Kaksplus.fi

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Rakkaudesta poravasaraan

Kolmas viikko remontointia takana. Muutimme uuteen asuntoon kuun vaihteessa ja olemme asuneet nyt remontin keskellä viikon päivät. Muutto meni ihan mukavasti. Saimme tehtyä makkariin paikan patjoille muuttolaatikoiden väliin. Ison osan huonekaluista kasasimme varastoon odottamaan remontin valmistumista. Pieni flunssa koetti taltuttaa meidät muuton aikana ja sen jälkeen, mutta onneksi tauti taitaa mennä aika nopeasti ohi. Muutama päivä jäi välistä remontin osalta taudin takia.  
Ison purku-urakan jälkeen olemme tehneet kasan pienempiä yksityiskohtia.



Keittiön puolella ollut katto oli tasoitettu, mutta olohuoneen puolella katto oli ruiskumaalattu röpelöiseksi. Päätimme tehdän keittiön katosta samankaltaisen olohuoneen katon kanssa, joten maalasimme sen Teknoksen Kolibrilla. Maalin kuivuttua hioimme pinnasta suurimmat nyppylät pois, jotta se muistuttaisi mahdollisimman paljon olohuoneen katon pintaa.


Lopputulos on ihan hyvä. Kuvio ei ole ihan identtinen, mutta tuskin sitä valmiissa kodissa huomaa. Kolibrin päälle laitettiin vielä kerros Tikkurilan Lunta, jotta väri on sama katossa kauttaaltaan.


Puhkaisimme seinään pariin kohtaan reiän. Näin saatiin valopistokkeille paikat eteisen seinään. Aiemmin pistokkeet olivat puretussa osassa. Myös osa keittiön välitilan laatoituksesta oli gyprocissa kiinni. Leikkasimme nämä kohdat irti ja laitoimme uuden levyn tilalle. Levy on itsessään niin huokoista, ettei kestä hajoamatta laattojen poistoa.


Tältä se näyttää peitettynä, kaunista vai mitä?


Kodinhoitohuoneessa ollut viemäri piti tukkia. Piikkasimme viemärin ympärille montun, jotta sieltä paljastuneeseen putken päähän voitiin laittaa tulppa. Tämän jälkeen monttuun laitettiin ensin Vetonitin juotoslaastia, jonka jälkeen olemme tasoittaneet kodinhoitohuoneen lattiaa itsetasoittuvalla lattiatasoitteella. Vaikka lattia viettää suhteellisen lievästi lattiakaivoa kohden, niin silti 50 kg tasoitetta ei ollut riittävästi. Ensi viikolla laitetaan vielä yksi säkillinen.



Sitten päästiin itse katon suojakehikon kimppuun. Tämän rakentaminen osoittautuikin isommaksi pippuriksi kuin alkajaisiksi ajattelin. Kokemuksen puuttuessa otimme rakentamisen tyyliksi "learning by doing". Testattiin, kokeiltiin, mittailtiin ja kiinnitettiin. Sitten välillä purettiin, mitattiin ja asennettiin uudestaan. Tässä näkyi hyvin minun ja mieheni luonteiden erilaisuus. Minä sanoin aika usein, että "nyt vain laitetaan se siihen". Mieheni sen sijaan mittaili ja katseli koteloa pitkiä aikoja ja kasaili koteloa ajatuksissaan. Kun yhdistimme voimamme, niin eihän homma voinut mennä mönkään! 

Alun hitautta selittää myös se, että koetimme ensin tehdä reiät betoniin iskuporakoneella. Huoh, n. 15 minuuttia per reikä. Ihmeen pitkään kesti ennen kuin tajusimme, ettei tätä näin voi hoitaa. Pelastavan ratsun muodossa talouteemme tuli poravasara, joka jyräyttää reiän betoniin noin viidessä sekunnissa. I am in love:)


Siinä ylväs kotelomme nyt on. Saimme pohjalevyt kiinni tänään, kun pari ahkeraa kaveria tuli kannatteluavuksi. Samalla he toivat meille oikeaa kotiruokaa ja suklaakakkua<3. Mitä muuta voi remontoija toivoa kaikkien kumipitsojen jälkeen?

Päätimme lopulta koteloida myös keittiön kaappien päällä kulkevat putket, sillä sähköjohtoviidakkoa ei olisi saanut mitenkään nätisti piiloon. Nyt päästään sitten ensi viikolla pakkeloimaan ja maalaamaan viritelmää. Kissa varmasti huokaisee helpotuksesta, kun joka ilta ei jyrise jokin laite pitkin iltaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi<3