Nelihenkinen perhe kaksiossa: esittelyssä meidän makuuhuone ja saunallinen kylpyhuone

Tervetuloa meille kylään! Esittelen parissa osassa meidän 73 neliöisen kaksion. Kodissa asuu äiti, isä sekä 2v 10 kk sekä 10 kk vanhat lapset. Ensimmäisessä osassa esittelin meidän olohuoneen ja avokeittiön. Päätetään kierros meidän koko perheen makuuhuoneeseen sekä saunalliseen kylpyhuoneeseen.  

Makuuhuoneemme on mukavan tilava. Sinne mahtuu hyvin kaikkien sängyt ja jää vielä lattiapintaakin näkyviin. Molemmat lapset nukkuvat tätä nykyä omissa sängyissään. Maiskis siirtyi sinne noin kuukausi sitten. Maiskiksella on Ikean pinnis, josta saa toisen laidan pois hieman myöhemmin. Sänky menee siis hänelle vielä pari vuotta. Pigelsille ostimme Muuramen Jollan käytettynä pari kuukautta ennen Maiskisen syntymää. Neiti oli oikein otettu uudesta sängystään ja meni oikein innoissaan siihen nukkumaan heti ensimmäisestä illasta lähtien.

On hyvä, että makuuhuoneen yksi seinä on vuorattu kaapeilla. Näin kaappitilaa on riittävästi. Lasten vaatteille on oma lipasto eteisessä. Näin meidän vaatteille, petivaatteille ja muille (epämääräisille) tavaroille on hyvin tilaa makkarissa. Oma hankaluus on silloin, kun makuuhuoneen kaapeista tarvitsee hakea jotain, kun lapset nukkuvat. Työvaatteet pitää miettiä illalla valmiiksi, ettei tarvitse aamulla kaivella toisten nukkuessa. Ei sinällään huono asia. Nopeuttaa aamurutiineja huomattavasti!

Samassa huoneessa nukkuminen on välillä haastavaa. Maiskiksen nukkuminen on ollut joulusta asti enemmän tai vähemmän levotonta. Se häiritsee harmiksi myös Pigelsin unta. Tämä on yksi syistä, miksi välillä haaveilemme muutosta isompaan. Pigels pääsisi oman huoneen rauhaan nukkumaan. Tavaraa alkaa myös olla varsin paljon asunnon kokoon nähden. Koti sotkuuntuu helpommin, kun alkaa olla enenemässä määrin irtotavaraa, jolle ei oikein ole mitään paikkaa.

Muuttohalukkuuttamme hidastaa se, ettemme ole vielä ihan täysin varmoja alueesta, minne haluamme asettua. Toisaalta emme osaa päättä olisiko rivari vai kerrostaloasunto meille parempi. Rivarissa olisi oma piha. Lasten olisi helppo varsinkin kesäisin kirmata ulos. Toisaalta en ole mikään viherpeukalo, joten iskisin pihan luultavasti täyteen jotain kivimurskaa helppohoitoisuuden nimissä. Rivarit ovat ainakin Helsingissä yleensä kaksikerroksisia. Minusta tuntuisi vielä näin pienten lasten kanssa hankalalta, jos heidän huoneensa olisivat toisessa kerroksessa. Leluja saisi kannella ees taas. Isompien lasten kanssa se voisi olla parempikin. Soudamme ja huopaamme vielä varmaan hetken ennen lopullista muuttopäätöstä. Olemme hyvän idean kohdalle astuessa aika impulsiivisia, joten lopullinen ratkaisu saattaa sitten tulla rytinällä.

Päätetään esittelykierros kylpyhuoneeseen ja saunaan. Kylpyhuone on ihan turhan tilava. Kahdestaan asuessa naureskelimme, että huonetta voisi oikeastaan käyttää vierashuoneena, kun patja mahtuu lattialle ihan hyvin. Lasten kanssa iso vessa heti ulko-oven vieressä on kieltämättä kätevä. Likaiset rattaat voi tuoda sisälle ja työntää valuttamaan likansa kylppärin lattialle. Ne saa siitä nopeasti huuhtaistua pois. Oma sauna on meillä säännöllisessä käytössä. Saunominen on mukavaa iltatekemistä lasten kanssa. Ison vessan lattialle mahtuu kivasti ilmatäytteinen "iso uima-allas", jossa polskimme koko perhe saunomisen välissä.

Asuntoomme tuo kivasti neliöitä varsinkin kesäaikaan iso lasitettu parveke. Parveke on nyt talviteloilla, joten se ei ole kovin kuvauksellinen. Parvekkeen sisustuksesta löytyy postaus parin vuoden takaa, kun teimme sinne vähän päivitystä. Molemmat lapset nukkuvat päikkärit parvekkeella läpi vuoden, joten sen puolesta parveke on aivan korvaamaton lisätila asunnossa!

Mitä piditte kotikierroksesta? Nukutaanko teillä samassa huoneessa lasten kanssa? Tai milloin lapset siirtyivät omaan huoneeseen nukkumaan?

