keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen unikoulu

Pidimme jo pidempään haaveilemamme unikoulun Pikku P:lle pääsiäisen vapaiden aikaan. Kaveri oli nukkunut jo kauan varsin levottomasti. Varsinkin aamuyöt olivat katkonaisia. Ajattelimme, että ehkä yöimetyksen lopetus ja Pikku P:n siirtyminen kokonaan omaan sängyyn rauhoittaisi öitä. Vanhempien liikkeet eivät häiritsisi pienen unta ja toisaalta vanhemmatkin saisivat kääntää yöllä kylkeä. Yötissittelystä oli tullut vain tapa, jota tarjosin rauhoittaakseni kaveria. Nykyisin se ei oikein auttanut rauhoittumiseenkaan, oli vain hetki kerätä voimia ennen seuraavaa yöllistä konttausharjoitetta. Omassa sängyssä myös äidinmaidon huumaava tuoksu oli kauempana.

Ennen unikoulua Pikku P tuli meidän keskeen nukkumaan noin klo 1-2 aikoihin, joskus aiemminkin. Tämän jälkeen saatettiin heräillä jopa alle tunnin välein. Tyttö pongahti istumaan ja alkoi itkeä. Sitten koetettiin kontata seinän läpi tai vaihtoehtoisesti pyrittiin kohden jalkopäätä. Kuitenkaan ei oikeasti jaksaisi, joten pää kopsahti toistuvasti takaisin lakanoihin ja jäätiin makaamaan pylly pystyssä. Lopulta uupumus voitti ja voitiin ottaa pienet tirsat useimmiten äidin kaunalossa tai päällä. Tissiä hamuttiin välillä, mutta ei se tuonut apua tai helpotusta. Useimmiten tissittelyn jälkeen alkoi uusi kohellus.


Päätimme pääsiäisvapaiden lähestyessä, että siinä on sopiva rako kokeilla unikoulua. Siirsimme nukuttamisen ja yöheräämiset unikoulun ajaksi miehen hoidettavaksi. Rauhoitimme uniajan ja makkarin kokonaan tissittelyvapaaksi. Vauvat kun eivät kelloa ymmärrä, niin tuntui hassulta antaa tissiä vaikka klo 4 jälkeen yöllä. Iltamaidot sekä aamun ensimmäiset hölät pikkuinen saa nykyisin istualtaan sohvalla.

Isimies saa tytön helposti yöunille, jos minä en ole näkösällä. Minut nähdessään Pikku P alkaa välittömäsi kitistä äidin syliin. Olenkin ottanut tavaksi iltaisin mennä hetkeksi vessaan piiloon tai sitten sohvalle makoilemaan selkänojan taa (aika rankkaa:), jos on miehen nukutusvuoro. Mies rauhottaa tytsyn syliinsä laulaen ja kävellen samalla olohuonetta ympäri. Makkarissa kiertely on liian ilmiselvää nukuttamista.

Olen lukenut, että jotkut äidit nukkuvat unikoulun alussa pari yötä esimerkiksi sohvalla, jotta isi saa hoitaa yöheräämiset rauhassa ilman häiriöitä. Kokeilimme kuitenkin suoraan sitä, että nukun omassa sängyssä. Meillä meni näinkin ihan hyvin. Ehkä osaksi siksi, että tyttöä nukkui vain omassa sängyssä.


Pelkäsimme, että Pikku P ei rauhoitu millään yöllä, jos hän ei saa tissiä. Tyttö on aika jäärä, joten periaatteessa hän olisi voinut huutaa vaikkka yön läpi, jos tissiä ei heru. Kaveri oli kuitenkin varsin sopuisa ja nukahti aika nopeasti isänsä syliin. Ensimmäisinä öinä mies rauhoitteli heränneen tytön pääosin ensin laulaen syliinsä ja sitten taputteli uneen omaan sänkyyn. Parin yön jälkeen useimmiten riitti pelkkä taputtelu ja laulelu. Joskus hän nukahti uusiksi, kun huikkasi vain sängystä, että "nuku vaan Pikku P".

