Viime viikonlopun Berliinin matka heijastui tämän raskausviikon alussa hienoisena väsymyksenä. Vaikka matkalla jaksoikin kierrellä ja katsella hyvin, niin johonkin väliin keho olisi kuitenkin kaivannut huilipäivää. Olikin mukava, kun viikonloppu saapui ja sai nukkua ilman herätyskellon herätystä. Viikonloppu meni mukavasti rentoutuessa. Piipahdin myös kosmetologilla, joka sopi täydellisesti rentoutumisfiiliksen hakemiseen. Ihania välillä tällaisetkin viikonloput, joihin ei ole sovittu mitään suurempia tekemisiä.
Maanantaina minulla oli rutiininomainen neuvolakäynti. Kaikki näytti hyvältä. Hemoglobiini oli noussut 125, joten raudanpuute on jäänyt taakse. Sydän löi pienenellä mukavaan tahtiin. Neuvolatäti epäili, että vauva olisi ainakin silloin makoillut mahassa pää alaspäin. Kuulostaa hyvältä, voisi viihtyä siinä asennossa:)
Kerroinkin, että maha tuntui kasvaneen viimeisen viikon aikana jotenkin hujahtamalla. Tämä näkyi sekä vaa'an lukemissa että sf-mitassa. Sf-mitta oli edelleen käyrän alalaitamilla, mutta noussut kuitenkin useamman sentin viime kerrasta. Kyllä se kaveri siellä siis kasvaa.
Lähiaikoina minulla on lisääntyneet taas suonenvedot ja olen herännyt pari kertaa yölläkin siihen, kun pohkeesta vetää suonta. Olenkin ottanut nyt monivitamiinien lisäksi erillisen magnesium-tabletin. Terkkari komppasi tätä ja sanoi, että monivitamiinilisässä mangesiumia ei olekaan kovin paljoa. Suonenvedot ovat ärsyttäviä varsinkin joogassa, sillä se estää liikkeiden puhtaan suorittamisen.
Töissä tuntuu nyt olevan todella kiirettä. Ihmiset alkavat herätä siihen, että olen kohta jäämässä pois ja tulevat kyselemään apuja, kun "vielä olen töissä". Varmasti osaksi näiden työkiireiden vuoksi olen käynyt tällä viikolla ylikierroksilla ja tuntenut välillä riittämättömyyden tunnetta työtehtävien jhoitoon. Tuntuu, että päivittäiset tehtävälistat vain siirtyvät seuraavalle ja seuraavalle päivälle, kun tulee niin paljon ad hoc hommia, jotka vievätkin koko työpäivän tunnit. Ehkä raskaus alkaa toisaalta vaikuttaa jaksamiseen siten, ettei työteho ole enää sama 8 tunnin jälkeen. Pidempien päivien tekeminen ei oikein edistä asioita, kun aivot ovat jo turtana.
Tämä ahdistus on heijastunut myös vapaalle ja olen ollut allapäin kotonakin. Erään työpäivän päätteeksi itkin silmäni punaisiksi ja otin päikkärit (mikä on todella harvinaista). Tämä kyllä laukaisi hieman tilannetta. Ehkä mukana on myös rehellistä väsymystä. Miehenkikin kommentoi, että vaikuttaako raskaus tähän vai mistä on kyse. Epänormaalia toimintaa. :/
Pitää yrittää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja hoitaa töissä ne, mitä ehtii. On tilalleni kuitenkin tulossa sijainen, joten ei paikka ihan hunningolle jää:) Perjantai 13. päivä on viimeinen työpäiväni, joten kolme viikkoa tässä on vielä aikaa maailmaa rakentaa.
Olen keksinyt uuden tavan rentoutua kotona työpäivän jälkeen. Olen tekemässä jo toista villatakkia vauvakoossa:) Esittelen teille piakkoin ensimmäisen tekeleeni, kun saan vielä napit takkiin kiinni. Neulominen tuntuu rentouttavan ja vievän ajatukset työpäivän tohinoista. Olen löytänyt varsin helppoja ohjeita, joista aloittaa. Olen yläasteella tehnyt itselleni villapaidan, joten taitoni ovat varsin alkutekijä-tasolla. Helpommilla ohjeilla näyttää kuitenkin valmista syntyvän, mukavaa! Toivottavasti näistä villatakeista tulee olemaan iloa pikkuiselle<3
Kissani tosin välillä koettaa varsin tehokkaasti hakea huomiota kesken neulomisieni. Jos lasken työn hetkeksi alas lukeakseni ohjetta, niin työ voi olla mystisesti kadonnut kissan pepun alle. Myös lankakerä herättää kiinnostusta:) Ehkä pehmoinen merinovilla miellyttää kissankin makuaistia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!