Kaksplus.fi

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ilopiikin tarina ja uusia tuulia

Olin bloggailussa tai someilussa ylipäätään hitaasti lämpiävää sorttia. Vielä viitisen vuotta sitten ajatukseni harhailivat jotakuinkin näin. Ai sinne pitäisi jakaa jotain ajatuksia? Vai omalla nimellä? Kuvakin vielä? Vitsit mitä touhua. Kuka niitä edes lukee? 

Vähän aikaa myöhemmin totesin blogit kelpo tietolähteiksi. Mikäs sen parempi kuin yksittäisen taviksen mielipide jostain tuotteesta tai palvelusta (jollain sensuurilla luettuna)? Tai toisaalta blogeista löytyi persoonallisia ideoita askarteluun, sisustukseen ja omien häiden lähestyessä niiden teemaan ja henkeen. Saattoi tuntea yhteenkuuluvutta muiden häästressin kourissa kärvistelevien morsiammien kanssa (vaikkei sellaista tietenkään ollut;) Mietteeni alkoivat kääntyä. Aika ihania nää ihmiset, kun ne jaksaa kirjoitella näitä. Hyötyykö ne näistä jotenkin? Joillakin on varmaan vaan liikaa vapaa-aikaa...

Kuvissa keväisiä tunnelmia mummolasta Savosta :)
Mietin omia häitä suunnitellessani, että olisiko oma blogi tässä kohtaa näppärä. Saisin taltioitua ajatukseni yhteen paikkaan ja ne olisivat esimerkiksi myös mieheni ja morsiusneitojen saatavilla. Omien ajatusten ja ideoiden julkaiseminen jännitti kuitenkin liaaksi. Eihän sitä kukaan lukisi? Saisin kuitenkin heti hirvesti herjaviestejä. Entäs jos joku kopioisi koko hääideani? Enhän osaa edes kirjoittaa? Löytäisinkö aikaa blogata säännöllisesti?

Vähän häiden jälkeen ostimme oman kämpän ja teimme sinne hieman isomman pintaremontin. Silloin olin henkisesti valmis oman blogini perustamiseen. Olin saanut rauhassa prosessoida kaikki else if -kaaviot päässäni ja tullut siihen tulokseen, että hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Saisin purkaa ja selvitellä ajatuksenjuoksuani jonnekin. Samalla saisin ideoitani talteen ja toisaalta hauskoja tapahtumia taltioitua myöhemmin muisteltavaksi. Mikäs sen ihanampaa, jos joku toinen saisi hauskan idean tai hyvän olon bloggaukseni luettuaan? Olisi mukava verkostoitoutua blogin kautta uusien ihmisten kanssa.



Tästä eteenpäin tarinan juoni löytyykin blogistani. Blogi eteni remontin päätyttyä ensin kuvaamaan ajatuksiani ja touhujani helsinkiläisnaisena, sitten raskaana olevana sellaisena ja lopulta ihanan tyttären äitinä. Olen saanut mukavaa vaihtelua kirjoittamiseeni, kun aihepiirit ovat luonnostaan muokkaantuneet. Nyt äitiysvapaiden aikaan on ollut kivaa, että on ollut joku oma juttu vauva-arjen keskellä. Blogitekstejä voi rukata missä vain ja pienissäkin pätkissä. Blogiin voi vuodattaa surujaan ja ilojaan ja pohtia eteen putkahtavia uusia asioita. Kirjoittaminen ja eri somen palvelujen käyttäminen on ollut minulle myös oman ammattitaidon kehittämistä työhönpaluuta ajatellen.

Ilokseni olen saanut muilta bloggaajilta kannustusta ja apuja. Bloggauksiani on kommentoitu ihanan paljon. Kommentit ovat minulle, kuten varmasti kaikille blogaajille, eriarvoisen tärkeitä. Olen iloinnut jokaisesta kommentistani täysin rinnoin ja vaalinut niitä hartaudella!

Nyt vuoden mammablogia pitäneenä aloin kaivata jotain vaihtelua. Samaan aikaan monet seuraamani blogit ovat siirtyneet kirjoittamaan jonkin verkoston alle tai sopineet yhteistyöstä yhteisön kanssa. Huomasin pääsiäisen aikaan, että Kaksplussalle haetaan uusia bloggaajia verkostoon. Ajattelin, että tässähän olisi oiva tilaisuus saada vaihtelua. Rustasin hakemuksen ja päätin koettaa onneani.


Ilokseni sain hyväksyvän vastauksen ja tadaa, pian minut löytää kaksplussan puolelta. Halusin tulla tänne heti hekuttamaan, lisätietoja siirtymisestä saatte piakkoin! Jännittää vähän. Mutta ilostuttaa vielä enemmän. Odotan innolla kaikkia uusia mahdollisuuksia ja tuttavuuksia, joita tämän uuden oven avaamalla saan löytää. Täältä tullaan tukka hulmuten kohden uusia seikkailuja! Tulethan rakas lukijani perässäni<3


4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi<3