Sain työkaveriltani raskaana ollessani trikooliinan, mutta se on jäänyt varsin vähälle käytölle. Kokeilimme mieheni kanssa kietaisuristin sidontaa pari kertaa yhdessä, jonka jälkeen se jäi. Itsekseni en uskaltanut ruveta sitä harjoittelemaan, kun pelkäsin jotenkin pudottavani kaverin. Mieheni sai työkaveriltaan heidän käyttämänsä x-merkkisen kantorepun, mutta emme vakuuttuneet siitä. Jalkojen asento jäi siinä suoraksi, joka ei tuntunut kovin ergonomiselta vauvalle.
Olin kuullut paljon kehuja Manducasta ja Tulasta. Päädyin testaamaan Tulaa, koska sellaisen voi ottaa viikoksi vuokralle Ipanaisilta. Todella näppärä palvelu muuten! Liikkeellä neuvotaan ensin repun oikeanlainen käyttö, jonka jälkeen saat repun viikoksi koeajoon. Jos tykästyt reppuun, niin vuokrahinta vähennetään uuden repun hinnasta.
Tula tuntui kantajan näkökulmasta oikein hyvältä. Säädöt oli helppo muokata itselle sopivaksi ja reppu vaikutti oikein istuvalta. Säätöremmit olivat vain varsin pitkät. Minä sain vetää ne melkein kireimmälle, jolloin ylimääräistä remmiä jäi roikkumaan vähän joka suunnasta. Muuten reppu vaikutti lupaavalta. Tulaa saa myös monissa kivoissa kuoseissa, josta erityistä plussaa.
Kantoreppu pääsi heti tositestiin, kun lähdimme sen kanssa katsomaan Malmin Air Showta läheisille kallioille. Sinne ei olisi vaunujen kanssa päässyt. Tyttö viihtyi vartin bussimatkan oikein tyytyväisenä repussa ja katseli maisemia uudesta perspektiivistä. Sitten reppuilu oli selkeästi nähty ja tuli huuto. Otimme tytsyn pois ja kokeilimme hetken päästä uudelleen. Pienen ähinän jälkeen uni voitti ja jatkobussimatka meni uinuen. Paluumatkalla protestoitiin myös, mutta parin uusintayrityksen jälkeen uni repussa voitti jälleen.
Pikku P oli Tulan testailun aikoihin päälle kolme kuukautta. Tulan etupaneeli on sen ikäiselle vauvalle vielä varsin korkea. Sieltä ei juuri nää sivuille, joka harmitti Pikku P:tä. Tula kiristetään myös varsin lähelle omaa kehoa. Tuntuu, että pikkuinen koki sen hieman ahdistavana. Jos kuitenkin jätti nauhat löysemmälle, niin kantotuntuma kärsi. Erillistä vauvatukea ei enää tarvittu, mutta reppu oli kuitenkin ilman sitä hieman isohko. Paneeli oli korkeuden lisäksi varsin leveä, jolloin jalkojen asento jäi vähän suorahkoksi. Voi olla, että reppu toimisi paremmin esim. ensi keväänä. Toisaalta Tulalla on erikseen taaperokoko, joten käyttöikä jäisi meillä ehkä aika lyhyeksi?
Testasimme Tulaa vielä pari kertaa kotioloissa, mutta itkuhan näillä kerroilla pääsi. Päätinkin ottaa koekäyttöön seuraavaksi rengasliinan. Siinä tytön voi sitoa lonkalle ja jättää kädet vapaiksi, jolloin liikkumatilaa on enemmän. Tästä kyydissäolija myös näkee enemmän. Rengasliinan Pikku P ottikin heti paremmin vastaan ja on nyt viihtynyt useaan otteeseen kyydissä lyhyitä aikoja. Fiilis sen kydissä on enemmän sylimäinen. Eihän sen kanssa touhuaminen ihan helppoa ole, mutta olen minä onnistunut mm. imuroimaan liinaillen. Liinassa paino tulee vain toiselle olalle, joten siinä kantaminen alkaa tuntua reppua nopeammin.
Loppujen lopuksi Ipanaisilta kotiutui siis valkoinen rengasliina. Kantoreppuarvosteluja lukiessani (mm. tämä Lähiömutsin arvostelu) törmäsin Ergo-nimiseen kantoreppuun, joka oli saanut Tulaan verrattaessa aika samanarvoisia kommentteja. Ergossa paneeli ei ole niin korkea, mikä voisi olla meidän kohdalla kätevä. Sieltä pikkuinen näkee paremmin maailmaa. Toki reppu voi tämän vuoksi jäädä nopeammin pieneksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Bongasin hyväkuntoisen Ergon lähialueen fb-kirpparilta, joten sain sen kotiutettua. Ergon hinnat käytettynä ovat varsin kohtuulliset Tulan hintaan verraten, joten ajattelin, ettei se niin jää harmittamaan, jos repulle ei tule käyttöä.
