sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Pikku tuhmuri

Pikku P on lähiviikkoina päässyt todella sinuiksi kävelemisen kanssa. Samalla rohkeutta on tullut aimoannos lisää. Nyt ulkona kirmaillaan sinne tänne tätä ihmeellistä maailmaa tutkien. Ihan uusissa ympyröissä voi hetken pidellä vanhemman kädestä kiinni, mutta pian äidin tai isän vauhti jää liian hiljaiseksi. Kädestä vaan irti ja juoksuun! Tyttö uskaltaa mennä jo todella kauas vanhemmasta, ennen kuin pysähtyy katsomaan taakseen. Hui, äidin napanuora ei ole venynyt noin pitkäksi :) Usein tyttö odottaa, että äiti tulee hakemaan hänet kaukaisilta mailta, pientä hippaa leikkimme siis usein.

Nyt kun tyttö ei ole enää niin kiinni äidissä, niin hän on ruvennut testailemaan muutenkin rajojaan. Mitä tapahtuu, jos heitän tämän lelun tänne? Tänään en syökään parsakaalia. Ehkä menen tänne, vaikka äiti on jo viidesti minut sieltä pois hakenut. Kiinnostus kissaa kohtaan  on taas ultimaattisen pinnalla. Tyttö tietää, että kissaa pitäisi silittää nätisti. Virne naamallaan hän kuitenkin valitettavan usein ottaa tiukan otteen kisun turkista ja läsähtää päälle makaamaan. Kissa parka vinkuu hädissään, mutta ei ota kynsiään esille. Juuri, kun tilanne oli hetken parempi! Toiset lapset saavat myös oman osansa Pikku P:n huomiosta. Välillä koetetaan antaa ihan hyvät mielessä haleja ja pusuja kaverille, mutta ei vielä tajuta omia voimiaan. Kohta sitten molemmat makaavat maassa P:n halin voimasta. Välillä mennään ihan reilusti kaverin viereen ja tönäistään kumoon. Tavaroita viedään toisten käsistä edelleen. Mikähän siinä onkin, että se paras lelu on aina kaverilla?


Tämä "tuhmuri" puoli on tuonut aivan uusia ulottuvuuksia vanhemmuuteen. Pienelle pitäisi osata hellästi, mutta päättäväisesti näyttää hyvän ja huonon käytöksen rajat. Pikkuiselle tämä kaikki on uutta ja outoa. Aina ei voi tehdä juuri niin kuin tahtoo, toiset pitää ottaa huomioon. Ei sana on ollut pakko ottaa nyt käyttöön. Tuntuu välillä, että se on se yleisin sana, mikä suustani nykyisellään tulee ulos. Ei saa mennä sinne. Älä syö sitä, se on yök! Ei saa kovasti, silitä nätisti, aaa. Ei saa ottaa toisen kädestä. Ota sinä tämä sininen lapio.

Tytöstä alkaa huomata, milloin hän oikeasti tietää tekevänsä kiellettyä, mutta testailee vanhemman reaktiota. Hän saattaa rynnätä kissan ruokakipoille hurjaa vauhtia ja ottaa astiasta kiinni. Tämän jälkeen hän katsoo minua ja jää odottamaan siirtoani. Jos ryntään sinne perässä samalla kieltäen ottamasta kuppia, hän taatusti nappaa sen ja levittelee naksut naureskellen. Jos sen sijaan hipsin viereen rauhassa ja nappaan vaivihkaa astian tytön kädestä, saatan pelastaa tilanteen. Tyttö myös mielellään auttaa äitiä laittamaan naksut lattialta takaisin paikoilleen, jos tätä ehdotan. Monistä näistä tilanteista on tullut tytölle hauskoja leikkejä. Tapa herättää äidin huomio, jos äiti on vaikka erehtynyt siivoamaan lounaan jälkiä. Nämä äidistä ei niin kivat leikit saattaisi saada hävitettyä vain muuttamalla omia toimintatapoja. Aina vaan ei osaa olla niin tyyni tai olla huomioimatta tilannetta.

Sitten jäljelle jää vielä muiden lasten tahaton kiusaaminen. Niihin tilanteisiin ei varmaan ole muuta lääkettä kuin aika ja samojen neuvojen toistelu. Näitä ohjeita saakin varmaan kertoa vielä aika pitkään. On tämä vanhemmuus jännää. Aina ajattelee, että kun selvitään tästä vaiheesta, niin sitten helpottaa. Pikkuhiljaa alan tajuamaan, että nurkan takana on aina uusi ja entistä vaikeampi tilanne odottamassa. Skarppina saa pysyä vielä pitkään, että pysyy muutoksessa mukana ja toimintavalmiina :)



7 kommenttia:

  1. Voi ei toista :D "Innolla" odotan milloin tuo vaihe rantautuu tänne ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä jännää aikaa, en jotenkin osannut odottaa tätä näin pian!

      Poista
  2. :D ..tutun kuuloista, vaikka askel ei ihan vielä kannakaan! Se ilme on kyllä niin "hieno", kun poika katsoo että näkeekö äiti mitä hän on kohta tekemässä.. Ja sitten äkkiä tehdään ennenkun kukaan ehtii hakea pois sieltä kielletystä touhusta.. Onnea vaan kaikille tuleville opettajille ja päivökerhotädeille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se ilme on niin tunnistettavissa :) On näissä pienissä kerhotädeillä ja opeilla koulimista :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ignooraa edellinen kommentti :D :D

    Esikoisella tuo vaihe ohitettu ja kuopuksella vielä edessä :P En odota innolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se voi olla melkein pahempi toisen kanssa, kun tietää about mitä on tulossa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!