Kaksplus.fi

maanantai 3. elokuuta 2015

Prinsessainen kolme kuukautta

Tänään meidän pikkuinen täyttää kolme kuukautta. Niin se vain aika rientää. Tuntuu, että meidän pienokainen on kasvanut hurjasti. Miehenikin sanoi jo pari viikkoa sitten, että Pikku P on jo iso tyttö, eikä vauva enää. Vastasyntyneen piirteet ja oloisuus ovatkin tytöstä kadonneet ja tilalla on ihka oikea tyttövauva!

Pikku P on kasvanut alkutaipaleensa aikana varsin mallikkaasti. Pituutta oli pari viikkoa sitten mitattuna 62,5cm ja painoa 6,6kg. Siivoilin juuri P:n vaatekaappia ja keräsin sieltä kaikki pieneksi jääneet vaatteet pois. 56 koon vaatteet ovat auttamattomasti pieniä ja osa 62 kokoisistakin alkaa olla nafteja. Vaatteista myös huomaa kaverin kasvaneen.

Yllätyksekseni huomasin, että vaatteita pois viikatessani pieni kaiho valtasi mieleni. Olen ollut todella innostunut tytön kasvamisesta ja kehittymisestä. Yllätyksekseni kuitekin kaipaan myös aikaa, kun olimme pikkuisen kanssa vielä laitoksella tai juuri kotiutuneet sieltä. Tyttö oli vielä aivan pieni nyytti. Silloin hän kääriytyi nukkuessaan sikiöasentoon, jolloin jalat löytyivät aamulla unipuvun keskivartalo-osasta ja molemmat lahkeet olivat tyhjänä. Ja hereillä ollessaan hän katseli maailmaa täysin hämillään ja tietämättömänä.

Nyt tyttö näkee jo paremmin. Hän ei viihdy enää vain makoillen sohvalla tai sitterissa, vaan tarvitsee leluja ja värejä ympärilleen viihdyttämään häntä. Sitterin värikäs lelukaari on ruvennut kiinnostamaan ja sitä pyöritellään mielellään. Lattialla jumppakaari on ihan kiva. Siellä kuitenkin useimmiten liian suuri houkutus on kääntyä heti mahalleen ja ihmetellä maailmaa niin päin. Mahalleen köllötellen voi ihmetellä ja kosketella leluja ja lueskella kirjoja.

Useimmiten treenataan myös jo kovasti ryömimistä ja konttaamista. Hinku eteenpäin olisi selkeästi suuri. Nämä ponnistelut ovat usein varsin energiaa vieviä, joten välillä äidin pitää viheltää peli poikki ja nostaa kaveri syliin tai sitteriin huilaamaan. Muutaman kerran hän on kierriskellyt ketjussa oikealle, mutta ilmeisesti liikkuminen näin ei kuitenkaan ole se kiinnostavin juttu.




Tarttumisote on kehittynyt ja nykyisin monet lelut pysyvät jo jonkin aikaa kädessä. Ohuemmista leluista hän saa jo itsekin kiinni. Helistin heiluu jo mukavasti kädessä ja kulkeutuu suuhun. Lelujen lisäksi omat nyrkit kiinnostavat ja niitä viedään myös varsin usein suuhun tutkailtavaksi. Välillä testataan, josko molemmat mahtuisivat kerralla:) Välillä sormia jyystetään ikenien välissä siihen malliin, että ehkä ikenet jo vähän kutisevat hampaiden tuloa enteillen.

Lelujen ja kuvien kasvot ovat alkaneet kiinnostaa. Nyt riittää myös pienemmät kasvot kirjassa, ei tarvitse enää olla perinteinen aurinkonaama. Hauskaa, kun jo jonkin aikaa selatuissa kirjoissa nyt lempisivut voivat olla aivan eri kuin pari viikkoa sitten:)

Sylissä istumaan kampeaminen on aivan ykkösjuttu. Vauva-asento ei ole oikein koskaan kiinnostanut paitsi imettäessä ja oikein väsyneenä. Nyt ei kyllä sitäkään vertaa. Mahdollisimman pysty asento. Siitä on sitten itse mukava nousta aivan tikkusuoraksi tai vähän jopa etukenoon istumaan ja katselemaan maailman menoa. Myös lattialla selällään maatessa on mukava ottaa vanhemman sormista kiinni ja nousta niiden avulla istumaan. Pitkiä aikoja istuma-asennossa ei vielä saa kaveria pitää, mutta pienet hetket tuettuna ovat ymmärtääkseni ok. Pari kuukautta kaiketi olisi vielä ennen kuin voi luvan istuttamiselle aikaisintaan neuvolassa saada.

Seurustelu vanhempien kanssa on todella kivaa. Hoitopöydällä vaippaa vaihtaessa irtoaa usein ne makeimmat naurut. Myös äidin ja isän lauleskelu saa hyvälle tuulelle.

Unirytmi on myös aikaistunut ja nykyisin mennään yhdeksän maissa yöpuulle. Myös päiväunien ajoissa alkaa olla jonkinlaista rytmiä. Puolenpäivän aikaan nukutaan lyhyet nokoset (n. 45 min) ja sitten noin kolmen neljän aikoihin. Toki päivän menot voivat hieman vaikuttaa vielä näihin.

Tänään alkaa myös meidän perheen arki, kun mies palaa takaisin töihin kesälomilta. Nyt on hyvä hetki opetella vauva-arkea tytön kanssa kaksin tiiminä. Miettiä sopivia rutiineja ja tekemistä päivien täytteeksi. Muutaman viikon olimmekin jo kaksin kotona miehen isyysvapaan ja kesäloman välissä, mutta nyt jotenkin tuntuu, että se alkaa vasta todenteolla. Suunnitteilla on ainakin vauvauinti ensi maanantaista lähtien ja syyskuun alussa pääsen myös vauvatanssiin. Siinä onkin alkua:)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi<3