Kaksplus.fi

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Pikku M seitsemän kuukautta

Kuten kuukausi sitten ennustin, Pikku M on kehittynyt hurjasti varsinkin liikkumisen puolesta kuluneen kuukauden aikana. Poikanen otti ensimmäisiä haparoivia konttausaskeleita jo marraskuun puolivälissä, mutta taidon hän sisäisti "virallisesti" 24.11. Tällöin hän konttasi määrätietoisesti useamman lelun luo ja otti matkalla useita askeleita. Tätä nykyä kaveri konttaa pitkin asuntoamme sinne tänne. Mikään matka ei ole liian pitkä pikkuiselle. Voi reipasta pikku tutkimusmatkailijaa<3


Pikku M viihtyy lattialla konttaillen erinomaisesti. Kodin eri nurkat ovat tulleet tutuiksi. Myös lattialla siintävät esineet saavat pojan herkästi liikkeelle. Toinen lempipuuha on lattialle kaadetun lelulaatikon sisällön tyhjentäminen ja tutkaileminen. Paljon hauskempaa näin, kuin että lelu ojennettaisiin suoraan eteen. Poikanen osaa selkeästi arvottaa eri lelut toisistaan ja on kiinnostuneempi toisista leluista verrattuna toisiin. Siskon käsissä olevat tavarat tietenkin ykkösenä;)

Poikanen nojailee jo kovasti kohden istuma-asentoa ja pääsee lattialla asentoon, jossa istuu suoran käden varassa. Tänään aamulla vaipanvaihdon yhteydessä sängyllä herra kapusi täysin istuvaan asentoon ja pysyi siinä hyvin. Sänky antaa sen verran periksi, että siinä istuminen on varmaan hieman helpompaa. Kaukana tämän taidon omaksuminen ei kyllä ole, kohta meidän pikkuinen istuu lattiallakin. Kääk, onhan se ihanaa! Mutta iso pala pikkuvauvaa katoaa myös tämän taidon mukana.

Pikku M on maistellut kiinteitä nyt hieman päälle kuukauden. Ruoka maistuu poikaselle erinomaisesti. Sormiruokailu on oikein mieluisaa puuhaa. Asenne kaikkia uusia makuja kohden on avoin. Enemmänkin hän valitsee tarjottavista uudet maut ennen vanhoja tuttuja. Ihanan ennakkoluulotonta! Pikku M on maistellut ruokia nyt kaikista ruokaryhmistä. Kala ja kananmunakin ovat tuttuja. Jännitin näitä vähän allergiaoireiden pelossa, mutta onneksi turhaan. Pikku P oli ihan alkuun vähän herkistynyt kananmunalle.

Olemme antaneet poikaselle nyt parina iltana lounaan ja päivällisen lisäksi iltapalapuuron. Tämän tarjoamme lusikalla. Puuro maistuu myös hyvin. Tosin puuron seassa olevat karpalot saivat pojan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla irvistimään ruoan kirpeydelle. Ehkä mustikalla tai banaanilla maustettu puuro on vähän kevyemmän makuinen alkuun. Kokeilemme sitä tänään.

Päiväunille meneminen on ollut hieman hankalampaa lähiviikkoina. Poikanen on niin innostunut seuraamaan maailman menoa, ettei millään malttaisi ruveta nukkumaan. Varsinkaan, jos olemme liikkeellä kaupungilla, jossa riittää menoa ja vilskettä. Aamupäikkäreille nukahtaminen on helpompaa, mutta iltapäiväpäikkärit ovat välillä aika kova pala. Kantoreppu on näinä päivinä pettämätön apu. Kantokyydissä pikkuinen joutuu puolen tunnin sisällä luovuttamaan ja ummistamaan silmänsä. Nukahdettuaan kaverin voi siirtää rattaisiin tai sänkyyn jatkamaan uniaan.

Yöunille nukahtaminen hoidetaan edelleen kantoreppuun nukuttamalla. Se on sen verran vaivatonta. Uni tulee yleensä varsin pian, sitkeimpinä iltoina puolen tunnin päästä. Samalla, kun kaveria nukuttaa, voi siivoilla ja järjestellä kotia (ilman kumartelua). Yöunet ovat konttaamisen oppimisen jälkeen hieman rauhoittuneet. En oikein osaa sanoa tarkkaa rytmiä, mutta poikanen ei onneksi enää heräile tunnin välein. Puolen yön jälkeen on yleensä pidempi unipätkä, joka saattaa olla neljäkin tuntia. Harmi vain, että isosisko on nyt nukkunut vuorostaan huonosti ja näkee usein yöllä pahoja unia. Toisaalta olen itse niin tottunut heräilemään usein yöllä, että sitten herään luonnostaan noin parin tunnin välein. Heräämisen jälkeen tuntuu, ettei saa unenpäästä kiinni ennen kuin poikanen herää tankkaamaan. Ja hirveä harmistus mielessä, kun voisi nukkua, muttei osaa. Kaiketi oma pääkin pian nappaa idean, ettei yöllä tarvitse enää ihan niin usein heräillä.


Ihanaa, kun poikanen kasvaa, niin hänen oma luonteensa tulee enemmän ja enemmän esiin. Mikä herra jekkuli hän onkaan! Pari viikkoa sitten hän oppi tekemään pöräytyksiä ja se vasta onkin ollut sen jälkeen hitti. Ensin silmiin syttyy hymy ja sitten päristellään ja lujaa<3 Sitten katsotaan äitiä ja siskoa, että tuleehan vastinetta. Tuntuu myös, että ensimmäiset tärkeimmät sanat on opittu tunnistamaan ja sanomaan. Äiti, isi ja tissi sanat saavat aina hymyn huulille ja kädet heilumaan innostuksesta. Isin tultua kotiin Pikku M lähtee mielellään konttaamaan isiä kohden ja on kerran nostanut kädetkin ylös merkiksi, että otahan faija syliin. Myös pientä eroahdistusta on ollut havaittavissa. Jos kehtaan livahtaa esimerkiksi vessaan ilman poikasta, niin hätä voi olla valtava. Varsinkin ilta-aikaan tai muuten väsyneenä äidistä tulee usein helmeäkin tärkeämpi.

Meidän ihana rento pikku sämpyläinen! Innolla odotan, mitä seuraava kuukausi tuo tulleessaan<3


Ps. täältä löytyy postaus Pikku P:n touhuista vastaavan ikäisenä. Sattumalta molemmilla on näissä kuvissa sama body päällä<3