lauantai 1. elokuuta 2015

Hyväksyntä pinnasängylle

Olemme parisen viikkoa nukuttaneet Pikku P:tä alkuyön pinnasängyssä. Pikkuisen nukkumaanmenoaika on aikaistunut noin kello yhdeksään aiemmasta yhdestätoista. Vanhemmat voivatkin hieman puuhailla rauhassa pikkuisen nukahdettua ennen kuin menevät perässä uinumaan.


Yhdeksän kieppeillä laitamme tytön pinnasänkyyn köllimään lelukaaren ja neuvolasta saadun hymynaaman kanssa. Usein laitamme pienen tyynyn tytön oikealle puolelle, jotta hän ei pääse kääntymään. Kääntyminen kun on tytölle pieni pakkomielle, vaikka ei enää jaksaisikaan. Illasta riippuen vartin-puolentunnin päästä tyttö useimmiten nukahtaa sänkyyn itsestään. Muutaman kerran käymme silittämässä poskea tai mahaa. Lelukaaren kolina yleensä lakkaa merkiksi siitä, että kaveri on vaipunut uneen.

Saimme pari päivää sitten soittorasian, jonka olemme antaneet pyöriä pari kertaa heti nukutuksen alkuun. Olisi mukava, jos soittorasia tuo tytölle turvaa ja mukavaa rutiinintunnetta arkeen. Olohuoneesta saa ja tuleekin kuulua ääniä. Tyttö on varsin tottunut niihin ja myös nämä olohuoneen äänet rauhoittavat häntä.


Siirtyminen omaan sänkyyn on mennyt todella helposti. Vähän tuntuu, että liiankin helposti. Alkuun jäimme mieheni kanssa olohuoneeseen istumaan ja ihmettelemään, että mitäs sitä sitten tekisi? Lapsi siis nukkuu. Minulle on tullut melkein syyllinen olo, että olemme hylänneet kaverin yksin sänkyyn. Voi tätä äitiyttä;)

Tyttö heräilee yöllä yleensä kahden-kolmen jälkeen syömään ensimmäisen kerran. Loppuyön hän saa nukkua meidän välissä. Ensimmäinen unipätkä tuntuu kuitenkin olevan se pisin. Kun uni siitä tulevaisuudessa pitenee, niin ehkä tyttö oppii näin huomaamatta nukkumaan omassa sängyssä? Katsellaan, miltä tilanne näyttää puolen vuoden päästä:)

Hassuinta tässä on se, että ensimmäisten viikkojen aikana tyttö ei viihtynyt omassa sängyssään lainkaan. Protesti alkoi heti, kun hänet sinne laskimme. Vaikka tyttö olisi nukahtanut syliin, niin hän aisti varsin nopeasti joutuneensa pinnikseen nukkumaan. Meidän parisänky tai sohva olivat silloin ihan kivoja paikkoja. Näin se vain kannattaa testata tilannetta säännöllisesti, niin kyllä se jossain vaiheessa näyttää onnistuvan. Ei vaan tee asiasta liian suurta numeroa.

Mites äiti nukkuu uudessa tilanteessa? Taitaa hieman vaatia opettelua. Herään helposti tytön äännähdyksiin ja jään helposti odottamaan, että josko tytöllä sittenkin on kohta nälkä. Pari yötä sitten tyttö nukkui melkein puoli viiteen ennen ensimmäistä syöntiä. Itse en oikein osannut nukkua herättyäni kahden jälkeen. Olin niin varma, että kohta pikkuinen sieltä herää. Mutta luottaisin siihen, että äitikin pikkuhiljaa oppii tämän uuden tavan:)


2 kommenttia:

  1. Voi, miksi niin monella on niin kiire saada pikkuinen omaan sänkyyn ja kauas rakkaistaan? Kyllä se lapsi ehtii omassa sängyssään nukkua vuositolkulla, vauvavuosi on niin nopeasti ohi. Eikö edes näin pieni saa nauttia äidin läheisyydestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti yksi vauvanhoidossa mielipiteitä suuresti jakava asia. Meillä P:n siirtyminen omaan sänkyyn meni varsin luonnollisesti. Pikku P aikaisti yöunille siirtymistä vajaa kuukausi sitten parilla tunnilla. Tällöin tuntui luonnolliselta laittaa pikkuinen nukkumaan omaan sänkyyn, kun emme menneet enää yhtäaikaa yöpuulle. Näin hän saa nukkua rauhassa ensimmäisen unijakson ennen yösyöntiä rauhassa. Meidän ei tarvitse siirrellä häntä, kun rupeamme itse nukkumaan. Pikkuisen sänky on kuitenkin vain metrin päässä äidistä, joten ei hän liian kauaksi silti joudu:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!