torstai 3. syyskuuta 2015

Pikku P neljä kuukautta

Tänään tulee meidän pikkuiselle neljä kuukautta täyteen. Jäin miettimään, että mitä uutta on tapahtunut kolmen kuukauden rajapyykin jälkeen. Kuukausi sitten tuntui, että tyttö kehittynyt hurjasti.  Nyt kehitystä on tullut monella saralla salakavalasti. Asioita, jotka ovat tulleet pikkuhiljaa. Eivät kertarysäyksellä kuten kääntyminen esimerkiksi loppujen lopuksi viime kuussa tuli.


Meillä oli eilen neljäkuukautisneuvola. Kaikki näytti oikein hyvältä. Olen kiinnittänyt huomiota, että tyttö on kuukauden aikana kuronut pituutta hurjasti. Sylissä jalat ylettyvät jo pitkälle lantion yli. *Äidin oma pikku vonkale<3*

Mittari näyttikin tytölle painoa 7940g ja pituutta 68cm. Pituuskäyrällä huidellaan siis jo lähempänä +3, mutta kasvu on ollut tasaisesti nousujohdanteista. Pikku P sai sekä hoitajalta että lääkäriltä kehuja hyvästä ihosta ja jäntevyydestään. "Suloinen tyttö, joka hymyilee ja jokeltelee vastavuoroisesti."

Suuri muutos kuukauden sisällä on ollut Pikku P:n kasvava tietoisuus ympäristöstä ja orastava ymmärrys siitä, mitä täällä tapahtuu. Pikku P on oppinut, että olen hänen äitinsä ja ihminen, jolla on ne meijerit (joista puolestaan saa ruokaa). Myös isä on turvallinen aikuinen. Ihmisiä, joita hän näkee harvemmin, hän selkeästi aluksi vierastaa.

Pikku P kaipaa ja nauttii huomiosta. Hän viihtyy pieniä aikoja lattialla yksin treenaillen ryömimistä ja tutustuen leluihinsa. Pian hän kuitenkin kaipaa jonkun lähelleen leikkimään. Lyhyitä satuja ja loruja on mukava kuunnella. Äidin laulaminen soivasta laulukirjasta tai ulkomuistista on oikein viihdyttävää. Myös pelkkä jutustelu samalla silmiin katsoen saa hymyn huulille. Pikkuisesta on ihanaa, kun ympärillä on tohinaa ja muita ihmisiä. Iltapäivästä huomaa, että kaveri alkaa olla jo levoton, jos emme ole siihen mennessä vielä poistuneet kotoa. "Mennään nyt edes lenkille, jos ei muuta" kaveri vinkkailee!




Pikkuinen on aurinkoinen suurimman osan päivästä. Useimmiten herättyään hän väläyttää heti alkajaisiksi hurmaavan hymynsä. Hän juttelee paljon ja päästelee välillä komeita päristelyjä.  Silloin tällöin saamme nauttia myös ihanaakin ihanammasta naurusta. Joskus nauruja jaellaan varsin helposti, mutta usein saa kokeilla sarjan sirkustemppuja, että nauru irtoaa. *hassu äiti*.



Tavarat pysyvät hyvin käsissä ja niihin tartutaan oma-aloitteisesti. Lattialla voidaan kulkea pieni matka leluja kohden. Kaikki viedään aina suuhun. Leluja on kiva maistella. Omat nyrkit ovat myös parhautta. Nyrkkien syönti on kyllä jonkin verran vähentymään päivän, kuukausi sitten ne olivat ihan koko ajan suussa ja usein molemmat yhtä aikaa. Nyt suuhun ei mahdu kuin toinen kerrallaan. Pari päivää sitten tyttö hokksasi myös omat varpaat. Hoitopöydällä onkin uusin hitti napata varpaista kiinni vaipanvaihdon yhteydessä.
 


