Rakkaudesta poravasaraan

Kolmas viikko remontointia takana. Muutimme uuteen asuntoon kuun vaihteessa ja olemme asuneet nyt remontin keskellä viikon päivät. Muutto meni ihan mukavasti. Saimme tehtyä makkariin paikan patjoille muuttolaatikoiden väliin. Ison osan huonekaluista kasasimme varastoon odottamaan remontin valmistumista. Pieni flunssa koetti taltuttaa meidät muuton aikana ja sen jälkeen, mutta onneksi tauti taitaa mennä aika nopeasti ohi. Muutama päivä jäi välistä remontin osalta taudin takia.  

Ison purku-urakan jälkeen olemme tehneet kasan pienempiä yksityiskohtia.

Keittiön puolella ollut katto oli tasoitettu, mutta olohuoneen puolella katto oli ruiskumaalattu röpelöiseksi. Päätimme tehdän keittiön katosta samankaltaisen olohuoneen katon kanssa, joten maalasimme sen Teknoksen Kolibrilla. Maalin kuivuttua hioimme pinnasta suurimmat nyppylät pois, jotta se muistuttaisi mahdollisimman paljon olohuoneen katon pintaa.

Lopputulos on ihan hyvä. Kuvio ei ole ihan identtinen, mutta tuskin sitä valmiissa kodissa huomaa. Kolibrin päälle laitettiin vielä kerros Tikkurilan Lunta, jotta väri on sama katossa kauttaaltaan.

Puhkaisimme seinään pariin kohtaan reiän. Näin saatiin valopistokkeille paikat eteisen seinään. Aiemmin pistokkeet olivat puretussa osassa. Myös osa keittiön välitilan laatoituksesta oli gyprocissa kiinni. Leikkasimme nämä kohdat irti ja laitoimme uuden levyn tilalle. Levy on itsessään niin huokoista, ettei kestä hajoamatta laattojen poistoa.

Tältä se näyttää peitettynä, kaunista vai mitä?

Kodinhoitohuoneessa ollut viemäri piti tukkia. Piikkasimme viemärin ympärille montun, jotta sieltä paljastuneeseen putken päähän voitiin laittaa tulppa. Tämän jälkeen monttuun laitettiin ensin Vetonitin juotoslaastia, jonka jälkeen olemme tasoittaneet kodinhoitohuoneen lattiaa itsetasoittuvalla lattiatasoitteella. Vaikka lattia viettää suhteellisen lievästi lattiakaivoa kohden, niin silti 50 kg tasoitetta ei ollut riittävästi. Ensi viikolla laitetaan vielä yksi säkillinen.

Sitten päästiin itse katon suojakehikon kimppuun. Tämän rakentaminen osoittautuikin isommaksi pippuriksi kuin alkajaisiksi ajattelin. Kokemuksen puuttuessa otimme rakentamisen tyyliksi "learning by doing". Testattiin, kokeiltiin, mittailtiin ja kiinnitettiin. Sitten välillä purettiin, mitattiin ja asennettiin uudestaan. Tässä näkyi hyvin minun ja mieheni luonteiden erilaisuus. Minä sanoin aika usein, että "nyt vain laitetaan se siihen". Mieheni sen sijaan mittaili ja katseli koteloa pitkiä aikoja ja kasaili koteloa ajatuksissaan. Kun yhdistimme voimamme, niin eihän homma voinut mennä mönkään! 

Alun hitautta selittää myös se, että koetimme ensin tehdä reiät betoniin iskuporakoneella. Huoh, n. 15 minuuttia per reikä. Ihmeen pitkään kesti ennen kuin tajusimme, ettei tätä näin voi hoitaa. Pelastavan ratsun muodossa talouteemme tuli poravasara, joka jyräyttää reiän betoniin noin viidessä sekunnissa. I am in love:)

Siinä ylväs kotelomme nyt on. Saimme pohjalevyt kiinni tänään, kun pari ahkeraa kaveria tuli kannatteluavuksi. Samalla he toivat meille oikeaa kotiruokaa ja suklaakakkua<3. Mitä muuta voi remontoija toivoa kaikkien kumipitsojen jälkeen?

Päätimme lopulta koteloida myös keittiön kaappien päällä kulkevat putket, sillä sähköjohtoviidakkoa ei olisi saanut mitenkään nätisti piiloon. Nyt päästään sitten ensi viikolla pakkeloimaan ja maalaamaan viritelmää. Kissa varmasti huokaisee helpotuksesta, kun joka ilta ei jyrise jokin laite pitkin iltaa. 

Gloria High Fashion Show

Kävin lauantaina tsekkaamassa tulevan syksyn muodin tuulia Glorian järjestämässä muotinäytöksessä. Ilokseni usein toistuva ruskea ja viininpunainen väri eivät niinkään vilahdelleet estradilla, vaan vaalean harmaan ja mustan lisäksi löytyi myös väriä. Mieleeni jäi ainakin maanläheinen tummanvihreä sekä violetti. 

