.

Tuomaala triathlon

Sovimme isomman siskoni kanssa viime jouluna, että pidämme oman pikamatkan triathlonin maalla seuraavana kesänä. Pari viikkoa sitten lunastimme tämän lupauksen. Aiemmin mainitsemani musta hevonen eli mieheni päätti pitää kisan duathlonina ja osallistui kisan kahteen ensimmäiseen matkaan eli uintiin ja pyöräilyyn.

Kisa meni kaikkien osalta loistavasti! Ylitimme tavoiteaikamme reippaasti. Varsinkin uintimatka meni huomattavasti nopeammin kuin olimme arvioineet. Jännitin erityisesti viimeistä osuutta, sillä juoksu oli jäänyt minulta vähimmälle huomiolle. Sain kuitenkin matkasta oman ennätysaikani! Jännittävää, takana oli siinä vaiheessa kuitenkin jo yli tunti urheilua.

Kokonaisaikaa kasvatti jonkin verran vaihtomatka uinnista pyöräilyyn, sillä rannasta tiehaaraan oli matkaa 500 metriä ajokelvotonta tietä. Pyöräilymatkasta ensimmäiset viisi kilometriä olivat hiekkatietä, mikä oli jonkin verran hitaampaa taittaa asfalttiin verraten. Tiellä oli ajoittain aika paljon irtokiviä, jotka eivät ole hyvä yhdistelmä kapearenkaisen pyörän kanssa. 

Kisapäivämme osui heinäkuun helteille, joten lämpöä riitti. Aloitimme kisan ennen klo 10, joten viimeistään juoksuosuudella huomasi helteen vaikutuksen. Päätin, että ostan lippiksen vastaisuuden varalle, niin saan pään suojaan pahimmalta paahteelta. 

Voin olla tyytyväinen harjoitteluuni, sillä matka meni varsin hyvillä fiiliksillä läpi. Vielä juoksun ensimmäiset kilometrikin menivät lentäen. Matka alkoi tuntua raskaalta viimeisen parin juoksukilometrin kohdalla. Maalissa oli kyllä energiansa kuluttanut, mutta onnellinen likka. Ja hikinen! Onneksi järveen pääsi heti vilvoittelemaan:)

Iso kiitos vielä huoltojoukoille, jotka hoitivat hommansa tyylillä. Apunamme oli pari autoa, vene ja mönkijä. Meidän väliaikamme mitattiin tarkasti ja kuvia jäi mukavasti muistoksi. Tuollaisella helteellä juoksuosuus olisi ollut lähes mahdoton ilman juomapistettä puolimatkassa.

Noh, mitäs seuraavaksi? Tietenkin ensi vuonna uusiksi! Matka pysynee samana, mutta tekniikkaa voisi hioa tulevan vuoden. Nyt uimme perinteistä mummorintaa, mutta ensi vuonna voisi pyrkiä kroolaamiseen. Ja nythän on aika, mitä vasten kisata;)

TRIATHLONIN TULOKSET

Kokonaisaika siirtymineen 

2.01.41

Uinti 750 metriä 

15.38

Pyöräily 22 km 

52.07, keskinopeus 25,1km/h

Juoksu 7,1 km 

42.55, keskinopeus 10,0km/h

Ps. Siskon mietteet kisasta voit lukaista täältä.

 

 

Viron pyörämatka

Lähdin mieheni kanssa heti kesäloman alkuun pulskaksi viikoksi Viroon. Tarkoituksena oli ajaa polkupyörillä Tallinnasta Pärnuun koukaten parin saaren kautta. Reitin pääetapit olivat Tallinna-Haapsalu-Kärdla-Kuressaari-Muhu-Pärnu. Pärnusta takaisin Tallinnaan menimme julkisille, sillä ajattelimme sen tien olevan suuremmin liikennöity. Bussin ikkunoista kuitenkin huomasimme, että olisi siinäkin voinut kuitenkin ajella.