Kokeilussa Naperosta Nautiskelijaksi -kirjan kvinoalaatikko + arvonta

*Kaupallinen yhteistyö. Naperosta Nautiskelijaksi -kirjat saatuja.

Meidän kymmenkuinen sormiruokailija maistelee innolla kaikkea uutta. Ajan ja oman energiani salliessa on ihana väkertää hänelle kaikkea uutta maistettavaa. Välillä minulla vain tahtoo loppua ideat kesken. Osuikin nappiin, kun minulta kysyttiin noin kuukausi sitten kiinnostusta testata uutta Naperosta Nautiskelijaksi -kirjaa. Kirjallinen uusia sormiruokailijoille ja koko perheelle sopivia ruokareseptejä? Kyllä kiitos!

Olen selaillut kirjaa nyt innoissani muutaman päivän. Kirja on visuaalisesti todella kaunis. Ruokakuvat ovat herkullisia. Väliin on laitettu ihania tunnelmakuvia, jotka saavat hymyn huulille kirjaa selatessa. Vaikka reseptit on suunniteltu pieniä sormiruokailijoita ajatellen, niin ruoat maistuvat hyvin myös taaperolle ja vanhemmille. Kirjassa on merkinnät, minkäikäiselle vauvalle kukin ruoka soveltuu. Joidenkin ikärajojen kanssa en ollut itse ihan samaa mieltä, mutta tämähän on jokaisen vanhemman itse päätettävissä. Milloin esimerkiksi haluaa alkaa tarjota kauramaitoa tai pinaattia. Kirjassa on tosi monia mielenkiintoisia reseptejä. Reseptit ovat pääosin nopeita ja eivät liian monimutkaisia. Raaka-aineet ovat tuttuja, mutta monipuolisia. Mukana on myös kivoja välipaloja ja pienille sopivia herkkuja esimerkiksi meidän läheneviä yksivuotissynttäreitä ajatellen. Juuri sopivanlaisia uusia ruokaideoita meidän perheelle. 

Testasimme eilen kirjassa esiteltyä kvinoalaatikkoa. Kirjan mukaan ohje sopii vauvoille 8 kuukautisesta ylöspäin. Kirjassa mainitaan, että kvinoalaatikko on ravinteikkaampi versio makaronilaatikosta. Tämä sai mielenkiintoni heräämään. Valmistus oli vähän samanlainen. Tein laatikon uuniin ennen iltapäivän ulkoiluhetkeä ja kävin nappaamassa sen välillä ulos. Kun tulimme ulkoa syömään, niin mies kommentoi, että ruoan tuoksu muistutti paljon kaalilaatikon tuoksua. Myöhemmin hän lisäsi, että myös maku oli hieman samanlainen. Tämä oli osunut kuvaus. Maku kätki kyllä sisäänsä muitakin vivahteita. 

Koko perhe söi laatikkoa tyytyväisenä. Isompien versioon ripautin päälle hieman parmesaania antamaan lisämakua. Maiskiksen sormiin laatikko oli osittain hankalan pientä syödä, vaikka mukana ollut kananmuna koostumusta tiivistikin. Autoin pienempien palojen kanssa lusikalla, niin saatiin hänenkin mahansa täyteen. Muutoin oikein kiva resepti, tulee varmasti tehtyä uudelleen.

Tarvitset
2 dl kvinoaa (+ 4 dl vettä)
2 porkkanaa
2 dl parsakaalia
1 sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
300 - 400 g broilerin- tai naudanjauhelihaa tai 2 dl soijarouhetta
valkopippuria
4 kananmunaa
4 dl kauramaitoa
(1dl juustoraastetta)

Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Raasta porkkana, hienonna parsakaali ja sipuli. Kuulota vihannekset pannulla öljyssä ja siirrä sivuun. Ruskista jauheliha ja mausta valkopippurilla. Tai jos käytät soijarouhetta, lisää soijarouhe pannulle ja sekoita sen verran, että se imee öljyn ja maut. Lisää pikkuhiljaa noin 2 dl vettä parissa erässä samalla hämmentäen. Mausta valkopippurilla. 

Ota pannu hellalta ja lisää joukkoon kasvikset sekä kvinoa. Sekoita. Valmista munamaito vatkaamalla munat ja maito kulhossa. Kaada pannussa oleva seos öljyllä voideltuun noin puolikkaan uunipellin kokoiseen vuokaan ja tasoita pinta. Kaada munamaito joukkoon. Ripottele pinnalle halutessasi juustoraastetta. Paistaa 200 asteisessa uunissa noin 30 - 40 minuuttia. 

Kiinnostuitko Naperosta Nautiskelijaksi -kirjasta? Minulla on ilo arpoa yksi nide blogini lukijoiden kesken. 

