Pikku P on pikuhiljaa oppinut tykkäämään vaunuissa tai nykyisin rattaissa köllöttelystä. Ensimmäiset pari kuukautta kuljettiin enemmän autolla, sillä miehellä oli ensin isyysvapaa ja vähän ajan päästä kesäloma. Koko poppoona moniin paikkoihin tuli lähdettyä autolla.
Autolla liikuttaessa vaunukopan sijaan käytimme pääosin turvakaukaloa adapterien kanssa vaunurungossa. Pikku P oppikin köllöttelemään kaukalossa ja siihen, että hän näki hieman maisemia liikuttaessa. Vaunut olivat varsin tylsä paikka tähän verraten. Sinne toki voi asettua nukkumaan, mutta herättyä kopassa oli varsin sietämätöntä olla.
Tytön opittua kääntymään mahalleen päälle parikuisena hän viihtyi vaunukopassa pieniä aikoja hereilläkin, jos sai olla mahallaan. Kesäaikaan siellä mahtui hyvin kääntymään. Äidistä kuitenkin niin päin matkustaminen näytti vähän hurjalta. Pikkuinen koetti nousta kyynärnojaan ja kuikkia vaunun reunojen yli kaula pitkällä. Muutenkin hän möyri ja pyöri kopassa vaikka millä lailla. Pelkäsin, että miten hän vielä siellä pyörähtää ja kolauttaa itsensä.
Vaihdoimmekin ratasosaan varsin varhain, Pikku P:n ollessa päälle kolme kuukautta. Rattaissa hän viihtyi huomattavasti paremmin. Bugabooiden keskiasennossa rattaat ovat aika samassa asennossa turvakaukaloon nähden. Sieltä näkee maisemia ja myös äidin paremmin. Tytön sai myös kiinni valjaisiin, joten karkuun ei siitä päässyt. Ei sillä, että niin pienenä siitä varmaan kovin kauas olisi noustukaan. Mutta näin ei päässyt myöskään ympäri.
Rattaissa tyttö onkin viihtynyt koko ajan paremmin ja paremmin. Toisaalta syksyn tultua aloin käyttämään niitä päivittäin useita kertoja ja turvakaukalo puolestaan jäi vähemmälle käytöllä. Nykyisin rattaissa viihdytään useampi tovi hereillä ollessakin. Maisemia ja maailman menoa on mukava ihmetellä. Jos tylsyys näin meinaa yllättää, niin äidillä on uusi salainen ase. Nostan rattaat puolipystystä asennosta istuvimpaan. Näin pikkuinen viihtyy taas pitkän tovin lisää. Varmaankin kesän korvalla ratasosan voisi kääntää katse menosuuntaan, jos äidin katseleminen alkaa pitkästyttää.
Parasta tässä rattaissa viihtymisessä on se, että nykyisin pikkuinen voi nukkua rattaissa myös niiden paikalla ollessa! Jotain poikkeuksia lukuunottamatta kaveri heräsi ennen aina noin viiden minuutin sisällä, kun rattaat pysähtyivät. Nyt voin työntää rattaat parvekkeelle tullessamme lenkiltä tai muilta riennoilta. Kaveri saattaa jatkaa unia vielä hyvän tovin ulkona.
Nykyisellään pukeminen ei useimmiten kiukuta, sillä hän tietää, että pääsee baanalle ja rattaisiin. Varsinkin juuri päikkäreiden aikaan lähdettäessä kaveri antaa sopuisasti pukea vaatteet ylle. Rattaisiin laitettua hän saattaa nukahtaa jo ennen kuin ehdimme ovesta ulos. On hän muutaman kerran nukahtanut, kun olen vain työntänyt vaunut suoraan parvekkeelle!
Kaverin päiväunirytmi alkaa muutenkin kääntyä kaksiin uniin aiemmista kolmista. Nyt nukutaan aamupäikkärit siinä klo 9 jälkeen ja toisen unet klo 12-13 kieppeillä. Nuo toiset unet on useimmiten ne pidemmät ulkopäikkärit, päälle pari-kolmekin tuntia. Aika hyvä, kun aiemmin 45 minuuttia oli jo saavutus:) Jos tämä on taas jokin vaihe, niin toivottavasti tämä kestää pitkään. Äiti likes this!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!