Kaksplus.fi

torstai 16. kesäkuuta 2016

Matkat Pikku P:n kanssa junalla vs autolla

Molemmat Pikku P:n isovanhemmat asuvat Savossa noin 450 kilometrin päässä meistä. Matka mummolaan ei siis taitu pelkästään metrolla. Olemme kulkeneet matkat koko perheen voimin autolla. Kaksin P:n kanssa matkustaessa menemme ensin lähimmälle asemalle junalla ja sitten lopun vajaan tunnin ajomatkan isovanhempien kyydillä. Matkustaminen vauvaiästä taaperoikään on muuttunut jonkun verran. Tässä kokemuksia meidän matkoista ensimmäisen vuoden aikana.

Automatkat Pikku P:n kanssa ovat menneet pääsääntöisesti hyvin. Maalle ajaessa noin kuuden tunnin automatka on mennyt tähän saakka yhdellä pysähdyksellä. Olemme useimmiten lähteneet ajamaan aamusta, jolloin P nukkuu muutenkin pidemmät päikkärit. Näin olemme selvinneet Mikkelin kohdille eli noin kolmen tunnin ajomatkan niin, että P nukkuu. Pienempänä yleensä riitti, että pysähdyttiin syömään. Tämän jälkeen auto saattoi tuudittaa pienen vielä uudestaan uneen.


Nyt iän karttuessa ja kävelytaidon opittuaan tytölle on pitänyt järjestää pysähdyspaikalla myös pientä liikkuvampaa ohjelmaa. Saa päällimmäisimmät energiat kulutettua pieneltä. Tämän jälkeen autoon ja viihdytyssirkus päälle. Yksi puolituntinen menee useimmiten helposti soivan laulukirjan kanssa. Joskus kauemminkin. Se on kyllä nerokas keksintö! Tämän jälkeen kaivellaan leluja kassista ja leikitään niillä (ja heitellään ovenväliin, josta mamma sitten koettaa niitä kaivella). Kun tämäkin kortti on käytetty, niin on aika etsiä puhelin. Kamera auki ja kuvaus itseensä päin. Parikymmentä selfietä myöhemmin on taas tylsää. Sitten avataan viimeinen keino, Youtube ja Teletapit. Samainen parinkymmenen minuutin jakso on siellä yleensä odottamassa valmiina. Eikun vaan päälle. Tätä tyttö jaksaa katsella ainakin 5-10 minuuttia. Ainoa ongelma on, että hän niin kovin haluaisi pidellä puhelinta itse. Tällöin ohjelma helposti häviää, kun hiplailee samalla näyttöä.

Tässä vaiheessa ollaan jo niin lähellä, että loppumatka kuluu toitotellen "Ei ole enää pitkä matka, kohta ollaan perillä." "Vielä viisi minuuttia." "Vielä yksi alamäki, sitten ylämäki ja sit jo käännytäänkin mummolan tielle." Väliin voi koettaa laulaa Maijalla oli karitsaa ja muita hittejä.



Entäs sitten junassa? Junassa reissaaminen oli ihan pienen käärön kanssa suhteellisen vaivatonta. Yleensä P nukkui suurimman osan matkasta. Ainoa ongelma oli kuulutukset, jotka herättelivät toista. Ne tulevat niin monella kielellä, että kestävät pakosti liian pitkään. Ja jos ne eivät herätä, niin viimeistään mainos "Ravintolavaunusta huomenta!...". Matkustin ensimmäiset reissut perhehytissä. Sinne mahtuu kätevästi vaunut ja kamat samaan tilaan, niin ei tarvitse juuri säätää. Pidin alkuun reissuilla vain turvakaukakaloa ja vaunujen runkoa mukana. Näin sai vähän tavaraa vähemmäksi. Muistan, kun silloin matkatessa ehti lukea lehteä ja syödä eväänsä rauhassa. 

