Kaksplus.fi

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Se iso numero

Tänään on se päivä, kun minäkin pyörähdän sille seuraavalle vuosikymmenelle. 30 vuotta. Mitenköhän se muuttaa elämää? Ei varmaan juuri mitenkään. Onhan se kuitenkin jännää. Sieltä se keski-ikä lähestyy!

Kun katson elämääni taaksepäin voin hymyillen kertoa olevani tyytyväinen jo kuljettuun matkaan. Minulla on ollut matkan varrella joukko pienempiä ja suurempia haaveita ja olen saanut toteuttaa kaikki tärkeimmät ja rakkaimmat. Voin seisoa näin kolmekymppisenä selkä suorana ylpeänä saavutuksistani ja tekemistäni valinnoista. Mikään ei ole jäänyt kaduttamaan.


Haaveilin pienestä pitäen, että tahdon itsenäistyä varsin nuorena. Muutin pois kotoa valittuani lukion toiselta paikkakunnalta. Siivet kantoivat ja läpäisin koulun kunnialla. Samalla mukaan tarttui nykyinen aviomieheni. Monet voisivat ajatella, että omien unelmien toteuttaminen vaikeutuu, kun mukana on toinen jo noin nuoresta pitäen. Minulle tämä ei ole ainakaan ollut esteenä. Pidin lukion jälkeen vuoden mietintätauon ja löysin sitten sopivan jatkokoulutuspaikan Helsingistä. Mieheni hyppäsi kelkkaan mukaan ja niin Savo vaihtui pääkaupunkiin.

Olen ollut aina kiinnostunut matkustamisesta ja mieheni on ollut mitä parhain matkakumppani kaikilla reissuilla, mitä olemme tehneet. Olen saanut nähdä maailmaa ihanan paljon. Myös haaveeni oppilasvaihdosta onnistui ammattikorkeassa opiskellessani ja vieläpä yhdessä mieheni kanssa. Vuosi Australiassa Working Holiday -viisumilla sekä paluumatka Aasian ja Venäjän halki oli kruunu tähän nuppiin.


Tutkinnon saatuani ja reissattuani löysin myös mukavan työpaikan, jossa olen päässyt kehittämään itseäni. Nyt pari kuukautta sitten toteutui tuorein haaveeni, kun sain ihanan Pikku P:n mukaan elämääni.

Kaiken tämän jälkeen kolmekymmentä tuntuu luontaiselta numerolta. En kai sen nuorempi voisi tai haluaisikaan olla, tai sitten joku asia olisi jäänyt kokematta. Nyt on mukava jatkaa tästä eteenpäin kohden seuraavia unelmia kolmikkona<3


2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi<3