Käsi suuhun, ähinä päälle ja sitten pusketaan eteenpäin!
Ryömiminen on ollut tytöllä työn alla reilusti yli kuukauden. Siitä lähtien, kun hän oppi kääntymään mahalleen. Vaikka hän osaa nykyisellään ketjuttaa kääntymistä, niin harvoin sellainen liikkuminen kiinnostaa. Yli kuukauteen hän ei tehnyt sitä lainkaan. Nyt viimeisen viikon aikana kiinnostus kierimällä liikkumiseen on lisääntynyt.

Ryömimään pikkuinen pääsee pieniä matkoja hiljakseltaan ja useimmiten samalla kovasti huudellen. Aapan päältä päästään juuri pois, mutta siihen se matkanteko usein tyssää. Vanhempieni luona on liukkaampi puulattia, jota pitkin tyttönen innostui liikkumaan pidemmänkin matkan. Parhaimmillaan päästiin melkeinpä pari metriä eteenpäin! Kehitystä on kuukaudessa tullut tähän paljon, mutta vielä on oppimisprosessi tässä hieman kesken.


Pöllöhyökkäys!
Ryömimisen lisäksi istumaan nouseminen on hitti. Sylissä ja sitterissä pusketaan kokoajan istuma-asentoon. Välillä se on ihan koomista, kun kuuluu ähinä ja hirveä jäkistäminen ylöspäin. Kyllä tuolla treenillä sisäiset vatsalihakset vahvistuvat!

Vaihdoimme vaunuihin ratasosan käyttöön, kun tyttö ei enää ollenkaan viihtynyt vaunukopassa. Sieltä ei tietysti näe juuri mitään. Ratasosan kaksi alinta asentoa (makuuasento ja sitterimäinen kalteva) ovat ihan ok asentoja noinkin pienelle. Siinä ei vielä tule kuitenkaan painoa selkärangalle ja on hyvin tuettuna. Varmistin tämän vielä eilen lääkäriltä. Ratasosassa tyttö viihtyy ihan erilailla. Siitä näkee mukavasti ympärilleen. Toki siinäkin voi aina jäkistää istuvampaan asentoon. Tyttö oli varmasti tyytyväinen, jos nostaisin hänet ylimpään asentoon:)

Rattailla liikkuminen on alkanut maistua tytölle mukavasti ja nykyisin ei tule kriisiä, jos isken hänet rattaisiin kotona. Aikaisemmin piti pukea itsensä aivan valmiiksi ja hyökätä ulos heti, kun tyttö laitettiin vaunuihin. Liikkuvissa vaunuissa oleminen kun oli ihan ok, mutta paikallaan olevat olivat ihan nou nou. Kyllä nytkin pidemmillä reissuilla välillä vaaditaan syliin kyydistä, mutta paljon harvemmin. Testailin myös kantovälineitä liikkumista varten, mutta kerron tästä tarkemmin erillisessä postauksessa.

Nyt osaamme jo miehemme kanssa bongata tytöstä selkeästi omia piirteitä. Hän alkaa näyttää itseltään! Kun hän viime kuussa vaihtui vauvasta tytöksi, niin nyt hän näyttää omalta persoonalliselta itseltään. On tietyt omat ilmeet, jotka toistuvat. Ihana pikkuinen leuka on tunnistettavissa. Sieltä alkaa kuoriutua oma ulkonäkö ja persoona esiin<3



2 kommenttia:

  1. Ompas siellä kasvettu ja opittu vaikka mitä uutta! :)

    Meillä on harrastettu ihan samanlaisia pikavauhdilla hyökkäyslähtöjä, ja olen miettinyt juuri tuota, että hereillä ollessa vauva varmaan viihtyisi paljon paremmin kun näkisi ympärilleen. Jospa tässä syksyn mittaan otettaisiin meilläkin jo rattaita käyttöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitäkin alkuun mietitytti laittaa tyttöä "etuajassa" rattaisiin. Onhan se aika sintti vielä niissä kuitenkin. Huomasin kuitenkin somessa keskusteluja, joissa monet kertoivat vaihtaneensa rattaisiin jo 3-4 kuukauden kohdalla. Uskallettiin sitten testailla ja tyttö on kyllä ollut tyytyväinen. Nyt, kun on lääkärin hyväksyntäkin, niin voi hyvillä mielin kuljetella :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!