sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Pikku P kahdeksan kuukautta

Hui, taas on yksi kuukausipäivä saavutettu. Kahdeksan kuukautta. Eipä meidän kaverilla ala enää kohta olla mitään vauvamaista jäljellä. Hän nousee ongelmitta tukea kuin tukea vasten seisomaan ja harjoittelee kävelemistä vanhemman auttamana. Ensimmäiset sanatkin ovat löytyneet.

Äitiysvapaastanikin on jäljellä enää rippeet. Hyväksytty hoitovapaa-anomus kolahti postiluukusta tovi sitten. Mammailen täyspäiväisesti vielä 4.9. saakka. Eihän tässä malta vielä töihin lähteä:)



Pikku P:n puhuminen on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana paljon. Hän hahmottelee ensimmäisiä sanoja. Hän myös koettaa välillä toistaa sanoja, mitä sanon hänelle. Äiti tulee nykyisin jo varsin terhakkaasti. Hän saattaa käyttää sitä mm. silloin kuin tahtoo minun syliini tehosteena, joten uskoisin, että hän sen sanan merkityksen on keksinyt<3 Pari kertaa on myös tullut sana isi, mutta se ei ole vielä niin sisäistetty.

Muuten tyttönen hokee aiemmin opittujen vauvauvauva, mammammama ja pappappappa lisäksi äippää ja autoa. Jos nälkä iskee tai ruoka on hyvää niin hän sanoo mamamamam (nam). Hän myös selkeästi innostuu ruoan nähdessään, jos hänellä on nälkä. Joskus hän (varmaan vahingossa) vastaa kysymykseen "onko nälkä" sanalla "joooo"! Ihanaa, kun yhteiseloon on tullut entisestään lisää vastavuoroisuutta. Päivä päivältä ymmärtää paremmin mitä toinen ajattelee ja tahtoo.


Tuntuu muutenkin, että kuluneen kuukauden aikana vauvanhoito on jotenkin keventynyt ja helpottunut. Kaveri syö nykyisin neljä kertaa päivässä kiinteitä. Aamu- ja iltapuuron ja lisäksi lounaan ja päivällisen sormin. Ruoka maistuu hyvin ja mahaan menee yleensä hyvä annos kerrallaan. Tämä on vähentänyt imetysväliä ihan jonkin verran. Asia on muuttunut huomaamatta siinä sivussa. Nyt kun mietin, niin päivällä saattaa olla 3-5 tunnin tauko imetyksien välissä. Toisaalta silloin, kun hän imee tissiä, niin juotu maidon määrä on aika suuri.


Kun kaveri ei ole niin usein enää maitoa vailla, niin hän ei ole myöskään enää ihan niin riippuvainen minusta. Isän seuraa kelpaaa yhtälailla. Toisaalta isimies oli joulun alla pidempään lomalla, joten hän on saanut hengailla pikkuisen kanssa nyt varsin tiiviisti. Mies sanoi itsekin, että on päässyt nyt paremmin sisälle minun ja Pikku P:n arkeen. On oppinut kaverin uni- ja ruokarytmin. Minun apuani ei enää siksikään kaivata, kun mies tietää miten toimitaan.


Toisaalta Pikku P:stä on tullut itsenäisempi ja rohkeampi konttauksen opittuaan. Nykyisin hän viihtyy pitkiä aikoja lattialla konttaillen ja tutustuen kotiinsa. Vanhemmat ehtivät sillä aikaa siivoilla kotia tai laittaa ruokaa. Yhtenä iltana havahduimme molemmat, että istumme koneidemme ääressä ja Pikku P tyhjensi tyytyväisenä kirjahyllyä lattialla:) Tästäkö ne ihmiset puhuvat, kun sanovat, että kyllä se arki koko ajan pienen kanssa helpponee?


Mikäs se siellä niin kiinnostikaan? Muumipalapelin lempihahmo Haisuli! Pitäisikö tästä olla huolissaan:)
Pikku P:n sorminäppäryys on kehittynyt paljon. Sormiruokailusta on tässä olut paljon apua. Pinsettiote alkaa nykyisin löytyä jo varsin mallikkaasti. Imuri onkin entistä kovempi sana, jottei kaveri maistele kaikkia pikkumurusia lattialta!

Kahdeksankuukautisneuvola Pikku P:llä on vasta tammikuun lopulla. Alkuvuosi on neuvolassa ruuhkainen. Lähdemme 11. päivä viikon lomalle Kap Verdelle, joten se siirtää neuvolaa vielä lisää. Jännä nähdä, millainen hujoppi hän silloin on! Tuntuu, että ei kaverin kasvu ole ainakaan hidastunut. 80 senttiset vaatteet ovat järjestään sopivia. Myös kehutut pulleat reidet ovat edelleen tallella.


2 kommenttia:

  1. Eikä miten iso tyttö siellä jo on! Ja ihanaa, että tulee jo sanojakin! :) Meilläkin treenataan nyt tuota seisomaan nousua, mutta vielä on aika holtitonta touhua ja koko ajan täytyy olla vahtimassa. Ootan kyllä tuota hetkeä kun vauvan voi antaa touhuilla taas itsekseenkin ja saisi hetken istua rauhassa vaikka sohvalla pelkäämättä että toinen on koko ajan nurin :D

    Pitääpä muuten muistaa laittaa nuo hoitovapaa-anomukset vetämään, meinasi päästä unohtumaan koko juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Pikkuinen on jo niin iso topakka tyttönen<3 Seisomaan nouseminen on alkuun todella hurjannäköistä, mutta kyllä se sieltä treenautuu sulavammaksi.

      Äitiysvapaa meni kyllä vauhdilla. Uskomatonta, että se on jo melkein loppu. Kiva, että voi vielä jatkaa hoitovapaalle:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!