Ensimmäisinä öinä tyttö heräsi viitisen kertaa, mutta pian unipätkät alkoivat pidetä. Toissa yönä eli kuudentenä yönä kaveri nukkui keskeytyksettä klo 8.30-4!! Tästä rohkaistuneena menin itse kokeilemaan, jos saisin hänet nukahtamaan vielä pariksi tunniksi. Miehellä, kun alkoi taas työt seuraavana aamuna. Ei hyvä idea. Tissihän se nenään tuoksui ja alkoi kova itku, kun maitoa ei tarjottukaan. Isi sai rauhoitella tyttöä vartin, ennen kuin kaveri nukahti uudelleen. Pariin kertaan tytsy parkaisi "äitiii, tissiii" (ja äiti makasi sängyssä sydän murtuneena). Tämän jälkeen hän nukkui puoli seiskaan, joten silloin olikin jo ok herätä.

Aamuisin olemme heränneet hieman aiemmin kuin normaalisti. Ensimmäisenä aamuna jo puoli kuuden jälkeen ja siitä pikkuhiljaa myöhentyen lähemmäs tuttua seitsemää. Toki myös kellojen siirto on sotkenut rytmiä.


Unikoulu näyttäisi näin viikon kokemuksen jälkeen toimivan hyvin. Yhden heräämisen yöt olisivat jo aika luksusta. Tyttö tuntuu myös rauhoittuvan nopeammin takaisin nukkumaan omasta sängystä kuin meidän viekusta. Pinniksessä hän korkeintaan nousee istumaan tai seisomaan, mutta ei lähde konttailemaan parkuen. Varmasti sekä vauvalle että vanhemmille parempi, jos voi nukkua yön melkeinpä keskeytyksittä. Jaksaa sitten päivällä leikkiä! Vaikka täytyy myöntää, että välillä on tylsää herätä ilman pientä sängystä. On se aika ihana siinä kainalossa, vaikka joutuukin itse nukkumaan vähän hassuissa asennoissa. Nyyh, kaikkea ei voi saada.


Unikoulu on näkynyt meillä päivisin lisääntyneinä tissittelyinä ja läheisyyden kaipuuna. Äitin tissiä olisi mukava maiskutella varsin tiheään tahtiin, jopa useasti tunnin aikana. Aamuisin vedetään puolen tunnin tissimaratonit. Varmaan se siitä tasaantuu ajan kanssa. Ja nyt, kun taas arki alkaa. Onhan sekin voinut olla outoa, kun isä on ollut pääsiäisen kotona. Kaveri kaivannee sellaista tyttöjen omaa aikaa:)


4 kommenttia:

  1. Kiva että saatte nauttia paremmista yöunista ja unikoulu sujui noin hyvin! :) Sellainen tunnin välein heräily on kyllä pidemmän päälle ihan kamalaa, varsinkin jos ei ole mitään kunnon syytä. Mä olen välillä miettinyt pitäisikö poika opettaa jossain vaiheessa nukahtamaan illalla ilman unitissiä, mutta nyt vie vielä laiskuus voiton siinä asiassa :D Yöt sujuvat onneksi aika hyvin nykyään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unikoulu lähti kyllä yllättävän kivuttomasti liikkeelle. Toivotaan, että ei tule takapakkia. On ollut mukava nukkua pidempiä unipätkiä. Sainhan nyt myös pari yötä nukkua aika rauhakseltaan, kun mies hoiti heräämiset. Ensimmäisen yön jälkeen varsinkin oli ihanan virkistynyt olo. Osaan näköjään nukkua aika hyvin, kun tiedän, että joku toinen hoitaa heräämiset. Ehkä sen verran havahdun, että tiedän miehen huomioineen vauvan heräämisen.

      Mukavaa, että tiedän yöt ovat rauhoittuneet. Mikäpä kiire sitä on tilannetta muuttamaan, kun sujuu nykyisellään hyvin:)

      Poista
  2. Kiva kuulla että unikoulu on sujunut noin hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täälläkin virkistyneinä myhäillään samaa:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!