Kaksplus.fi

tiistai 3. toukokuuta 2016

Pikku P yksi vuotta

Tässä sitä ollaan. Vauva-aika on ohi ja kotomme asustaa tästä päivästä alkaen virallisesti taapero. Hui! Nopeasti se aika menee. Toisaalta kuluneen vuoden aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea. Pieni nyytti on kehittynyt äidin omaksi tytön tylleröksi. Pieneksi kujeilijaksi, joka tykkää antaa haleja ja tutkailee maailmaa omin jaloin. 


Tytön kävely on viimeisimmän kuukauden aikana kehittynyt huimasti. Nyt kävellään kaikkialle ja joka paikassa. Sisällä ei ole enää oikeastaan estettä, jota ei voisi ylittää. Ulkonakin liikkuminen sujuu kengillä varsin mallikkaasti. Asfaltin päällä tykkään pitää toisesta kädestä kiinni, jotta on turva kaatumisen varalle. Kävelyvauhti on välillä niin hurjaa, että melkein voi kohta puhua juoksemisesta. Kävelytaito on pikkuhiljaa lisännyt tytön rohkeutta kierrellä paikkoja myös omatoimisesti. Enää ei äidin tai isin tarvitse olla ihan vieressä, vaan uskalletaan jo varsin kaukaisille tutkimusretkille ihan itsekseen. Toisaalta uudessa paikassa on kiva pyytää vanhempaa turvaksi ja avuksi maailmaa valloittamaan. Kädestä vaan kiinni, osoitus oikeaan suuntaan ja menoksi!

Uusien asioiden ihmetteleminen on parhautta. Uusia esineitä ja tavaroita pyöritellään käsissä ja maistellaan hartaasti. Ulkona on kivaa katsella kaikkea eteen avautuvaa. Uusin aluevaltaus on ollut ruokakauppa, jossa vapaaksi päästyään tyttö ottaa kaiken ilon irti. Kaupan hyllyillä on vaikka minkälaista ihanaa ja ihmeellistä. Ja ne kaikki ihmiset! Toki kyyti kauppakärryssä tai kärryautossakin useimmiten passaa, jos nyt ei kävelemään pääse.


Halaaminen ja hyvänä pitäminen on nyt in. Pehmolelut saavat päivittäin useita haleja. Samalla suusta kuuluu "aaaaa". Kissaa silittäessä annetaan sama ääni, vaikka ote ei aina vielä hellin olekaan. Tässäkin on tultu eteenpäin. Nykyisin kissa voi saada jo varsin kivoja silityksiä. Toki myös vanhemmat saavat oman osansa päivän haleista. Mikäs sen mukavampaa! Nykyisin tyttö saattaa tulla luo halamaan, kun häneltä pyytää halausta. Isin tullessa kotiin oikein kirmataan eteiseen toivottamaan tulija tervetulleeksi kotiin. Pikkuinen on sisäistänyt vilkuttamisen ja taputtamisen. Isille vilkutetaan kovin joka aamu töihin lähtiessä. Taputus tulee usein pyydettäessä ja hän saattaa taputella myös sopivan laulun tahtiin (taputan, taputan taikinaa tai jos syl lysti on).


Meidän pikkuinen on aikamoinen veijari. Selkeästi kasvatus puskee tässä kohtaa läpi. Ihopieruja annetaan usein ja virnistetään sen päälle. Vanhempia on myös hirveän hauska kipittää karkuun ja odottaa, milloin he saavat kiinni. Kölliminen sängyllä tai sohvalla on parhautta. Pikku rötkis rönöttää milloin mitenkin päin ja mieluusti osaksi toisen vanhemman päällä. Portaita on kiva kiipeillä. Ylösmeno onnistuu kontaten jo ihan mallikaasti, mutta se alastulo... Siinä saa äiti olla tarkkana. Ulkoleikit alkavat kiinnostaa. Hiekkalaatikolla on kivaa. Varsinkin nyt, kun saa olla ilman hanskoja. Saahan niin myös paljon helpommin hiekkaa suuhun;) 


Kotonamme asustaa kaiken kaikkiaan mahtava pieni tyttö. Suloinen, iloinen ja omatoiminen neiti. Kiinnostusta maailmaan löytyy, mutta myös käytännönjärkeä, jotta hän ei ole suin päin joka paikkaan ryntäämässä. Äidin ikioma taaperotar<3


10 kommenttia:

  1. Tuo on ihana ikä - kun oppii paljon kaikkea uutta koko ajan ja pääsee liikkumaan ja tutkimaan maailmaa. Nauttikaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hauskaa esitellä tytölle kaikkea uutta ja ihmeellistä. Kiitos, me nautitaan :)

      Poista
  2. Onnea yksivuotiaalle! Niin se aika rientää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanopa älä muuta, kohta teilläkin päästään juhlimaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi<3