Reitin kokonaispituudeksi tuli noin 450km. Lisäksi huviajoa kaupungeissa tuli noin 50km päälle, joten trippimittari näytti pari kilometria vajaata 500km palattuamme kotipihaan. Viro on todella laakea, joten polkeminen siellä on varsin helppoa ja kevyttä. Ensimmäinen päivä oli pidin matkapäivä (120km), mutta sekin meni todella kunniallisesti. Virtaa riitti vielä Haapsalun katseluunkin illalla.

1. päivä: Tallinna-Riisipere-Haapsalu (120km)

Lähdimme ensimmäisenä matkapäivänä aamulaivalla Tallinnaan ja suuntasimme siitä ensin kohden Riisipereä. Ylitimme Suomenlahden Linda Linella, mikä oli pyörien kannalta kätevä vaihtoehto. Lindalla pyörät kiinnitetään laivan kannelle ja voit viedä ne samalla, kun menet itse sisään. Isoimmilla laivoilla pyörät viedään ruumaan muiden autojen sekaan. Ihan ok sekin, mutta Lindalla nopeampaa ja helpompaa.

Meillä oli mukana Viron kartta Eesti Rattateed. Pääosin käytimme kuitenkin suunnan katsomisessa mieheni Lumiaa, joka ohjasi varsin hyvin oikeaan osoitteeseen.

Riisiperestä eteenpäin ajoimme vähän erilaista pyörätietä pitkin. Junat eivät enää aja Riisiperestä Haapsaluun ja raiteet on poistettu tältä matkalta ja sen tilalla kulkee nykyisin hiekkapohjainen pyörätie. Reitti on tasaisen lisäksi toodella suora. Matkan taittumisen näkee parhaiten omasta matkamittarista, puskat näyttävät suurinpiirtein samalta;) Reitti oli hauska kokemus. Helppo sitä oli ainakin edetä.

Junaradan varrella oli muutama vanha asema. Erään aseman kyljestä löytyy kiskoista tehty risti, joka toimii Stalinin aikaisten kuljetusten muistomerkkinä. Lisää tästä pyörtiestä voit lukea vaikkapa tästä Hesarin artikkelista.

Haapsalu oli ihan symppis kaupunki. Yllä kuvaa rantapromenadista ja alla keskustasta. Olin hieman pettynyt, ettei kaupungissa ole kummoista uimarantaa. Pärnu vei tässä pisteet kuusi nolla.

2. päivä: Haapsalu-Kärdla (40km), yksi lauttaylitys

Toisena päivänä meillä oli varsin vähän ajoa, joten vierailimme ennen siirtymistämme eteenpäin Haapsalun linnassa. Paikka oli ihan hieno, vaikkakin sinne oli rakenneltu jotain hämäriä valoefektejä yms. selkeästi nuoremman asiakaskunnan viihdyttämiseksi. Ei ihan täysin vakuuttanut minua.

Maisemat  linnan tornista olivat hienot. Kellotornista löytyi suomalaisten lahjoittama kello.

Haapsalusta ei ole kuin n. 10km Rohukülan satamaan, josta pääsee lautalla Hiiunmaalle Heltermaan satamaan. Lauttojen aikaulut löytyvät Tuule Groupin sivuilta. Lautat ovat kesäisin varsin täysiä, joten autolla matkailevan kannattaa varata paikka jo etukäteen. Pyöräilijöillä ei ole tätä ongelmaa:)

Heltermaan satamasta pääsi kätevästi saaren pääkaupunkiin Kärdlaan. Kärdla on aika pieni ja uinuva kaupunki, josta ei jäänyt kamalasti mitään mieleen.

3. päivä: Kärdla-Kassari saari-Saarenmaan pohjoisranta (60km), yksi lauttaylitys

Kärdlasta suuntasimme kohden Saarenmaata. Otimme pienen kiertotien Kassarin kautta ja kävimme katsomassa maisemien lisäksi Kassarin kirkkoa. Lautta Saarenmaalle lähti Sõrun satamasta ja suuntasi kohden Triigiä. Tällä välillä lauttoja menee varsin harvoin ja ilmeisesti sesongin ulkopuolella ei edes päivittäin.

Majoituimme sataman lähdelle saaren pohjoisosaan aivan meren rannalle.