Olemme ehtineet testata Ergo reppua vajaan kymmenen kertaa ja kokemuksia on hyviä ja huonoja. Olen saanut sen avulla haettua pyykit kuivaushuoneesta ja käytyä lähikaupassa. Tänään tytsy viihtyi hyvin Ergossa vauvatanssissa ja nukahti kesken tanssin! Se todella loi uskoa jatkolle:)
Jatkamme testailua ja seuraamme, miten tilanne kehittyy. Ipanaisilla lohduteltiin, että haastavin kantoikä on usein 3-5 kuukauden iässä, kun ympäristön ärsykkeet häiritsevät. Tämän jälkeen voi vauvan siirtää myös vauvan koosta riippuen selkäpuolelle, josta hän näkee paremmin ja kantaminen kevenee.
Pikku P oli Tulan testailun aikoihin päälle kolme kuukautta. Tulan etupaneeli on sen ikäiselle vauvalle vielä varsin korkea. Sieltä ei juuri nää sivuille, joka harmitti Pikku P:tä. Tula kiristetään myös varsin lähelle omaa kehoa. Tuntuu, että pikkuinen koki sen hieman ahdistavana. Jos kuitenkin jätti nauhat löysemmälle, niin kantotuntuma kärsi. Erillistä vauvatukea ei enää tarvittu, mutta reppu oli kuitenkin ilman sitä hieman isohko. Paneeli oli korkeuden lisäksi varsin leveä, jolloin jalkojen asento jäi vähän suorahkoksi. Voi olla, että reppu toimisi paremmin esim. ensi keväänä. Toisaalta Tulalla on erikseen taaperokoko, joten käyttöikä jäisi meillä ehkä aika lyhyeksi?
Testasimme Tulaa vielä pari kertaa kotioloissa, mutta itkuhan näillä kerroilla pääsi. Päätinkin ottaa koekäyttöön seuraavaksi rengasliinan. Siinä tytön voi sitoa lonkalle ja jättää kädet vapaiksi, jolloin liikkumatilaa on enemmän. Tästä kyydissäolija myös näkee enemmän. Rengasliinan Pikku P ottikin heti paremmin vastaan ja on nyt viihtynyt useaan otteeseen kyydissä lyhyitä aikoja. Fiilis sen kydissä on enemmän sylimäinen. Eihän sen kanssa touhuaminen ihan helppoa ole, mutta olen minä onnistunut mm. imuroimaan liinaillen. Liinassa paino tulee vain toiselle olalle, joten siinä kantaminen alkaa tuntua reppua nopeammin.
Loppujen lopuksi Ipanaisilta kotiutui siis valkoinen rengasliina. Kantoreppuarvosteluja lukiessani (mm. tämä Lähiömutsin arvostelu) törmäsin Ergo-nimiseen kantoreppuun, joka oli saanut Tulaan verrattaessa aika samanarvoisia kommentteja. Ergossa paneeli ei ole niin korkea, mikä voisi olla meidän kohdalla kätevä. Sieltä pikkuinen näkee paremmin maailmaa. Toki reppu voi tämän vuoksi jäädä nopeammin pieneksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Bongasin hyväkuntoisen Ergon lähialueen fb-kirpparilta, joten sain sen kotiutettua. Ergon hinnat käytettynä ovat varsin kohtuulliset Tulan hintaan verraten, joten ajattelin, ettei se niin jää harmittamaan, jos repulle ei tule käyttöä.
Olemme ehtineet testata Ergo reppua vajaan kymmenen kertaa ja kokemuksia on hyviä ja huonoja. Olen saanut sen avulla haettua pyykit kuivaushuoneesta ja käytyä lähikaupassa. Tänään tytsy viihtyi hyvin Ergossa vauvatanssissa ja nukahti kesken tanssin! Se todella loi uskoa jatkolle:)
Jatkamme testailua ja seuraamme, miten tilanne kehittyy. Ipanaisilla lohduteltiin, että haastavin kantoikä on usein 3-5 kuukauden iässä, kun ympäristön ärsykkeet häiritsevät. Tämän jälkeen voi vauvan siirtää myös vauvan koosta riippuen selkäpuolelle, josta hän näkee paremmin ja kantaminen kevenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!