tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kotihoito ei tee lapsesta huonompaa

Olen ollut kohta vuoden kahden lapsen kanssa kotona. Ensi viikolla kolme täyttävä tyttäreni ei ole ollut päivääkään päivähoidossa. Siitäkin huolimatta, että joka tuutista patistellaan äitejä heti äitiysvapaan päättymisen jälkeen töihin. Muuten voi unohtaa uran ja eläkekin jää pieneksi. Lisäksi lapsiraukasta tulee sosiaalinen hylkiö. Hän jää päivähoidossa olevista lapsista kehityksestä jälkeen, kun kotiympäristö ei luo tarpeeksi virikkeitä. Pigelsin kaksivuotisneuvolassa neuvovalatäti ei testannut tytöltä värien tuntemusta, koska hän ei ole päiväkodissa. Siellä ne kuulemma opetetaan. Olin niin ällikällä lyöty, etten tajunnut sanoa, että ollaan me kotona värejä harjoiteltu. Perhana!

Lasten pieni ikäero mahdollisti kotihoidon


Miksi sitten pidin Pigelsin kotona? Koska me haluttiin tai varsinkin minä halusin! Minusta tuntui hullunkuriselta laittaa Pigels päiväkotiin, kun itse kuitenkin olen kotona. Jos on mahdollisuus olla oman prinsessan kanssa pyllyt vastakkain 24/7, niin tottaikai haluan tehdä niin! Tämä on kuitenkin harvinaislaatuista aikaa. Kun molempien vanhempien työarki alkaa, niin näämme lasten kanssa päivittäin vain muutaman hassun tunnin! Kuulostaa ihan kamalalta.

Haaveenamme oli toinen lapsi pienellä ikäerolla myös siksi, että Pigels ei ole liian vanha olemaan kotihoidossa vauvan kanssa. Kahden vuoden ikäero lapsilla mahdollisti tämän. Pigels ei ehtinyt päiväkotiin ennen kuin Maiskis syntyi. Palasin itse töihin Pigelsin ollessa vuoden ja kolme kuukautta. Mies jäi silloin tytön kanssa kotiin ja oli siihen saakka, kun jäin uudelleen loman kautta äitiysvapaalle. 

Minusta on mahtavaa, että saan viettää näin tiivisti aikaa omien lapsieni kanssa. Kaksivuotias on vielä niin pieni, että saa kotikasvatuksessa varmasti tarpeeksi virikkeitä. Toki virikkeitä tulee luoda, mutta se ei vaadi sosionomin tutkintoa. Meillä touhutaan päivän aikana aktiivisesti erilaisia asioita. Leikitään leluilla, piirretään, muovaillaan, luetaan ja ollaan ulkona. Pigels osallistuu myös arjen askareisiin kuten ruoanlaittoon tai pöydän kattamiseen. Tunnen lapseni ja saan seurata kehittymistä vierestä. Kotihoito mahdollistaa myös syvän sisarussuhteen syntymisen Pigelsin ja Maiskiksen välille. Kaverukset touhuavat koko ajan yhdessä ja oppivat olemaan omanlainen tiimi. 



Kotihoidossa olevalle lapselle tulee tarjota sosiaalisia tilanteita arjessa


Ainoa asia, mikä kotihoidosta puuttuu, on sosiaalisuus perheen ulkouolisten ihmisten kanssa. Tätä paikatakseni käymme muskarissa kerran viikossa. Käymme myös paljon yleisillä leikkipaikoilla ja muutenkin ihmisten ilmoilla, jotta lapset tottuvat toisiin lapsiin ja aikuisiin. Kaksivuotiaalle on varmasti hyväksi kontakti muihin lapsiin. Kaksivuotias ei kuitenkaan vielä varsinaisesti leiki kavereiden kanssa. He enemmänkin seisovat vierekäin ja touhuavat omiaan. Toki vuorovaikutus lisääntyy koko ajan kun lähestytään kolmea vuotta. Pigelsille on tullut nyt kuukauden sisällä selkeästi ihan uusi ulottuvuus sosiaalisuuteen. Hän ottaa leikkipaikoilla kontaktia vieraisiin lapsiin ja kysyy leikkimään. Yhteiset leikit syntyvät niin ihanan helposti. Kun on aika lähteä, halataan kaveria ja sanotaan, että tulee kova ikävä. Aivan äärettömän ihanaa katseltavaa<3

Minusta kolmevuotias tarvitseekin jo ihan eri tavalla sosiaalista elämää ympärilleen. Ensimmäiset kaverisuhteet alkavat muodostua. Pigels on käynyt viime elokuusta lähtien kaupungin järjestämässä metsäkerhossa kahtena aamupäivänä viikossa (2,5h). Tämä on minusta ollut todella tärkeä varsinkin sosiaalisten taitojen kannalta. Siellä saa myös touhuta ihan omia juttujaan ilman äidin ja pikkuveljen häiriötä. Pigels itse rakastaa metsäkerhoa. Hän on siellä aina ihan innolla mukana touhuamassa. Ohjaajat ovat oikeasti tosi hyviä ja innostavia. Tätä kerhoa on tarkoitus jatkaa syksyllä. Silloin aamupäiviä tulee yksi lisää, mistä Pigels on varmasti vain iloinen. 

