perjantai 13. huhtikuuta 2018

Miksi juuri kaksi lasta?

Meidän lapsiluku on tässä. Kaksi ihanaa lasta. Mikä parasta toinen on tyttö ja toinen on poika. Tämä on kuin suoraan omista unelmistani. On ihana oma koti, rakastava mies ja kaksi pientä elämän valoa. Työpaikkakin löytyy, minne palata kotiäitiyden jälkeen. Mutta miksi haaveilin lapsista? Ja miksi juuri kaksi kappaletta? Eikö nyt yksikin olisi riittänyt?


En ole koskaan ollut yliampuvan innostunut lapsista. En teininä tai yli kaksikymppisenäkään juossut ihailemaan ja paapomaan tuttujen vauvoja. Olihan ne suloisia, en sitä kiellä, mutta en kokenut suurempaa lämmön tunnetta sisälläni. Lähinnä kaikki pienet vauvat näyttivät samalta. Mietin jopa, miten vanhemmat erottavat omansa muiden vauvojen joukosta. Varmaan vaatteilla.

Minulle oli silti selvää, että jossain vaiheessa tarpeeksi seikkailtuani haluan kyllä lapsia. Minulle oli tärkeää saada elää omaa elämääni ensin rauhassa. Reissata, käydä koulua ja tehdä muita omia juttuja. Halusin saada lapsia vasta sitten, kun olen höpsähtänyt ja valmis uhraamaan kaiken aikani heidän kanssaan touhuamiseen. Minulle oli selvää, että sitten kun lapsia on, niin heidän kanssaan tehdään kaikkea yhdessä. Leikitään ja hassutellaan ja tutkitaan maailmaa käsi kädessä. Unelmani oli, että minun välini lasten kanssa olisivat todella luontevat ja välittömät. Olisin heidän tukensa ja turvansa. He tietäisivät aina, että voivat pyytää minulta apua. Oli ongelma mikä tahansa.


Minulle oli itsestään selvää, että lapsia pitää olla useampi. Sisaret ovat minulle todella tärkeitä. Halusin, että omat lapseni saavat kokea saman yhteyden omaan sisareensa. On joku tyyppi, joka tuntee vain ihan kaiken. Se on vielä erilaista, kun hyvät ystävät. Minusta on ollut ihana seurata, miten Pigelsin ja Maiskiksen välit ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet. Pigels on ollut aina tosi kiinnostunut veljestään. Alkuun oli todella kovaa mustasukkaisuutta. Muuttihan veljen tulo meidän arkea aikalailla. Hän ei ollutkaan enää äidin ja isin ainoa kiintopiste, vaan tämä huomio piti jakaa. Ja sitä tyyppiä pitäisi vielä rakastaa! Rakkaus näiden touhottajien välillä on kehittynyt pikkuhiljaa. Nyt näkee jo, miten tärkeitä he ovat toisilleen. Molemmat kaipaavat sisartaan toisen päiväunien aikaan. Yhdessä on kiva leikkiä, vaikka välillä se onkin vielä hankalaa. Jos toista harmittaa, niin toinen tulee lohduttamaan. 

Joskus mielessäni on käynyt ajatus kolmannesta. Se on kuitenkin haudattu monin hyvin syin. Näissä kahdessa kaverissa on jo ihan riittävästi touhua meille. Kahden kanssa liikkuminen ja reissaaminen on vielä helppoa. Lapset syövät myös rahaa. Kolmannen päiväkotikulut olisivat taas lisä kuukauden menoeriin. Puhumattakaan asunnosta. Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta etsiä Helsingistä viisiötä, kun kolmioidenkin hinnat ovat riittävän kovia. Ja sitä paitsi, kuka sen kolmannen perässä juoksee, jos kaikki lapset päättävät kaupungilla rynnätä eri suuntaan? 



8 kommenttia:

  1. Sisaruksissa on tosiaan voimaa! <3 Mäkin haaveilen useammasta juuri sen takia, miten paljon iloa itselleni on pikkuveljestäni ja -siskostani. Hassua muuten, että avopuolisoni ajattelee, että kaksi on riittävästi, koska heidän perheessään on ollut kaksi lasta. Mä taas ajattelen, että tottakai kolme, koska meitä on ollut kolme lasta! :D Kai sitä haluaa sitä, mikä on itselle tuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Itsellänikin välillä kaikuu kolme varmaan siksi, kun mullakin on kaksi sisarta. Mies elää lapsi kerrallaan, "katotaan nyt ensin yksi" 😊

      Poista
  2. Mä oon taas aina juossut sylittelemään ja halimaan jokaista sukulaisvauvaa. :D Nyt yhden lapsen äitinä en enää toivo suurperhettä - realiteetit perhe-elämästä ja siitä, ettei lapsia välttämättä tulekaan helposti, ovat vaikuttanut asiaan...

    Enää en tiedä, mikä olisi meille ihanteellinen lapsiluku tai olisiko meidän luku jo täynnä. Aika näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on hyvä asenne. Turha asioita on liian tarkkaan suunnitella, antaa elämän yllättää😊

      Poista
  3. Mä olen aina rakastanut vauvoja ja kiitänyt monesti sylittelemään jokaisen tutun vauvaa. Olen myös aika suuren perheen lapsista vanhin, joten sisaruksia on aina ollut ympärillä. Meidän ihanteellista lapsilukua en tiedä; tällä hetkellä kovasti tuntuu sille, että se saattaa olla tämä yksi. Mutta aika näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä ison perheen esikoisena tiedät aika hyvin, mitä useampi lapsi tarkoittaa. Ei ehkä yllätä niin, jos tuleekin toinen😊

      Poista
  4. Kaksi on hyvä luku :) minulla on kaksi poikaa, ja oikein hyvä lukumäärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin! On kuitenkin toisistaan seuraa, mutta vanhempien huomiota ei tarvitse liikaa jakaa😊

      Poista

Kiitos kommentistasi!