Olen käynyt Glorian muotinäytöksessä parina vuonna peräkkäin. Nyt näytös oli siirtynyt uuteen paikkaan Töölönlahden torille. Samalla lava-alue oli suurentunut ja puitteet muutenkin parantuneet. Äänentoisto oli mielestäni laadukasta ja näytöksessä käytetyt musiikit muutenkin hyvin valittuja. Myös malleja ja mukana olevia mallistoja oli runsaammin. Malleista mukana olivat mm. Suvi Koponen ja Kirsi Pyrhönen, joiden työskentelyä oli mukava olla seuramassa.  Alla pari poimintaa näytöksen annista.

Kuva: Standout Trend

Vaikka Unikko-kuosi onkin mielestäni jo todella läpikoluttu, niin en voinut olla ihastelematta tätä Teemu Muurimäen mekkoa. Kangas laskeutuu todella ihanasti.

Kuva: Standout Trend

Jotenkin viehätyin ajastuksesta heittää vekkihameen päälle ylisuuren neuleen. Mukavan rentoa ja lämmintä.

Kuva: Iltasanomat

Näytoksen lopuksi saimme ihastella Louis Vuttonin paria luomusta. Yleisön yllätykseksi Suvi Koponen asteli sisään ensimmäisenä aviomiehensä kanssa käsi kädessä.

Lisää kuvia voi käydä katsomassa Glorian omilta sivuilta.

Siis mikä vesivaaka?

Remontin tiimellyksessä on sattunut kaikenlaista. Uutta tietämystä on tullut todella paljon ja taidotkin ovat kasvaneet. Tekemisen lomassa on sattunut hauskoja asioita ja  tilanteita, joita ajattelin jakaa kanssanne.

Ensimmäinen asia, mihin remontoidessa useimmiten törmää on se, että mitat esitetään sattumanvaraisesti joko tuumissa tai senteissä. Vajaa kaksi viikkoa sitten mieheni mittasi viemärin tuloputkien halkaisijan, jonka jälkeen lähdin K-Rautaan hakemaan niihin 15mm tulppia. Myyjälle tämä tieto ei kuitenkaan ollut avuksi. Noin puolen tunnin myyjän ahdistelun jälkeen (soitin lopulta miehelleni ja laitoin miehet keskustelemaan keskenään) löysimme yhteisen kielen. Nyt tiedän, että 15 mm on 1/3 tuumaa.

Pari päivää myöhemmin tarvitsimme puutavaraa katon kotelointia varten. Mieheni kanssa päättelimme, että alkuperäisessä kehikossa oli käytetty "kakkoskakkosta" puuta. Tyytyväisenä ajattelin, että nyt on oikea mittayksikkö käytössä. Koetimme katsoa K-Raudan nettisivuilta tällaisen puun saatavuutta ja hintaa. Tällainen tavara löytyi kuitenkin nettisivuilta senttikoolla. Hmm, olisikohan se tuo 6 senttinen?

Olen tullut siihen tulokseen, että useimmillä työkaluilla on ainakin kaksi eri kutsumanimeä. Löytyy se virallinen, jota käytetään kauppojen hintalapuissa ja se kansan käyttämä kutsunimi. Esimerkiksi vesivaaka on tuttavallisesti vain vatupassi tai ruuvimeisseli on virallisesti ruuvitaltta. Olenkin saanut opetella koko kirjon uusia työkaluja lempinimineen. Onneksi nettisivuilla on yleensä myös kuvat tuotteista;)

Emme omista autoa, joten olemme kuljettaneet remonttiostoksia pääosin bussissa. Milloin kädessä on ollut molemmin puolin 9l maalipurkit, milloin saha tai jatkovarsi (jälkimmäinen muuten aika vaarallinen vempele minun käsissäni kannettavaksi;). Kerran suojasimme lattian suojapahvirullan jätesäkillä sateen vuoksi, jotta se olisi kuiva kotiin päästyämme. Tempauksemme viihdytti myös Prisman kassahenkilökuntaa:)

Jännittävin kerta oli, kun haimme K-Raudasta aiemmin mainitsemaani "kakskakkosta" puuta 6 kappaletta 225cm pitkänä. Eikun maalarinteipillä molemmista päistä yhteen ja bussiin. Bussikuskin kanssa sai hieman neuvotella, että saadaanko tulla kyytiin. Kuskin mielestä hän ei ollut mikään tukkirekka, missä hän oikeassa olikin. Onneksi kuitenkin saatiin kyyti, kun luvattiin laittaa tavarat lattialle makaamaan. Huh huh, onneksi tämän jälkeen ei ole tarvinnut ihan noin suurta lastia bussissa kanneskella.

Mutta tällaistahan sen remontoinnin kuuluukin olla! Pyörimme molemmat täysin uudella maaperällä, joten kommelluksitta ei voi remonttia hoitaa. Ja onhan näitä tapahtumia ihana muistella jälkikäteen. Kukas sanoikaan, että elämä on parasta aikaa?