Kaksplus.fi

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Matkamuisteluita osa 10: Mongolia

Viimeinen pyyhkäisy kotimatkasta takaisin Ausseista kulki Mongolian halki kohti Venäjää. Seurasimme aikalailla Trans-Mongolian reittiä. Taitoimme matkan Pekingistä Mongolian rajakaupunkiin, Zamun-Uudiin, tosin bussilla, sillä näin matkakuluissa säästyi ihan jonkin verran.

Tämä osa matkasta oli hieman kuoppainen. Kiinan rajakylään pääsimme näppärästi yöbussilla, mutta bussiasemalta keskustaan siirryttäessä eksyimme huijari taksikuskin kyytiin. Sovimme hinnan ennen kyytiin nousemista, mutta perillä ollessa kuski kuitenkin ilmoitti monta kertaa suuremman summan. Ilmoitin, että maksamme vain sovitun verran ja lähdimme kälppimään. Taksikuski kuitenkin huuteli peräämme, että kutsuu paikalle poliisit ja lopulta jopa läimäisi minua poskelle! Emme kuitenkaan antaneet periksi ja lopulta kuski poistuikin suivaantuneena.

Aamun odottelun jälkeen pääsimme bussiin, joka vei meidät rajan toiselle puolelle. Päästyämme Zamun-Uudiin saimme tietää, että illalla lähtevä juna oli jo täynnä. Etsimme siis majoituksen tästä erittäin pienestä ja kälyisestä kylästä. Löysimme todella kohtuuhintaisen huoneen. Kun kysyimme suihkua, niin emäntä katseli meitä kummissaan ja ilmoitti, että vesitornin juurella saattaisi olla mahdollista...

Päätimme mennä suoraan syömään ilman suihkua. Pankkiautomaatilla kuitenkin huomasin unohtaneeni pin-koodini. Voi ei! Olin tietysti väsynyt edellisen yön matkaamisesta ja koko päivän aktiivisuudesta, että aivot menivät ihan lukkoon. Tässä vaiheessa kieltämättä iski pieni paniikki. Istuskelimme jonkun aikaa automaatin lähellä ja kävin aina välillä testaamassa, josko muisti olisi palautunut. Lopulta sain kaiveltua luvun mieleeni, huh huh!

Saimme taistella junalipuista Ulan Batoriin asemalla seuraavana aamuna aikalailla, sillä niitä halusi joku muukin. Muutaman turistin lisäksi paikalla oli paljon paikallisia, jotka koettivat ohitella toisiaan varsin sujuvasti. Osa lipuista meni heilläkin varmasti omaan käyttöön, mutta seassa oli myös osa trokareita, jotka möivät lippuja niiden loputtua moninkymmenkertaisella voitolla. Paikalla oli myös poliiseja, jotka koettivat pitää etuilijat kurissa huudellen ja jopa tainnuttimen avulla! Onneksi saimme paikat junaan, sillä teki jo mieli siirtyä eteenpäin:)

Paikallinen ostoskeskus

  

Mongoliassa noin puolet ihmisistä ovat buddhalaisia ja edustavat Tiibettiläistä haaraa. Heidän kulttuurinsa kuuluvat mm. Khatak-huivit, jotka ovat Mongoliassa useimmiten sinisiä. Huiveja käytetä erilaisissa seremonioissa ja lisäksi sidotaan esimerkiksi erityisiin puihin tuomaan onnea kuten alla. Näitä näkyi katukuvassa aika usein.

Junan ikkunasta oli mielenkiintoista kurkkia maisemia pitkin matkaa. Alla maisemaa junanikkunasta hieman ennen Ulan Batoria.

 
Ulan Bator on varsin moderni kaupunki verrattaen muuhun osaan maata. Maan pinta-alasta suuren loven vie Gobin aavikko. Aavikolta on löytynyt useita dinosauruksen luurankoja. Osa luurangoista on nähtävillä kapungin luonnonhistoriallisessa museossa, joka olikin mielenkiintoinen vierailukohde. Museo muuten toi mieleen vanhan puukoulun, siellä oli jännä hiljainen tunnelma. 

Alla kuvia kaupungista.

 
 
  
Turistien iloksi kaupungille oli myös pystytetty jurtta.

 
Mongoliassa syödään pääasiassa lammasta. Mausteita ei juuri käytetä, suola ja pippuri ovat kova sana. Yleensä ravintolan ruokalistalla on pitkä lista eri vaihtoehtoja, mutta lopulta kaikki maistuu lähes samalle. Jauhettu lampaanliha on yleensä pyöritelty joko pihviksi, lihapullaksi tai muuksi vastaavasti ja paistettu. Lisäkkeenä on riisi ja jotain pientä. Hieman yksitoikkoista, vaikka emme maassa montaa päivää olletkaan. Toki Ulan Batorissa oli myös monia länsimaalaisia ravintoloita, tosin hintataso oli jonkin verran korkeampi (ymmärrettävistä syistä).
  
Vierailimme kaupungissa sijaitsevassa toiminnassa olevassa Gandanin luostarissa. Luostari on yksi harvoista luostareista, joka säilyi tuhoilta Stalinin vallan aikana. Sen vetonaula on 20 metrinen kultainen Buddha-patsas.

Olimme nähneet useita Buddhalaisia luostareita matkamme ainana, mutta tämä paikka erosi muista siinä, että Mongoliassa on voimassa buddhalaisuuden tiibettiläinen suuntaus eli lamalaisuus. Minulle jäi paikasta jotenkin tosi mukava mieli. Sen sijaan, että olisit kunnioittanut jumalia antamalla almuja, sait ostaa pientä korvausta vastaan siemeniä linnuille, syöttää niitä ja samalla kunnioittaa jumalia. 


 
Lamalaisuudessa on erilaisia mantroja, joiden toistamista hiljaa tai ääneen käytetään hengellisenä harjoituksena. Mitä useammin mantraa toistetaan, niin sitä tehokkaammaksi se tulee. Lisätäkseen toistoja he käyttävät rukousmyllyjä. Myllyn ulkokuoreen on painettu mantra. Kun myllyä pyöritetään myötäpäivään, niin jokainen pyöräytys tuo yhden toiston lisää. Alla luostarissa olleita ruokousmyllyjä. Lamalaisilla voi olla myös paljon pienempiä hyrriä, joita he kantavat mukanaan.




Mongoliasta jäi mieleen erityisesti lamalaisuus. Haaveilimme, että ehtisimme koukata Tiibetissä tämän matkan aikana, mutta jouduimme jättämään sen pois aika- ja rahasyistä. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten lamalaisuus näkyy sen synnyinsijoilla.

Mongoliassa käynti oli mielenkiintoinen kokemus. Maa eroaa selvästi naapurimaistaan Kiinasta ja Venäjästä. Varsinkin Ulan Batorin ulkopuolella eletään vielä varsin alkukantaisesti ja heimokulttuuri on vahva. Gobin aavikolla käyminen ja heimoelämään tutustuminen olisi ollut mielenkiintoinen kiepaus, mutta jälleen aika loppui kesken. Mongolia jäi meltä aika pintaraapaisuksi, sillä emme olleet maassa kuin vajaan viikon. Ehkä palaamme sinne vielä joskus, kun maahan ei enää nykyisin tarvita viisumiakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi<3