sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ensimmäiset makupalat sormiruokaillen

Hurraa! Lähes puoli vuotta täysimetystä takana. Meidän imetystaival on sujunut rennon mutkattomasti. Maitoa on ollut tarjolla välillä enemminkin liaaksi kuin liian vähän. Poika on kasvanut rintamaidolla oikein hienosti. Olemme me Pikku M:n kanssa hieno parivaljakko tässäkin suhteessa<3 


Tämä päivä tuntui hyvältä siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Tarjosimmekin Pikku M:lle ensimmäiset maistelupalat kiinteitä. Sormiruokailu meni niin hienosti isosiskon kanssa, että haluamme edetä samaan tyyliin myös M:n kanssa. Poikasella on vielä pari viikkoa matkaan tasan kuuden kuukauden ikään. Hänen istuma-asentonsa on kuitenkin jo nyt niin jykevä, että hän jaksaa olla ruokahetken ajan syöttötuolissa. Kaveri vaikuttaa muutenkin valmiilta maistelemaan.


Poikanen popsi hänelle tarjottuja peruna- ja porkkanalohkoja suurella mielenkiinnolla. Selkeä ymmärrys oli siihen, että suuhun ne kuuluvat mennä (kuten kaikki muutkin tavarat tällä hetkellä;). Juureksista irronneita palasia poikanen pyöritteli suussaan tyynen rauhallisesti. Siskolta mieleen jääneet irvistykset jäivät tänään näkemättä. Ehkä peruna ja porkkana ovat sen verran neutraalin makuisia, että ehkä irvistys irtoaa seuraavaksi tarjottavan avokadon kohdalla! Epäilen, että paljoa ei vielä mahaan asti päätynyt. Aloitus oli kuitenkin hieno, eiköhän tilanne pian edisty nielemisenkin osalta. Kymmenisen minuuttia syöttötuolissa meni ihan hyvin, kun pyyhe oli vielä selkää tukemassa. Sen jälkeen alkoi asento pettää. Tässä vaiheessa tarjoilutkin alkoivat olla muussina, joten ensimmäinen ruokahetki voitiin hyvin mielin päättää.


Tarkoituksena on antaa kiinteitä nyt ensimmäinen viikko kerran päivässä. Sen jälkeen olemme ajatelleet ruokailla poikasen kanssa kaksi kertaa päivässä. Lähempänä seitsemää kuukautta voisi sitten lisätä ensin iltapalan ja vähän sen jälkeen myös aamupalan. Lopuksi sitten vielä iltapäivän välipala. Näin 8 - 9 kuukautisena olisi tarjolla kaikki viisi ateriaa. 

Minä syön itse - sormiruokailun käsikirjassa suositellaan annettavaksi kaksi ateriaa kahdeksaan kuukauteen saakka, jonka jälkeen lisättäisiin loput ateriakerrat kymmeneen kuukauteen mennessä. Toimimme vähän nopeammalla aikataululla Pikku P:n kohdalla ja ajattelimme mennä samoja polkuja nytkin. Imetin Pikku P:tä hieman alle 14 kuukautta, joten nopeampi ruokarytmi ei sotkenut esikoisen kohdalla imetystä. Uskoisin, että samaan päästään poikasen kanssa.

1 vko
1 ateria päivässä (lounas/päivällinen)

2 - 5 vko
2 ateriaa päivässä (lounas ja päivällinen)

6 - 7 vko
3 ateriaa päivässä (lounas, päivällinen ja iltapala)

8 - 10 vko
4 ateriaa päivässä (lounas, päivällinen, aamu- ja iltapala)

Tammikuun aikana sitten viides ateria eli iltapäivän välipala mukaan.

Mitäs ruokaa me pikkumiehelle olemme ajatelleet tarjota? Kävin vakoilemassa omaa suunnitelmaa Pikku P:n osalta. Postaus löytyy täältä. Silloin tekemääni viikkosuunnitelmaa voisin seurata myös Pikku M:n kanssa:

1. vko   peruna, porkkana, avocado
2. vko   parsakaali, bataatti, kurkku
3. vko   kana, lohi
4. vko   kaurapuuro, täysjyväpasta/riisi
5. vko   banaani, meloni, puolukka, mustikka

Listaus perustuu neuvolasta saamaani ohjeistukseen, jossa uusia ruokalajeja tuotaisiin pikkuhiljaa eri ruokaryhmistä. Viimeisenä listalla on hedelmät, jotta pieni ei alkuun tottuisi kovin makeisiin ruokiin ja jättäisi sitten vähemmän makeita syömättä. Liha tuodaan mukaan yllättävän aikaisin, jopa ennen viljatuotteita. Viljat voivat kaiketi olla aika kova pala niihin tottumattomalle mahalle.

