Kaksplus.fi

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ensimmäisiä askeleita ja yölliset treenit

Pikku P treenailee täällä kovasti kävelemistä. Kävelykärryn kanssa huristellaan olohuoneen ja eteisen väliä useita kertoja päivässä. Äidin ja isin kanssa on kiva tehdä taluttaen kävelykierroksia pitkin kotia. Aiemmin tarvittiin molemmat kädet, mutta nyt käveleminen alkaa sujua myös yhdellä kädellä kuljettaen.


Ensimmäiset ihkaomat askeleet ilman tukea pikkuinen otti toissa viikon sunnuntaina. Ja minä en nähnyt niitä! Tyttö oli juuri isänsä kanssa makkarissa kävelyharjoitteita tekemässä ja askelsi elämänsä kolme ensimmäistä askelta. Sitä ennen oli tullut ehkä pieniä lilliputti askeleita. Jalka oli vähän noussut, mutta eteenpäin ei oltu juuri päästy. Isä hihkui innosta ja minä ryntäsin makkariin. Nämä askeleet menivät minulta ohi, mutta onneksi uusia tilanteita on tarjoutunut useita sen jälkeen.

Tyttö kulkee nykyisellään todella taidokkaasti tukia pitkin ympäri kämppää. Myös esimerkiksi vaihto sohvalta sohvapöydälle onnistuu, vaikka joutuisi ottamaan pari askelta ilman tukea. Tuetta otettujen askeleiden määrä on koko ajan kasvanut. Eilen laskin, että niitä tuli yhdellä kertaa jo kymmenkunta. Tyttö testaili juuri uutta tyllihamettaan ja innostuksissaan käveli ihan tuosta vaan. Tyylitietoa näyttää löytyvän pienestä pitäen;)


Kävelemisen harjoittelu on sotkenut ikävä kyllä yöunia aika railakkaasti. Luonnollisista syistä. Juuri, kun alettiin saada venytettyä pisintä unipätkää. Nyt aletaan jo olla taas menossa parempaan päin, mutta oli öitä, jolloin herättiin läpi yön tunnin välein. Tyttö pongahti istumaan sängyssä ja alkoi itkeä. Rauhoitteleminen vei oman aikansa. Yleensä vain äiti kelpasi ja äitikin sai keksiä joukon uusia tapoja saada likka rauhoittumaan. Nukahtamiseen saattoi mennä varttikin aikaa ja pahimmillaan tyttö nousi ylös hetken päästä uudelleen.

Toisaalta itse ehti herätä jo niin hyvin, ettei meinannut saada enää unen päästä kiinni. Paikallaan piti kuitenkin pysyä, sillä muuten tyttö havahtui heti uudelleen hereille. Pikkuinen useimmiten nukahti vain minun kainaloon puoliksi päällä maaten. Jalat oli usein heitetty minun päälleni. Koetapa nukkua siinä nalkissa sitten;)

Viime viikko meni aika sumuisissa merkeissä. Olin tosi väsynyt. Päikkäreitä ei juuri tullut nukuttua, vaikka olisi ollut järkevää. Jotenkin ei nukuttanut silloin, kun pikkuinen meni päikkärille. Onneksi mies alkoi kelvata kainalona taas viime viikon lopulla, joten pystyimme jakamaan heräilyjä. Saimme kehuskella yhdessä väsymystämme.


Hyvä puoli tässä kaikessa taitaa olla se, että pikkuisen tissinkaipuu yöllä on selkeästi vähentynyt. En ole sitä tarjonnut automaattisesti jokaiseen heräämiseen, vaan katsonut tuleeko toinen maitoa pyytämään. Tissi, kun ei ole enää lähiaikoina ole olut se maaginen tainnuttaja. Useimmiten syli on ollut riittävä, joten sillä ollaan menty. Vaikka yöllä olisi herätty esim. kymmenen kertaa, niin maitoa kaveri on juonut ehkä kahdesti-kolmesti. Optimistisena ajattelen, että josko tämä olisi alku sille yöimetyksen loppumiselle (taas). Toivossa on hyvä elää:)


2 kommenttia:

  1. Vau! Onnea ensiaskelista :) Meilläkin kävellään nyt kärryn kanssa. Luulen ettei kauaa mene meilläkään ensiaskeliin. Hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on se taitava tyttö<3 Kohta sitä teilläkin lähdetään liikkeelle, jännää aikaa. Kävely tekee vauvasta yhtäkkiä jotenkin niin ison, hui tosiaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi<3