perjantai 4. maaliskuuta 2016

Äiti ja isi karkuteillä

Järjestin miehelleni yllätyksen ja vein hänet kahdenkeskiselle brunssille viime sunnuntaina. Tämä olikin ensimmäinen kerta kaksin ulkona Pikku P:n syntymän jälkeen. Pyysin Pikku P:n kummia hoitamaan tyttöä ja tein varauksen ravintola Kujalle Hakaniemeen. Miehelleni sanoin, että kummi on tulossa kyläilemään. Yllätys säilyi hyvin loppuun saakka. Vaikka valmistinkin edellisenä päivänä ruoat hoitajalle jääkaappiin. Ja oikein tälläydyin aamulla. Kuulemma hieman hämmästeli tätä, mutta ei sen kummemmin miettinyt asiaa.

Viivyttelin lähtöaamuna aamiaisen kanssa niin pitkään kun vain kykenin. Lopulta noin puoli tuntia ennen vieraiden saapumista paljastin idean. Pyysin miestäni treffeillä ja annoin suklaamunan (olisin ostanut kukkia, mutta lähikaupasta oli hylly tyhjänä). Mies ensin naureskeli, että toki lähden. Hymy kuitenkin hieman hälveni, kun kerroin suunitelmasta lähteä brunssille Kujalle kaksin.

Mies oli sinällään inostunut ajatuksesta, mutta suloisen huolissaan jättää tyttöä ilman toista vanhempaa. Puolituntinen tulikin tarpeeseen, jotta mies sai koota ajatuksensa ja totuttautua hylkäykseen. Tuntui, että mies oli enemmän hädissään ajatuksesta kuin minä. Ehkä olin itse ehtinyt totuttautua siihen pidempään.

Lähtöä tehdessämme kerroimme Pikku P:lle brunssille lähdöstä ja siitä, että palaamme parin tunin päästä. Kaveri vaikutti tyytyväiseltä ajatukseen (ja ymmärsi tietenkin kaiken:) ja vilkutti vain kummin sylistä takaisin. Mies kävi vielä makkarin ovella vilkuttelemassa toistamiseen, jolloin tyttö heilutti kättään takaisin. "Meinasitteko te nyt mennä sitten?"


Parituntinen kaksin oli mukavaa. Alkuun olimme aikalailla puulla päähän lyötyjä. Istuimme hiljaa vähän eksyneen näköisinä. Mitäs sitä sitten? Meno rentoutui loppua kohden, lasillinen kuohuvaa oli tässä hyvä apulääke. Puheenaiheet sivusivat melkein poikkeuksetta meidän pientä prinsessaa. Minkäs sille mahtaa, kun tyttö on vaan niin ihana!

Pohdimme pariin otteeseen, miten hoitokeikka kummilla  sujuu. Ajoitin lähdön tytsyn päiväunien aikaan. Meidän lähdettyä kummi vei Pikku P:n ulos vaunulenkille päikkäreille, jonka jälkeen sitten tytön herättyä olisi lounasaika. Pikkuisen ensimmäiset päikkärit kestävät yleensä puolesta tunnista kahteen tuntiin. Mietimme, että hän on joko herännyt melkein heti ja sen jälkeen kiukutellut koko ajan. Tai sitten parhaimmassa tapauksessa nukkuu yhä kun tulemme.

Toinen arvaus kävi lopulta toteen! Kun tulimme kotiin, niin Pikku P veti tyytyväisenä sikeitä parvekkeella. Kummi naureskeli, että aika helppo hoitokeikka! Pikku P nukkui lopulta melkein neljän tunnin päikkärit. Ajatteli varmaan, että vanhemmat saavat brunssailla rauhassa<3

Tästä jäi kyllä hyvä fiilis. Ehkä pikkuinen pärjää joskus toistenkin ilman vanhempiensa seuraa:)


6 kommenttia:

  1. Ihanaa kun olette päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. :)

    VastaaPoista
  2. Olipas siellä ihanan helppo hoidettava! :D Kyllä ne pienet irtiotot vaan tekee välillä niin hyvää ja pieni kahdenkeskinen aika varsinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Pikku P on nukkunut varsin pitkiä päikkäreitä lähiaikoina. Sattui hyvään saumaan toi meidän karkaus. On se kyllä mukavaa. Ehkä seuraavan kerran osaa ottaa vähän rennommin ;)

      Poista
  3. Kahdenkeskinen aika tulee kyllä tarpeeseen sillontällön :)
    Vaikka itsekin muistan sen ensimmäisen kerran (ja toisen, kolmannen, neljännen..) kuinka se riipaisee kun "täytyi" jättää lapsi mummilaan hoitoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! On se mukava välillä huoltaa myös parisuhdetta. Onnelliset vanhemmat kuitenkin ovat ne parhaat vanhemmat. Kun vaan raaskisi välillä karata;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!