keskiviikko 15. lokakuuta 2014

13. raskausviikko

Kolmannentoista raskausviikon lopulla pääsimme vihdoin ensimmäiseen ultraan Kättärille. Tätä oli kyllä odotettu paljon monestakin syystä. Koska raskauteni on ollut varsin oireeton ja helppo tähän saakka (mikä on tietenkin ihanaa!), niin en ole jotenkin tuntenut itseäni raskaaksi. Oli jotenkin hämmentävää, että sisälläni kasvaa uusi ihminen, kun se ei anna itsestään mitään merkkejä. Väillä on ollut sellainen olo, etten usko koko juttuun, ennen kuin olen sen omin silmin nähnyt. Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin juteltiin vain mukavia, joten sekään ei kummemmin lujittanut uskoani. 

Toisaalta tahdoin nähdä, että vauva on kunnossa ja voi hyvin, ennen kuin kerron tutuille ilouutisesta. Olimme kertoneet ennen ultraa muutamille läheisemmille, kun oli tullut vastaan tilanne, josta ei olisi helposti päässyt selittämällä karkuun. Suurimmalle osalle kuitenkin piti olla kuin mitään kummallista ei pyörisi mielessä. Yllättävän vaivalloista sekin, kun pitää miettiä aina suuta avatessaan, ettei möläytä jotain vauvaan liittyvää! 

Siinä se kaveri köllöttää<3

Kättärillä meidät vastaanotti todella mukava lääkäri, joka kertoi meille kivasti vauvasta häntä tutkaillessaan. Vauva löytyi ultralla varsin nopeasti. Ehdin itse jo kokea kauhua parin ensimmäisen sekunnin aikana, kun laite kuvasi vain vatsanpeitteitä. Ei siellä ole ketään! Huijausta koko juttu! Sitten pikkuinen kuitenkin pilkahti ruudulle<3 Kerroin miehelleni tuntemuksestani Kättärin pihalla. Hän kertoi kokeneensa tilanteensa juuri päinvastaisesti. ”Lääkäri vain törkkäsi laitteen vatsan päälle ja siinä se oli. Eihän tuohon kerennyt valmistautua mitenkään!”. Hauskaa, miten eri tavoin tilanteen koimme. 

Kaveri nukkui alkuun, mutta pääsin herättelemään sen piakkoin yskäisyllä. Lääkäri tahtoi ottaa pari mittaa, eikä saanut niitä otettua nukkuma-asennossa. Kun vauva heräsi, niin se aloitti melkoisen rundin. Selkeän vilkas tapaus! Ultrassa kaikki näytti siltä kuin pitikin, eikä niskaturvotustakaan juuri ollut. Laskettu aika pysyi samana eli 22.4. Oli mukava saada raskaudelle varmistus ja kuulla, että kaveri voi hyvin. Nyt pystyi turvallisin mielin juoruamaan lähitienoolle asiasta:). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!