4. päivä: Saarenmaan pohjoisranta-Kuressaari (70km)

Saarenmaan pohjoisrannalta suunnistimme saaren halki kohden eteläkärkeä ja saaren suurinta kaupunkia, Kuresaarta. Matkan varrella törmäsimme muutamiin tuulimyllyihin. Otimme myös pienen kiertotien ja kävimme katsomassa Kaalin kraaterin  eli meteoriitin tekemän kuopan. Alueella on myös pienempiä meteoriitin tekemiä koloja, mutta Kaali on suurin. Mukava eväidensyöntipaikka:)  

Kuresaareen päästyämme lähdimme tutustumaan sen suurempaan nähtävyyteen eli Kuresaaren linnaan. Tämä linna oli oikeasti hieno ja suuri. Linnan sisällä toimi museo, joka kertoi Kuresaaren ja Viron historiasta. Harmiksi suurin osa kertomuksista oli vain viroksi ja venäjäksi. Kun näyttely siirtyi kertomaan kommunismin ajasta Virossa, niin kieli vaihtui englanniksi. Kuulemma EU:n tuilla rahoitettu osio;)

Kaupungissa on myös pieni ranta ja pari parempaa rantaa löytyy n. 10km päässä kaupungista.

Kaupungin keskusta on pieni ja sympaattinen. Laitamille on myös isompia ostoskeskuksia. Kuresaari oli varsin vilkas ja eläväinen kaupunki. Olin positiivisesti yllättynyt.

5. päivä: Kuressaari-Muhu (70km)

Kuresaaresta matka jatkui Muhulle. Muhu on liitetty Saarenmaahan pitkällä sillalla.

Majoituimme Muhulla vanhalla farmilla. Paikan lähellä oli myös strutsifarmi.

 

6. päivä: Muhu-Pärnu (90km), yksi lauttaylitys

Farmilta oli matkaa noin 20km Kuivastun satamaan, josta pääsi lautalla yli takaisin mantereelle Virtsun satamaan. Tästä poljimme viimeisen etappimme Pärnuun. Tällä välillä oli heikosti mitään kahvioita tai ravintoloita ja tyydyimmekin kaupan eväisiin. Muutenkin matkalla oli ihan kätevää, että oli varalla jotain energiapatukoita laukussa hätävarana. Lisäksi joimme veden sijaan välillä Fastin hiilihydraattijuomaa. Juoma tuntui auttavan ainakin siihen, että kovaa heikkoa olo ei tullut koko matkalla. Juoma sisältää myös suoloja yms. jotka ovat tärkeillä varsinkin lämpimässä säässä ajettaessa.

Pärnu oli symppis kaupunki ja miestäni matkan paras kohde. Kaupunki on sen verran suurempi, että palvelutarjontaa on enemmän. Pärnun ranta on myös mahtava. Vesi vain syvenee siellä todella hitaasti, joten jos todella tahtoo uida, niin joutuu näkemään vaivaa.

Olimme Pärnussa kaksi yötä. Toisena iltana saimme hotellimme ikkunan alle yllätysvieraita, kun noin 20 virolaista drift-autoa tuli esittäytymään. Voi sitä meteliä ja pauketta! Sisälläni syttyi pieni kipinä päästä näkemään näitä radalle oikeissa kisoissa, sen verran coolilta näytti ja kuulosti.

Ennen paluutamme Helsinkiin majoituimme vielä yhden yön Tallinnassa. Tarkoituksemme oli matkata Pärnusta Tallinnaan junalla. Junia ei kuitenkaan kulje kuin kaksi vuoroa päivässä, n. klo 6.30 tai 17. Tehdessämme lähtöä aamulla hotellilta kohden juna-asemaa huomasimme, että minun pyöräni eturengas oli puhjennut. Emme olisi enää ehtineet vaihtaa uutta kumia alle, joten täytimme vain rikkinäisen renkaan, jolla koetin sitten suhailla asemalle. Juna-asema on noin 7km päässä keskustasta. Matkan ja pieni eksymisseikailun jälkeen myöhästyimme junasta. Päätimme kokeilla, josko pyörä otettaisiin myös bussin kyytiin, sillä niitä ajelee tuolla välillä todella usein. Tämä onnistuikin ja pääsimme starttaamaan kohden Tallinnaa pari tuntia junan lähdön jälkeen. Iso kiitos joustavuudesta bussikuskille!

