keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Äidin jälkitarkastus ja palautuminen synnytyksestä

Kävin eilen raskauden jälkeisessä tsekissä lääkärillä. Kaikki oli palautunut hyvin ja sain luvan alkaa elää normaalisti:) Synnytyksestä on nyt vähän päälle seitsemän viikkoa. Kyllä palautumisessa loppujen lopuksi melkein näin kauan menikin. Pikkuhiljaa on kaikki jomotukset ja vuodot kadonneet.

Ennen synnytystä en ajatellut sen kummemmin palautumistani synnytyksen jälkeen. Mielikuvissani olin parin päivän päästä synnytyksestä taas aikalailla ok. Todellisuudessa ensimmäinen päivä synnytyksen jälkeen meni sairaalassa pääosin makoillessa. Episiotomiahaava ja alapää muutenkin oli arka. Univelkaa oli, joten toki sekin sekotti oloa.

Olin myös menettänyt normaalia enemmän verta synnytyksessä, kun episiotomiaa tehtäessä kätilö vahingossa viilsi valtimoon. Tämän vuoksi minulta poistettiin vasta päivä synnytyksen jälkeen kanyyli kädestä. Tämä oli varotoimenpide, jotta heikotuksen sattuessa minulle saadaan nopeasti apuja suonensisäisesti. Tätä ei onneksi tarvittu käyttää.

Hemoglobiini oli synnytyksen jälkeisen aamun mittauksessa jo yli sadan, joten kehoni palautui varsin nopeasti verenhukasta. Eilen mitattu arvo oli jo yli 130, joten oikein hyvissä lukemissa mennään. Sain synnytyssairaalassa liuskan rautatabletteja, jotka söin. Minun olisi pitänyt ostaa lisää tabletteja kotiin päästyäni. Kun olo ei kuitenkaan tuntunut niin heikolta, niin jätin tabletit ostamatta. Ne kuitenkin sekoittavat mahantoimintaa ja maha tuntui tuossa vaiheessa isommalta ongelmalta. Vatsa oli todella kovana ensimmäisen viikon, mutta tätä tasoitti pikkuhiljaa Vi-Siblin ja terveellinen ruoka.

Päästyäni sairaalasta olin intoa täynnä ja puuhailin ensimmäiset päivät kotona täyttä päätä. Liiallinen hötkyily kostautui ja muutama päivä kotiin paluun jälkeen mieheni määräsi minut sohvalepoon eikä antanut minun juuri nousta sieltä päivään pariin. Tämän jälkeen osasin ottaa hieman rauhallisemmin. Muutenkin kivut episiotomiahaavassa alkoivat noin viikon jälkeen vähentyä. Istuminen alkoi tuntua ihan hyvältä, eikä tarvinnut ylimääräistä tyynyä peffan alle. Särkylääkkeitä söin vajaan viikon. Lopulliseen paranemiseen meni useampi viikko. Haavaa on vihlaissut vieläkin silloin tällöin, mutta muuten alkaa olla aikalailla unohtunut vaiva.

Näytin varsin pian synnytyksen jälkeen taas omalta itseltäni. Viikko synnytyksen jälkeen kiloja oli tippunut vajaa yhdeksän. Loppujen lopuksi painoni nousi raskauden aikana pulska 13 kiloa. Nyt jäljellä on vielä pari kiloa ylimääräistä. Kilot ovat lähteneet ilman suurempia ponnisteluja. Olen syönyt aikalailla mitä huvittaa ja imelääkin on tullut syötyä aika paljon. Pikku P:n syntymän jälkeen on käynyt ihanan paljon vieraita. Huono puoli tässä on se, että kahvin kanssa on tullut syöyä pullaa ja muita herkkuja melkein päivittäin. Nyt kun tähän on oppinut, niin niitä tekee mieli vaikka oltaisiin vain kaksin tai kolmin. Pitää opetella tästä tavasta äkkiä ulos!

Käytin säännöllisen epäsäännöllisesti ostamaani Belly Bandit -tukivyötä synnytyksen jälkeen. Laitoksella ei sitä vielä huvittanut päälle pukea, mutta kotona aloin testailla sitä melkein heti palattuani. Käytin liiviä vain päivisin, vaikka ilmeisesti sitä olisi voinut käyttää läpi vuorokauden. Nukkuminen rennommissa oloissa tuntui mukavammalta. Päivisin liivi antoi mukavasti tukea ja oli ihan kiva. Olisin kyllä tosin pärjännyt ilmankin. Vyö oli alkuun todella tiukka ja meni juuri ja juuri kiinni, mutta jo parin päivä käytön jälkeen oli juuri sopiva. Nyt vyö alkaa jo käydä isoksi. Vyön avulla ainakin näkee, että kaventumista on tapahtunut!

Maha on palautunut ihan kivasti. En tiedä kuinka paljon tästä saa kiittää tukivyötä. Pieni pömppö on vielä alavatsalla ja ylimääräistä nahkaa löytyy. Nyt kun niistä pääsisi vielä eroon. Näihin auttanee, kun nyt voi ruveta taas tekemään vatsalihasliikeitä.



Juoksemassa olen käynyt pariin otteeseen ja vaunulenkeillä toisesta viikosta lähtien voinnin ja ilmojen mukaan. Varsinkin juokseminen tuntuu tauon jälkeen tosi mukavalta. Jaksan juosta noin neljän kilometrin lenkin näin alkuun, joten ihan nollasta ei onneksi tarvitse aloittaa. Nyt vain odotellaan aurinkoisia kelejä ja sitä oikean kesän alkamista, niin ei tarvitse käyttää säätä tekosyynä urheilemattomuuteen:)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!