Kaksplus.fi

tiistai 1. elokuuta 2017

Pikku M kaksi kuukautta

Meidän pikkuinen poikanen on jo pian kolme kuukautta. Muistelen kuitenkin hieman ajassa taaksepäin, että millainen Pikku M oli kahden kuukauden ikään ehtiessään.

Pikku M on ollut heti syntymästään lähtien pieni lankuttaja tai, kuten toinen mummoista sanoo, pieni parrunpätkä. Niskaa hän on jaksanut kannatella lajinsa heti synnyttyään ja on ollut muutenkin tanakan oloinen. Tämä on helpottanut pienokaisen käsittelyä, kun ei tunnu ihan niin heiveröiseltä ja rikki menevältä. Vatsahieronnan antaminen pojalle meinasikin alkuviikkoina olla hankalaa, kun herra ei olisi halunnut taivuttaa jalkojaan;) Kuukauden ikäisestä eteenpäin hän on alkanut tarkkailla ympäristöään yhä enemmän. Parin kuukauden ikäisenä ihmeteltiin jo kovin kaikkea ympärillä olevaa.

Pikku M:llä on ollut aina hyvä ruokahalu. Tissimaito maistuu hyvin. Toisin kuin isosiskonsa, hän ei kuitenkaan jää rinnalle asumaan. Pääosin hän hoitaa ruokailun ja siirtyy sitten seurusteluun. Alkuun hän söi usein aika pienissä erissä, mutta usein. Otti erän maitoa ja odotti hetken, josko maha tulee siitä täyteen. Jos ei, niin sitten pyydetään uudet hömpsyt. Toisaalta isosisko pitää välillä huolen siitä, ettei ruokahetket muutenkaan pääse venymään. Alkuaika Pikku M:n kanssa ei ole ollut yhtään samanlaista tissittelyä, mikä jäi Pikku P:n ajoista mieleen.

Imetys lähti Pikku M:n kanssa todella rennosti liikkeellä. Kaveri haki tissiä heti synnyttyään ja rinnat alkoivat tuottaa ruokaa varsin pian synnytyksen jälkeen. Rinnat myös tottuivat touhuun parissa päivässä. Kehoon on selkeästi jäänyt imettämisestä muistijälki ensimmäisen lapsen jälkeen.

Hyvä ruokahalu näkyy myös kasvussa. Kaksikuukautisneuvolassa hän painoi 6,5 kg ja oli 56,5 senttiä pitkä. Syntymäpaino on siis lähes tuplaantunut ja pituuttakin tullut viitisen senttiä lisää. Sisko painoi sata grammaa ennemmän kuukautta myöhemmin, joten pikkuveljellä on ihan reilu kasvutahti. Sisko kun ei mikään pikkuinen ollut itsekään. Neuvolatätikin huomautti leikillään, että tietokone herjaa ylipainoa;)


Pikku M on kaikenkaikkiaan varsin rento ja leppoisa vauva. Ei stressaa liikoja. Kunhan ruoka tulee toivotusti ja vaippa vaihdetaan säännöllisesti, niin kaikki on hyvin. Kaveri viihtyy hyvin pieniä aikoja itsekseen köllien. Hän saattaa nukahtaa myös itsekseen päikkäreille kölliessään. Toisaalta päikkäreiltä herättyä nälkä on usein todella kova. Silloin pitää saada ruokaa ja pian, muuten huuto kovenee sekunneissa ikkunoita vavistuttavaksi.

Yöt menevät äidin vieressä kölliessä. Alkuiltaan on alkanut vakiintua yksi pidempi unijakso noin klo 22-01/02. Tämän jälkeen herätään noin parin tunnin välein. Yösyötöt menevät nopeasti ja hän nukahtaa yleensä suoraan mahan täyteen saatuaan. Aivan alussa herra saattoi koettaa jäädä seurustelemaan klo 4 kieppeillä. Olisi tykännyt, että on jo aamu. Tämä vaihe onneksi jäi pois noin kuukauden kohdalla.


Olen miettinyt, että miten paljon leppoisuus tulee luonteesta ja miten paljon tähän vaikuttaa se, että on toinen lapsi. Minulla ei mitenkään ole mahdollisuutta antaa Pikku M:lle samalla määrin huomiota kuin isosisko sai aikoinaan. Kun siskolle tulee hätä, niin pikkuinen joutuu köllimään itsekseen äippäpakkauksen laatikossa. Ja usein kaveri vaan tyytyväisenä nukahtaa sinne, vaikka äiti on hänet sinne kylmästi hylännyt. Mutta ei tästä varmasti oikeasti tarvitse syyllisyyttä tuntea, itkuun vastaan kuitenkin aina mahdollisimman pian. Välillä tuntuu itsestä surulliselta, että Pikku M joutuu selviytymään siskoaan vähemmällä huomiolla. Toisaalta hän saa kokea syntymästä lähtien isosiskon läheisyyden, mikä jää ensimmäiseltä lapselta uupumaan. Tasavertaisuutta ei ehkä pidä vetää tässä kohdin ihan näin pitkälle.


Ensimmäiset aidot hymyt pikkuinen räväytti aika tarkalleen viisi viikkoisena. Tämän jälkeen herra onkin ollut varsinainen hymypoika. Jos äidin ja isän muun suvun sydämiä ei oltu valloitettu ennen tätä, niin tämä viimeistään vei potin kotiin<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi<3