perjantai 4. syyskuuta 2015

Ensimmäinen imetystavoite saavutettu!

Muistan, kun meille näytettiin perhevalmennuksessa video imettämisestä ja ohjaajat kertoivat asiasta varsin pitkän kaavan kautta. Olin hämilläni ja mietin, että tuleepas paljon asiaa pikkujutusta. Eikös se nänni vaan tökätä beben suuhun ja sit se syö tarvitsemansa?" Tämän jälkeen olen oppinut, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen.

Videosta jäi loppujen lopuksi mieleeni monta hyvää asiaa, jotka on ollut hyvä tietää imetystaipaleen edetessä. Toinen hyvä tietopankki on ollut Imetyksen tuki ry. Heidän nettisivuillaan on paljon tietoa ja Facebook-ryhmästä saa sekä vertaistukea että koulutettujen neuvoja.

Itse olen selvinnyt imetyksen kanssa aikalailla niin kuin alunperin ajattelin. Pikku P:llä oli ote halussa heti synnytyssalista lähtien ja maito on hänelle aina maistunut. Maitoa on myös riittänyt pikkuisen tarpeisiin. Yllätyksenä imettämisessä minulle tuli se, miten usein kaveri oikeasti syö ja miten pitkiä aikoja hän voi kerrallaan rinnalla viihtyä. Päivät ovat myös erilaisia, joinakin päivinä on enemmän nälkä kuin toisina. Lisäksi on erilaisia kausia, jolloin rinnalla olo korostuu.

Alkuajan ongelma minulla oli turhan tuotteliaat rinnat. Maitoa suihkusi usein sen verran voimakkaasti, että kaveri joutui kakomaan ruokailun välissä. Se säikäytti varsinkin ensimmäisillä kerroilla. Maidontuotanto tasaantui kuitenkin sopivaksi vajaan parin kuukauden kohdalla. Tämän jälkeen imetyksestä on tullut aikalailla osa arkea.

Alunperin olimme ajatelleet, että antaisimme Pikku P:lle ensimmäiset maistelupalat kiinteitä neljän kuukauden etapin tultua täyteen. Olemme kuitenkin tutustuneet mieheni kanssa tarkemmin nykyisiin suosituksiin ja päätyneet siihen, että ehkä sitä malttaa odotella lähemmäs kuutta kuukautta. Tyttö kasvaa rintamaidolla niin hienosti (2.9. 7940g/68cm), että varmasti saa maidosta kaiken tarvitsemansa. Osittaisimetystä jatkamme sitten fiiliksen mukaan. Alustavasti olettaisin, että imetys jää taakse viimeistään vuoden iässä. Helpompi palata töihinkin, kun tämä asia on takanapäin.


Tyttönen syö rintaa edelleen varsin mallikkaasti paikkaan katsomatta. Neljän kuun iän lähestyessä tietoisuus ympäristöstä on tosin näkynyt ruokailussa. On tilanteita, jolloin ympäristön hälyt vievät voiton ja syöminen ei meinaa luonnistua. Pikkuinen ottaa pienen imaisun ja katselee sitten ympärilleen. Hetken päästä voi taas maistaa, jonka jälkeen tarkkaillaan ympäristöä. Toisaalta illalla voi tissiä imiessä tulla itku, sitten imetään ja sitten väillä taas itketään.

Mielessäni on käynyt, että josko maitoa ei meinaa ainakaan illalla enää olla riittävästi. Kasvukäyrät kuitenkin näyttävät niin hyviltä, ettei se voine olla syynä. Tietoisuus ympäristöstä lisääntyy kaiken aikaa ja ilmeisesti sotkee sitten syömisrutiineja. Illalla, kun on väsyneenpi, niin tulee vielä kiukutus mukaan.

Päivisin rintaa maistellaan edelleen varsin tiheään. Väli on yleensä noin tunti tai korkeintaan puolitoista. Kertaruokailut ovat pääosin nopeita, noin 5-10 minuuttia. Iltaisin ruokahetki voi kestää pidempään, vähän aina päivästä riippuen puolikin tuntia ja tiheämmillä väleillä. Yöruokailut ovat pääosin nopeita max 10 minuutin tankkauksia.

Viimeksi neuvolassa käydessäni hoitaja kiinnitti huomiota siihen, miten selkeästi tyttönen ilmaisee nälkäänsä ja väsymystään. Olen itse niin tottunut tähän, etten ole ajatellut sitä sen kummemmin. Pikku P kyllä päästelee pientä omaa ähinäänsä, kun hänellä on nälkä. Hän myös nykii päätään tissin suuntaan ihan reippaasti, jos on sylissä nälkäisenä. Kun kaivelen meijerin esiin, huudot kiihtyvät. Hän selkeästi komentaa, että "sapuskaa ja sassiin"! Vastaavasti, kun pikkuista unettaa, hän hankailee silmiään varsin toistuvasti. Tästä tietää, että nyt pötkölleen, kiitos. Tämä on kyllä mukavaa ja helpottaa päivien toimia.

Viimeisen viikon aikana on tullut merkkejä neljän kuukauden hulinoiden alkamisesta. Tästä voi lukea tarkemmin esim. Imetyksen tuki ry:n sivuilta. Tissi on maistunut enenemässä määrin. Myös päivisin välit ovat tihentyneet, mutta varsinkin yöllä syödään useammin. Ruoka maistuu läpi yön parin tunnin välein, kun aiemmin nukuttiin yksi pidempi unijakso n. klo 21-4. Tämä vaihe voi mennä pikaisesti ohi tai kestää pidempään. Katsotaan, miten meidän käy.

Positiivisin fiiliksin jatketaan tätä taivalta eteenpäin. Onhan se tosi helppoa, kun on kaverin ruoka aina mukana ja sopivassa muodossa. Varmasti sitä ehtii vielä kiinteitäkin tarjoilla.

Miten sinun imetystaipaleesi on sujunut? Erityisesti minua kiinostaa, oletteko osittaisimettäneet pitkään kiinteiden mukaan tulon jälkeen?

Ps. ajatuksiani imetyksestä  puolentoista kuukauden kohdilta löytyy täältä.


2 kommenttia:

  1. Samanlaisia mietteitä on tullut mullakin kiinteiden suhteen: aiemmin ajattelin, että aloitettaisiin maistelu jo aikaisin, mutta nyt tuntuu, että täysimetys saa vielä rauhassa jatkua. Ehtii niitä ruokia maistelemaan myöhemminkin :)

    Imetyksen tuki ry:n sivut on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Niinpä, äkkiä se vajaa pari kuukautta tässä vielä hujahtaa. Kaveri on kuitenkin oikein tyytyväinen tilanteeseensa tällä hetkellä. Vaikka kyllä ruoka alkaa pikkuhijaa kiinnostamaan. Ruokapöydässä sylissä ollessa kurotellaan jo kovasti ruokiin päin. Eri asia on, ymmärtäisiköhän vielä oikeasti syödä sitä:) Seurailemme tilannetta ja katsomme uudestaan 5 kuukauden kohdalla. Ehkä aloitamme pari viikkoa etukäteen?

      Totta, Imetyksen tuki ry on huippu!

      Poista

Kiitos kommentistasi!