Olin ajatellut mennä jonnekin kauneushoitoon matkan päätteeksi, mutta päätinkin sitten mieluummin lähteä shoppailemaan. Löysinkin aivan ihanan Pepe Jeansin maximekon tarjouksesta<3

Illalla kävimme syömässä jo aiemmin tutuksi tulleessa Leibissä. Ravintolalla on todella viihtyisä piha-alue, joka on täynnä pöytiä kesäisin. Tilasin alkuruoaksi ahvenkeittoa, mikä oli herkullista. Pääruoaksi erehdyimme molemmat tilaamaan viiriäistä. Saatuamme annokset pöytiin, meille iski pieni morkkis. Lintuparka on niiiin pieni! Se oli aseteltu ilmeisesti yhtä jalkaa lukuunottamaatta kokonaan lautaselle. Siinä vaiheessa kun näin raukan pienen jalan ja se olemattoman siivun lihaa, joka luussa oli kiinni, niin ruokahaluni katosi. Sovimme, ettemme enää koskaan syö viiriäistä.

Myöhemmin illalla etsin vielä googlesta linnun kuvan, jotta näin, että kaveri todella on noin pikkuinen.

Yhteenvetona sanoisin, että Virossa on hauska ajaa pyörällä. Maasto on miellyttävän tasaista koko ajan ja autoilijat ovat huomaavaisia pyöräilijöitä kohtaan. Myös tiet ovat pääosin hyväkuntoisia. Siellä pystyy ajamaan varsin pitkiä päivämatkoja verrattaen esimerkiksi Suomeen. Meilläkin olisi voinut olla keskivälillä pidempiä pätkiä, mutta emme uskaltaneet suunnitteluvaiheessa tehdä ohjelmasta liian tiukkaa.

Jos tahtoo tiivistää ohjelmaa, niin jättäisin ehkä Kärdlan pois ja pidentäsin ajomatkoja saarilla. Näin matkan voisi tiivistää vaikka neljään päivään. Toki saarilla on monia rantareittejä, joita käyttämällä saa lisää ajomatkaa. En tosin tiedä, millaisia tietä siellä on tarjolla.

Kesäfiilistä Kumpulan maauimalasta

Olen hakenut kesäfiilistä uiskentelemalla pari kertaa viikossa Kumpulan maauimalassa aamulla ennen töihin menoa. Paikka aukeaa klo 6.30 ja olen pyrkinyt olemaan mieheni kanssa kärppänä paikalla heti uimalan avauduttua. Näin ehtii mukavasti uida 30-40 minuuttia ennen kuin pitää rientää töihin.

Menen uimalaan pyörällä, joten saan näin kätevästi myös yhdistelmäharjoittelua triahlonia varten. Järjestys on tosin nurinkurinen, sillä uimalaan on kotoa matkaa vajaa 7 kilomertiä ja siitä töihin enää vajaa 3 kilometriä, joten polkeminen tulee pääosin ennen uintia. Kerrallaan olen uinut noin 1000-1250 metriä.

Uin rintauintia. Vapaauinti olisi mukava joskus opetella, mutta siirrän sen suosiolla ainakin syksyyn. Alkuun vedin perinteisenä mummona, mutta nyt olen pikkuhiljaa siirtynyt oikeanpaan tyyliin eli sukeltaen joka vedolla. Vielä ainakin tuntuu, että matka etenee näin hitaammin ja hommassa myös hengästyy enemmän, mutta kyllä tekniikka siitä pikkuhiljaa kehittyy. Jalkojen liikerata minulla on vielä ihan väärä, mutta ajattelin ensin saada hengityksen kohdalleen ja keskittyä sitten vasta jalkoihin. Keräilen nyt perusuintikuntoa meidän omaa triathlonia varten, pitää sitten katsoa, millä sekatyylillä lopulta matkan kisapäivänä uin;).