Teemme vahdinvaihdon elokuussa, kun minä palaan töihin ja mies jää kotiin. Hän pääsee voimistamaan suhteita lapsiin, varsinkin Maiskikseen. Isäkuukaudet olivat minusta todella tärkeät pari vuotta sitten Pigelsin kanssa. Nykyisin he ovat ihana parivaljakko. En tiedä olisiko heidän keskinäinen siteensä yhtä voimakas ilman tuota tiiviisti yhdessä vietettyä puolta vuotta. Olemme ajatelleet laittaa lapset päiväkotiin vuodenvaihteen jälkeen. Tällöin Pigels 3v 8kk ja Maisikis 1v 8 kk. Tätä ikää ajattelimme Pigelsillekin sopivaksi päiväkodin kannalta, jos en olisi tullut uudelleen raskaaksi. Uskoisin, että Pigelsin on varsin helppo sukeltaa päiväkotielämään, kun on saanut harjoitella sitä rauhassa metsäkerhon avulla. Jotenkin luotan, että Maiskiskin tottuu tilanteeseen varsin hyvin. Lähempänä voi sitten miettiä vielä, josko kevääksi ottaisi lyhennetyn viikon, jolloin lapset olisivat päiväkodissa vain neljänä päivänä. 


Arki kahden lapsen kanssa kotona on rankkaa mutta palkitsevaa


Kahden lapsen kanssa kotona oleminen on vauhdikasta ja usein varsin rankkaa. Touhua pitää olla aamusta iltaan. Suurimman osan vuodesta lapset ovat nukkuneet päiväunet eri aikaan, jolloin omaa aikaa ei juuri jää. Pigelsin metsäkerhon aikaan Maiskis yleensä nukkuu pitkät unet. Nämä aamut ovatkin olleet äidille iso mahdollisuus akkujen lataukseen. Hoitoapu pari tuntia kahdesti viikossa on iso helpotus arjessa! Vuosi kokonaisuudessaan on ollut kuluttava, mutta myös ihana ja erityinen. 

Vaikka en itse esikoistani päivähoitoon laittanutkaan äitiysvapaani aikana, niin en tuomitse niitä jotka näin tekevät. Elämäntilanteet ovat erilaisia. Maiskiksen raskausaika oli varsin helppo. Kaikilla se ei mene yhtä jouhevasti. On hyvä, että on mahdollisuuksia helpottaa elämää, jos oma jaksaminen on tapissa. Toisaalta, jos esikoinen on ehtinyt jo pitkään olemaan päivähoidossa ennen toisen syntymää, niin se voi olla lapsen kannalta rangaistus joutua pois hoidosta. Varsinkin isommat lapset (4 v.->) tarvitsevat kavereita ympärilleen. Se, tarvitseeko lapsen olla hoidossa täysiaikaisesti on sitten toinen juttu. Äkkiseltään tuntuisi, että 20 tuntia viikossa riittäisi jo hyvin. Eihän koulussakaan olla täyttä työviikkoa varsinkaan ekoilla luokilla. Mutta jos itse jaksaa ja esikoinen on varsin pieni, niin kannustan ehdottomasti pitämään lapset kotona. En usko, että se on lapsen kehityksestä pois!






8 kommenttia:

  1. Meillä koululaiset ovat olleet vaan kotihoidossa. Toki ennen eskaria kävivät kerhossa mutta päivähoidossa eivät ole ikinä olleet. Heidän pitäisi siis pärjätä joidenkin mielestä huonosti koulussa, mutta ovat luokkiensa parhaimpia oppilaita. Nyt meidän kerholainen taas hyväksyttiin kesän päiväleirille, vaikka ikä ei riittäisi, koska pärjää siinä missä muutkin pienimmät leiriläiset. Kaikki eivät kotihoidossa saa samoja lähtökohtia, mutta virikkeitä tarjoamalla lapsi kyllä kehittyy siinä missä päiväkodissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on just kiva kuulla! Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Virikkeitä tarjoava kotiympäristö on tosi hyvä kasvualusta lapselle. Toisaalta heikko päiväkoti voi tehdä hallaa. Hyvä kasvatus on monen asian summa, johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa reittiä😊

      Poista
  2. Erityisesti alle kolmevuotiaalle on vain hyväksi olla kotona. Minusta on mahtavaa että joku saa asiat järjestettyä niin, että se on mahdollista. Isompi sitten kaipaa jo virikkeitä ja seuraa, mutta siihenkään ei välttämättä tarvita päivähoitoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! On hyvä, että isommille lapsille on useimmilla paikkakunnilla tarjolla erilaisia leikkikerhoja. Antavat hyvän lisän kotihoitoon.

      Poista
  3. Eiköhän tuo ole jokaisen perheen päätettävissä, miten tekee :) meillä taas pienelle päiväkoti ehdottomasti hyvä paikka! kunhan lapsi viihtyy, niin pääasia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Tämä tuntuu olevan yksi niistä asioista, johon useimmilla on varsin tiukka oma kanta. Herättää helposti kiivasta keskustelua ja turhaa ilkeilyä. Oikeaa tietä tässä ei ole. Jokainen perhe tekee ratkaisut oman elämäntilanteensa ja lapsen parhaan mukaan😊

      Poista
  4. Mä olin lasten kanssa kolme vuotta kotona, esikoinen ollut 1,5v asti osa päivähoidossa, keskimmäinen oli vuoden osa päivähoidossa ja nyt kotona vuoden ja nyt he aloitti kuopuksen kanssa puoli päivähoidon, ja tää on toiminu meillä, nyt oli tosiaan aika kaikkien jaksamisen kannalta siirtyä eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Pitää mennä sen mukaan, mikä tuntuu kaikista hyvältä ratkaisulta😊

      Poista

Kiitos kommentistasi!