Viimeisimmät matkat junassa Pikku P:n kanssa ovat olleet reippaasti eloisempia. Tyttö on hereillä pääosan matkasta tai jopa koko matkan. Vaikka nukuttaisikin, niin hän ei malta ruveta nukkumaan. Olen ottanut nykyisin paikan leikkivaunusta, niin olemme lähellä toimintakeskusta. Omalta paikalta on sitten mukava sahata leikkipaikalle ja takaisin. Liukumäen portaita ylös ja alas. Itse liukumäkeä ylös ja alas. Leikkijunaan istuskelemaan ja ohjailemaan sekä satukirjoja lueskelemaan. Vauhti on välillä tosi reipasta. Tasapaino ei kuitenkaan ole vielä samalla tasolla aikuisen kanssa, joten käveleminen junassa on varsin kiikkerää. Tahtoisin pitää toisen kädestä kiinni varuilta koko ajan, mutta se ei aina enää kaverille passaa. Varsinkin kiivetessä liukumäen portaita ylös ja hengaillessa liukumäen ylätasanteella äitiä pelottaa aika paljon. Tuleekohan se tyttö sieltä pää edellä alas nyt vai kohta?

Onneksi kirjojen lukeminen on hauskaa. Ja välillä on vain mukava seurata muiden lasten touhuja. Selkeästi rauhallisempaa ajanvietettä. Kunhan tyttö vain malttaa pysyä tarpeeksi kaukana muista, ettei jää jalkoihin. Äiti on näissä tilanteissa usein vaarassa sotkeutua mukaan isompien lasten leikkeihin. Olen saanut pyyntöjä leikkiä esimerkiksi merihirvirviötä ja mörköä muiden lasten kanssa. Miksiköhän mä aina saisin pahiksen roolin? Myös junan penkillä istuminen on kivaa. Siitä voi liukua ja kiivetä takaisin monenmoista kertaa matkan aikana. Eväätkin maistuvat herkuilta omalla penkillä istuen. Välillä voi kuikuilla ikkunasta ulos maisemia tai vaihtaa kuulumisia takapenkin matkalaisen kanssa.  Onneksi junissa on ollut sen verran väljää, että olemme yleensä saaneet molemmat penkit käyttöömme. Muuten eväitä syödessä vieruskaveri olisi aikalailla vaaravyöhykkeellä.



Olen miettinyt, että olisiko sittenkin helpompi, jos istumapaikka junassa olisi leikkivaunun alakerrassa lähellä vaunupaikkoja. Rattaat mahtuvat yleensä olemaan vaunupaikoilla ihan käyttövalmiina, joten olen jättänyt kamatkin sinne. Voisi käydä ylhäällä leikkimässä, mutta tulisi sitten alas syömään ja rauhoittumaan. Olen saanut tytön yläkerrassa pari kertaa nukahtamaan syliin. Olen mennyt myös pari kertaa alas nukuttamaan syliin ja siirtänyt sitten rattaisiin nukkumaan. Olen laittanut nyt viimeisimmillä reissuilla Peltorit tytön korville hänen nukahdettuaan, niin hän ei herää kuulutuksiin. Nerokas vinkki eräältä toiselta pienen kanssa matkustavalta äidiltä. Rattaissa nukuttaminen junassa ei ole oikein toiminut, yritetty on!

Kumpi näistä nyt on sitten helpompaa? Autolla en lähtisi kaksin P:n kanssa kuuden tunnin matkaa taittamaan. Miehen kanssa mennessä matkaaminen käy hyvin, kun toinen voi olla viihdyttämässä pientä takapenkillä. Junalla matkustaminen pienen kanssa kaksin vie tässä vaiheessa äidistä aika hyvin mehut. Vielä pari kuukautta sitten kaveri oli paljon rauhallisempi :) Tytön kanssa kuitenkin pääsee touhuamaan, niin hänen ei tarvitse tylsistyä yksin istuimessa. Junalla liikkuminen varmaan helpottuu, kun tytön liikkeitä ei tarvitse enää niin paljoa valvoa. Kun hän osaa laskea liukumäestä itse ja pysyy muutenkin junassa pystyssä. Sitten voi vain hengailla omalla paikalla lehteä lukien ja välillä vain huikkailla tytölle. Eikös :)?



12 kommenttia:

  1. Hyviä vinkkejä automatkalle, jee! Ollaan lähdössä kesälomareissulle piakkoin, ja jonkun verran on pojalle luvassa autossa istumista.. Yleensä on mennyt sika kivuttomasti meidän 300km mummila-matkat, mutta mitä isommaksi poju kasvaa, sitä lyhyemmän aikaa viihtyy paikallaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että teilläkin on viihdytty autossa! Nukkuva lapsi on helppo matkakumppani :) Sitten, kun pieni ei enää nuku ihan niin paljoa ja liikkuu enemmän, niin autossa reissaamiseen tulee uusia piirteitä. Kaikkia mahdollisia leikkejä autoon ja, jos mahdollista, niin pysähdyksen aikana paljon kävelyä :) Kivaa kesälomareissua teille!