Vaikka on ollut varsin sateista lähiviikot, niin useimmalle uintiaamulle on sattunut kuitenkin selkeä tai jopa aurinkoinen sää. Luo mukavasti fiilistä kesästä, kun saa uida ulkona auringonpaisteessa. Saa myös mukavan annoksen ulkoilmaa heti aamusta. Töissäkin on energinen olo ulkoilun jälkeen, vaikkakin kello pirahtaa jo ennen kuutta. Kun jaksaisi pitää tämän tavan yllä myös syksyllä ja talvella, kun aamut ovat paljon pimeämpiä ja pitää siirtyä uimahalliin.

Pyöräretki Westerby Gårdiin

Minusta on mukava tehdä viikonloppuisin erilaisia retkiä pyöräillen. Näin näkee ja tutustuu omaan lähiseutuun ihan eri tavalla ja toisaalta kuntokin kasvaa. On paljon mielekkäämpää ajella, kun on tarkka määränpää mielessä, eikä ajele vain kilometrit mielessä.

Kuvaa majatalon ravintolasta.

Nyt on harmittavasti sattunut hieman huonoa tuuria ilmojen suhteen. Ainahan sitä sateessa ja kovassa tuulessakin ajelee, mutta toki se auringonpaiste olisi mukavampaa.

Välillä retket suuntautuvat sen verran kauemmas, että välissä ollaan myös yötä. Näin teimme toissa perjantaina ja ajelimme työpäivän päätteeksi Inkooseen Westerby Gårdin majatalolle. Bongasin tämän hauskan paikan Grouponin diilistä keväällä ja ajattelin, että tämä paikka on sopivalla pyöräilyetäisyydellä Helsingistä. Matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 75 kilometriä.

Lähdin töistä jo hyvissä ajoin kohden mieheni työpaikkaa, jotta olisimme alkuillasta perillä. Heti alkuun kohdalleni sattui todella rankka sadekuuro, joka sumensi myös ajonäön välistä täysin. Mies oli ostanut meille samaisena päivänä sadesuojat kenkiin. Puin ne sitten märkien kenkien päälle. Mutta kyllä ne itseasiassa lämmittivät niinkin! Kätevät suojukset, suosittelen kaikille sateessa ajeleville:)

Vielä toinen vitsaus sään lisäksi tälle perjantaille 13. päivä oli, kun miehellä hajosi takarengas alkumatkasta. Saimme kyllä kumin vaihdettua, mutta pinnejä oli jo ehtinyt katkeamaan vanteesta, joten jouduimme kurvaamaan vielä Leppävaaraan korjaamolle. Siellä vierähtikin puolisentoista tuntia. Perille majataloon ehdimme lopulta vasta puoli yhdeksän aikoihin. Onneksi kuitenkin paikan ravintolassa oli syömässä isompi ryhmä, joten he pitivät ravintolaa hieman pidempään auki, jotta ehdimme vielä syomään<3

Itse majatalo oli oikein mukava ja kotoinen. Huoneet ja tilat muutenkin olivat todella siistejä ja hyvällä maualla ajan henkeä kunnioittan sisustettuja. Paikassa oli osattu huomioida monia pieniä asioita, jotka tekivät oleskelusta mukavaa. Huoneessa oli tervetuliaisjuomaksi Vichyä (pyörämatkan jälkeen maistui aika maukkaalle), hiustenkuivan kuivasi hiukset parissa minuutissa ja pyörille oli oma talli ladon sisällä. Paikalla oli erikseen myös kiva takkahuone, jossa sai ostaa pientä naposteltavaa ja juotavaa. Tarjolla oli tarkoin valittuja tuotteita kuten paikan omaa olutta eikä Karjalaa ja Pringlesejä, kuten usein on tapana.

Ravintolassa oli ihana kartanotunnelma ja hieman synkän illan kruunasi pöydissä palavat pitkät kynttlät. Tarjolla oleva menu tukeutui mukavasti suomalaisiin raaka-aineisiin, oli sientä ja raparperia. Pääruokana söimme ylikypsää possua mangosalaatilla, mikä oli myös hauska yhdistelmä hieman Aasian suuntaan. Jäi kyllä hyvä fiilis ruoista, eikä kaikkea voi laittaa pyöräilyn jälkeisen nälän taltuttamiseen:)

Ps. Seuraavan päivän ajot menivät oikein mukavasti ilman vesi- tai räntäsateita ja pyörätkin pysyivät ehjinä.