Näillä lähdetään liikkeelle. Katsotaan alkuvuodesta, miten ruokailut kulkevat ja miten suunnitelmani piti kutinsa. Nyt on kuitenkin mielessä polku, mitä pitkin kulkea.





torstai 5. lokakuuta 2017

Pikku M viisi kuukautta

Meidän pikku poikanen täytti eilen viisi kuukautta. Maaginen puolen vuoden rajapyykki lähenee hurjaa vauhtia. Kohta meidän poikanen saa jo istua ja aloittaa kiinteiden maistelut. Olo on ristiriitainen. Toisaalta rajapyykin saavuttaminen tuo mukanaan paljon kaikkea uutta ja myös helpottaa arkea. Istuminen oli ainakin isosiskosta niin kivaa hommaa, että istuen viihdyttiin hyvä tovi hymyssäsuin. Toisaalta meidän pikkuvauva on kohta todella kadonnut, tilalla on pikkuinen jytkis<3


Pikkumies on ottanut hirveän kasvupiikin viimeisen kuukauden aikana. Kävimme tänään neuvolassa ja saimme tuoreiksi mitoiksi 67 senttiä ja 9 690 grammaa. Melkoinen kahvakuula veijarimme siis on! Neuvolassa oli kaikki hyvin, poika sai kehuja topakasta istumisesta. Kiinteitä emme ole vielä poikaselle antaneet. Tarkoitus on aloittaa ruokailut lähempänä kuuden kuukauden ikää sormiruokaillen isosiskon tapaan. Kiirettä kiinteisiin ei vielä ole, sillä kaveri kasvaa täysimetyksellä noin hienosti.

Vaihdoimme eilen viisikuukautispäivän kunniaksi vaunuihin ratasosan myös pojalle. Mountain Buggy Duetien vaunukoppa on aika mini ja näin reippaankokoisen vauvan kanssa se kävi auttamatta pieneksi. Kopan painorajakin on 9 kiloa. Olin ajatellut siirtoa kyllä muutenkin, sillä Pikku M oli jo aika kyllästynyt vaunukopan tarjoamiiin maisemiin. Pikku M viihtyi vaihtelevasti omassa istuimessaan tänään neuvolareissulla ja sitä seuranneella Itiksen kierroksella. Sanoisin, että huomattavasti paremmin kuin kopassa, mutta täyteen rakkauteen vaaditaan vielä vähän tutustumista.



Pikku M kehittyy lattialla liikkeissään tasaisen tomerasti. Hienosti hän jo kääntyilee suuntaan jos toiseen ja osaa kääntyä myös mahalla ollessaan takaisin selälleen. Kompassimaisesti pyöritään myös maton päällä ja hiljalleen hän saattaa myös raahautua leikkimaton päältä ainakin osittain pois. Tavaroihin tartutaan tomerasti molemmin käsin. Muutenkin omat lelut viihdyttävät pitkiä aikoja. Myös leikkiminen omalla leikkipaikalla on kivaa.


Koko perheemme sairasti viime viikolla vatsataudin. Luulin, että Pikku M sai vain pienen sivutaudin, mutta lopulta tauti iski aika voimakkaasti myös häneen meistä viimeisenä. Parina päivänä oli kuumetta ja maha kivikovana ulkoa päin. Tarjosin kaverille varmaan yli-innokkaasti tissiä koko sairauden ajan siinä pelossa, että hänelle iskee nestehukka. Nyt tissit tuottavat maitoa vaikka toisellekin vauvalle;) Pikku M:ää ylenmäärä ruokaa melkein vähän harmittaa, mutta eiköhän tuotanto siitä taas tasaannu.

Harmittelin neuvolatädille, kun noin pieni raasu joutui taudin sairastamaan ja syömään särkylääkettä. Hän totesi, että toisen osa on aina vähän erilainen, kun isosisko tuo perheeseen oman osansa bakteereista. Jatkoin tähän, että niin, toisen osa on vähän kovempi. Tämä osuu toteen useammallakin osa-alueella, kun huomiosta joutuu kilpailemaan heti syntymästä asti sisaren kanssa. Tämä kompensoituu kyllä hyvin sillä rakkaudella, minkä meilläkin isosisko veljelleen jakaa. Tänäänkin hän tahtoi useaan otteeseen bussimatkalla pitää rattaissa veljensä kädestä kiinni, kun se toisen rataosan vaihdon myötä onnistuu<3

Kuten alussa totesinkin, niin vaikka pienokaisen kasvaminen riipaiseekin, niin toisaalta paljon uutta ihanaa on tulossa. Jos isosiskon mallilla mennään, niin motorinen kehitys alkaa piakkoin rytinällä. Jokeltelu ja ensimmäiset sanahaut siintävät parin kuukauden päässä. Myös kaverin luonne ja persoona alkavat tulla entistä paremmin esiin. Voi, onni on lapset<3