      Poista
  2. Meillä Hugo ei viihdy autossa hereillä, joten automatkat ovat olleet suht mielenkiintoisia, mutta junalla matkustaminen on ollut helppoa. :) Nyt tosin kun Hugo on alkanut liikkumaan ja varsinkin sitten taaperoiässä asia voisi olla jo eri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hankalaa, jos pieni ei viihdy autossa hereillä! Juna on tällöin kätevä. Teilläkin varmaan tulee pian aktiivisempia junareissuja, kun Hugo alkaa liikkuvaisempi :)

      Poista
  3. Melkoisena viihdytyskeskuksena sitä saa kyllä toimia millä tahansa tämän ikäisen kanssa sitten matkustaakin :D Me ei tosin olla kokeiltu vielä muita kulkuneuvoja kuin autoa, missä poika on viihtynyt aika huonosti ihan pienestä saakka. Silloin kun ollaan koko porukka liikkeellä, niin minä viihdytän takapenkillä, ja silloin kun joudun lähtemään pojan kanssa kaksin liikenteeseen niin voin vain toivoa, ettei alkaisi ihan hirveä huutokonsertti... yleensä koitan kyllä ajoittaa pakolliset ajelut juuri uniaikaan ja ylipäätään lähteä äiti-lapsi-ajeluille mahdollisimman vähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Vain mielikuvitus asettaa rajat sille, mitä kannattaa kokeilla viihdyttäessä :) Se on aina kätevintä, jos voi ajoittaa liikkumiset pienen uniaikaan. Ei siinä ihan hirveästi voi tehdä mitään, jos itse ajaa ja pieni on takapenkillä. Onneksi laulaminen rauhoittaa meillä ainakin hetkeksi.

      Poista
  4. Voih, oon kyllä kateellinen noin hyvin autossa viihtyvästä lapsesta! Mun 2,5v poika on vastasyntyneestä tähän päivään asti nukkunut vain 30min pätkiä autossa. Ja loppuaika onkin sitten ollut kitinää ja istuimesta pois venkoilua. Meillä ei edes nuo soivat lelut ym. pidä mielenkiintoa kuin n. 5min. Onneksi nyt isompana viihtyy lastenohjelmien parissa älypuhelimella, sitä ennen 30min ajomatka mummolaankin oli itkua ja parkua.

    Kaksi pidempää lomamatkaa on pojan kaa tehty ja minä ja mies ollaan kyllä näillä 3-5h ajomatkoilla oltu ihan poikki. On vaan pitäny pitää n. tunnin välein tauko, se on ainut mikä on auttanut. Eikä helpottamaan päin tunnu olevan menossa, taitaa tää meidän tyyppi vaan inhota autoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, kuulostaa rankalta. Viihdytyskeskuksena oleminen vie kyllä hyvin ylimääräisen energian vanhemmasta. Onneksi lastenohjelmat sentään auttavat! Toivottavasti teillä helpponee automatkat piakkoin. Eikös poikien pitäisi tykätä autoista ;)

      Poista
  5. Me matkataan junalla paljon. Ennen oltiin aina lastenvaunussa, nykyään vain käydään siellä. 5-vuotiaalle pitää jo ottaa oma paikkalippukin, niin viimeisimmäksi matkattiin Suomen halki työskentelyhytissä :D kätevää, oma rauha eikä kuitenkaan lisämaksua. Pitkällä matkalla on sitten ohjelmanumeroa, kun käy leikkivaunussa ja ravintolavaunussa erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo työskentelyhytti kuulostaa kätevältä! Mukavaa, kun junissa on noita pienempiäkin tiloja käytettävissä. Isomman kanssa onkin varmasti kiva, kun voi liikuskella junassa ja kuluttaa aikaa :)

      Poista
  6. Oho me ollaan matkustettu aika paljon mut pisin matka oli varmaan 4 tuntia :D junalla ollaan menty vaan kerran kun neiti oli muutaman kuukauden. Autolla ja bussilla mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi neljä tuntia olisi P:n kanssa paljon sopivampi ajoaika. Nukkuisi varmaan edelleen ainakin melkein koko matkan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi<3