Pyöräilykengät

Hankin pari viikkoa sitten lukkopolkimiin kiinnittyvät pyöräilykengät. Nyt on tullut harjoiteltua kenkien kiinnittämistä ja irrottamista polkimista. Minulla on polkimissa valmiina toisella puolella kiinnikkeet, joten minun tarvitsi ostaa pelkät kengät ja niihin kiinnikkeet pohjiin.

 

Alkuun kenkien kloksauttaminen polkimiin oli haastavaa. Kiinnittämistä sai nyhrätä useammankin tovin. Toisaalta äkkitilanteissa risteyksissä unohti, että on todella kiinni pyörässä ja irrottaa itsensä. Olenkin kaatunut kolme kertaa sen vuoksi, että pyörä on pysähtynyt ja jalkani ovat olleet edelleen kiinni polkimissa. Rumpsis, se on aika hauskan näköistä touhua;) Noh, eipä noissa ole sattunut pahemmin, muutama mustelma on polviin tullut.

Kengät ovat kyllä kätevät varsinkin pidempää matkaa ajaessa. Voi hyödyntää voimiaan ja lihaksiaan myös vetäessä polinta ylöspäin. Tämä auttaa jaksamaan pidempään ja liikkumaan sukkelammin. Alkuun jalan vetoa ylöspäin tulee kyllä ajatella aktiivisesti, jotta se tulee osaksi polkemista.

Nyt homma alkaa sujua jo aika rutiinilla. Vielä kun saan sen toiset viisikymmentä toistoa lisää, niin alan olla jo sinut polkimien kanssa, näin luotan:)

Kesäkuntoon!

Lisäsin tammikuun alusta tehoja liikkumiseeni, jotta saisin kesäksi sen kuuluisan bikinivartalon. Noh, tai varmasti tämä on ainakin osittain taustalla. Nyt motivaattorina oli saada myös kuntoa nousemaan ja saada keho voimaan paremmin. Minulla, kuten useimmilla muillakin, on ollut ongelmia vatsani kanssa. Ajattelin, että liikunnan ja hyvän ruokavalion yhdistelmän on pakko auttaa tähän vaivaan.

Viikottainen liikuntaohjelmani on tälläinen

ma   pilates, baletti

ti      juoksulenkki tai armybic

ke    kiipeily

to    body

pe-su juoksua, uintia tms. viikonlopun aikataulujen mukaan

Lisäksi olen ajanut pyörällä työmatkat pääsiäisen jälkeen mahdollisuuksien mukaan.

Ohjelmassani on yleensä 1-2  huilipäivää. Maanantaina on myös ohjelmassa vähän kevyempää liikuntaa. Väliin tulee luonnollisesti viikkoja, jotka ovat vähän kevyempiä. Esimerkiksi lomat tai sairastuminen ovat näkyneet tilastoissa kevennettyinä viikkoina.

Tavoitteenani on saada viisi viivaa eli liikuntakertaa liitutaululle. Kuvasta näkee, että aika mukavasti tämä on onnistunut. Viime viikko on ainoa täysin liikunnaton viikko, tulin sen verran sairaaksi, että piti ottaa todella iisisti.

Käyn pilateksessa, armybicissa ja bodyssa työpaikkani järjestämillä tunneilla. Nämä loppuvat ensi viikolla, joten sitten ohjelmaan mahtuisi jotain uutta tilalle. Toisaalta pyöräily paikkaa osan tästä. Ehkä ehtisin käymään nyt useammin juoksemassa ja uimassa. Uinti varsinkin on jäänyt harmillisen vähälle.

 

Olen huomannut, että ruokavaliolla on myös paljon vaikutusta siihen, miten juoksu kulkee tai miten seiniä jaksaa kiivetä. Pyrin syömään säännöllisesti ja varsinkin välipala ennen iltapäivän rientoa on tärkeä.

aamulla    pussipuuro ja hedelmä tai smoothie tai skyr/rahka

lounas      töissä paljon salaattia ja lisäksi tarjolla olevaa ruokaa

välipala     pussipuuro ja hedelmä tai leipä tai rahka/skyr

iltapala     lämmin ruoka tai leipää

Pyrin syömään viikolla aika terveellisesti, niin voin sitten viikonloppuna tehdä jotain paheellista hyvillä mielin. En voi olla liian tiukka ruokavalion suhteen, sillä muuten repsahdan varmasti. Kun sallii herkut välillä, niin saa niistä kaikki ilot irti;)

Olen myös miettinyt, että olisiko palautumisen kannalta hyvä ainakin joidenkin suoritteiden jälkeen nauttia jokin palauttava juoma. Jos sitten voisi lisätä liikunnan määrää viikkoa kohden?

Pyöräilykausi startattu

Huolsin pyöräni tänä vuonna hyvissä ajoin tulevaa kautta varten. Ajelin sillä jo huhtikuun alussa, mutta sitten tuli pieni tauko takatalven ja lomien vuoksi. Pääsiäisen jälkeen aloitin sitten uudelleen, vaikka aamut olivat edelleen varsin viileitä.

Työmatkani on vähän päälle kahdeksan kilometriä, mikä on aika mukava matka. Sen ajaa noin puolessa tunnissa, joten ehkä vähän nopeammin kuin mitä bussilla menee. Haastavinta on se, että muistaa aina pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Meikkien ja puhdistusaineiden lisäksi pitää miettiä päivän työasu ja mahdollisesti iltapäivällä tarvittavat sisäliikuntavaatteet. Kyllä nämä jo yhden pyörälaukun melkein täyttää. Sain töistä tosin juuri lokeron käyttööni, joten ajattelin kasata sinne oman survival kitin, jolloin kaikkea ei tarvitsisi aina kantaa mukana.

Toiveenani on ajaa vähintään 100 kilometriä viikossa. Työpaikkani on mukana Kilometrikisassa, joten sieltä näkee kätevästi, rikkoutuuko raja viikoittain. Käytän ajaessani yleensä Endomondoa, jolloin tiedän tarkkaan, millaisia matkoja ajan. Endomondosta on myös helppo kirjata matkat kisaan, jos ei ehdi vähään aikaan niitä kirjaamaan ja ajot alkaa muuten unohtua.

Pari ekaa viikkoa meni ajaessa oikein mukavasti, mutta viime viikon olin harmikseni sairaana ja jouduin jättämään kaiken liikunnan välistä. Uskoisin, että pääsen taas loppuviikosta normaalirytmiin, kovasti jo syyhyttäisi;)

Osittain tämä flunssa voi johtua siitä, että ajoin räntä- ja raesateessa pyörällä Porvooseen ja takaisin vapun jälkeisenä viikonloppuna. Järjestin miehelleni syntymäpäiväyllätykseksi romanttisen pyöräreissun, johon luontoäiti järjesti pieniä haasteita. Mutta kyllä se pyörä kulki huonommassakin kelissä ja onpahan nyt tullut ajettua ensimmäiset vähän pidemmät matkat (vajaa 50 km suuntaansa).

Kuva: Ida-Maria

Porvoo on kaupunkina todella symppis. Varasin huoneen Ida-Mariasta, joka on pieni Bed & Breakfast hotelli aivan Raatihuoneentorin laidalla. Todella mukava ja tunnelmallinen paikka. Kävimme illalla syömässä Ravintola Sinnessä. Alkuun suunnittelimme, että otamme 3 ruokalajin setin, mutta lopulta päädyimme hampurilaiseen;) Olimme ajon jälkeen sen verran poikki ja kello oli silloin jo lähempänä yhdeksään, että ajattelimme, ettemme jaksa syödä kovin myöhään. Eipä siinä, hampurilainen oli hyvää ja ravintola muutenkin viihtyisä. Lauantaina kiertelimme vanhassakaupungissa ennen kuin lähdimme ajamaan kotia kohden.Mukava reissu, vaikka kaatoikin petiin seuraavan viikon alussa;)