Säännöt ovat seuraavat:
Saat yhden arvan kommentoimalla blogini kommenttikenttään ja jättämällä toimivan sähköpostiosoitteesi. Lisäarvan saat, jos seuraat blogini tiliä Facebookissa tai Instagramissa. Linkit blogini tileille löytyvät blogini oikeasta sivupalkista. Jätäthän blogin kommenttiin tiedon, monellako arvalla olet mukana. Arpojen maksimimäärä on siis kolme, yksi blogikommentista, yksi Facebook-tilini seuraamisesta ja yksi Instagram-tilini seuraamisesta. 

Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy torstaina 22.3.2018 klo 23.59. Onnea arvontaan!

Nelihenkinen perhe kaksiossa: esittelyssä meidän avokeittiö ja olohuone

Tervetuloa meille kylään! Esittelen parissa osassa meidän kaksion. Kodissa asuu äiti, isä sekä 2v 10 kk sekä 10 kk vanhat lapset. Tehdään kierros ensin meidän yhdistettyyn olohuone-keittiötilaan.

Ostimme nykyisen kotimme eli 73 neliön kaksion hieman alle viisi vuotta sitten. Ajatuksena oli majailla kodissa ensin tovi kaksin. Ostovaiheessa kuitenkin mallasimme makuuhuonetta siihen malliin, että sinne voi joku ihana päivä kantaa myös pinnasängyn. Teimme olohuoneeseen ja keittiöön suurehkon remontin pääosin itse. Purimme keittiön ja olohuoneen väliin rakennetun kodinhoitohuoneen, jolloin saimme kotiimme tilavan avokeittiön. Olimme haaveilleet saarekkeesta, joka istui tähän pohjaan loistavasti. Viiden vuoden takaisia remonttipäivityksiä voi lukea blogini remontoiminen-tunnisteen alta.

Eteisestä aukeaa kivat näkymät meidän olohuoneeseen. Vasemmalla puolella on upotettu kaapisto ulkovaatteille. Oikealla on lipasto, jossa on lasten sisävaatteet ja vähän muita lasten tavaroita. Iso seinään kiinnitetty peili suurentaa tilaa. Sen ääressä on tullut peilailtua useammat kerrat. Siinä on viihdytetty lapsia hassuin ilmein ja lennätelty ees taas vielä useammin. Peilin taakse on näköjään piilotettu ja unohdettu yksi iso taulu, jolle emme ole keksineet paikkaa viime syksyn huoneen uudelleenjärjestelyn jälkeen, hups!

Rakastamme kotiamme! Minusta on ihan parhautta, että keittiö ja olohuone ovat yhdessä. Kaikki päivän touhut voi melkeinpä hoitaa samassa tilassa. Olohuoneessa mahtuu hyvin kokoamaan Lego-linnoja tai leikkimään kauppaa. Junaratapöydälle ja nukkekodille on omat kivat soppensa. Pigelsistä on kiva ajella saareketta ympäri potkupyörällä tai -laudalla. Nykyisin Maiskis seuraa perässä potkumopolla tai kävelykärryllä. On mukava, kun voin hoitaa arjen askareita siinä lomassa. Lapset voivat leikkiä lattialla samalla, kun laitan ruokaa tai pyykkään.

Sisustimme olohuonetta uusiksi viime syksynä. Käänsimme silloin sohvan toisin päin. Ostimme  samalla jotain uusia sisustustuotteita, kuten viltin ja sohvatyynyjä. Ostimme myös kolmijalkaiset olohuoneenpöydät. Sitä ennen olohuoneen pöydän virkaa toimitti junapöytä. Uudet olkkarinpöydät joutuivat jäähylle sen jälkeen, kun Maiskis oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Ovat varsin kiikkeriä ja kellahtavat aika helposti kumoon. Toimme pöydät kuvia varten uudestaan paikoilleen. Nyt tuntuisi, että isompi voisi jäädä, mutta pienempi joutuu hetkeksi vielä vaihtopenkille. Verhoina meillä on vielä Marimekon jouluverhot. Minusta ne ovat enemminkin talviverhot, joten menevät vielä hyvin;)

Olen nauttinut siitä, että asuntoon mahtuu tilava ruokapöytä. Ennen lapsia kokkasimme usein ystävillemme päivällistä. Toki tätä tekee vielä nykyisinkin, mutta hieman harvemmin. Ruokapöydästä näkee minusta tosi konkreettisesti sen, että olemme oikeasti perhe. Viemme oikeasti neljä istumapaikkaa pöydästä! Minusta on joskus vain mukava katsoa pöytää ja tuntea onnea siitä näystä, että pöydässä on kaksi lastentuolia<3

Keittiö on toiminnallinen ja kaappitilaa on runsaasti. Kaasuliesi on nerokas. Nopeuttaa ruoan laittoa, kun liesi on heti kuuma. Alkuun oli ihan opeteltava se, että paistettavat pitää olla valmiina, sillä paistinpannu kuumenee heti. Baarituoleilla on kiva syödä pikainen aamu- tai välipala, kun ei malta mennä pöytään istumaan.

Olohuone ja avokeittiö ovat meidän kodin sydän. Pienten lasten kanssa on mukavaa, että voi viettää kaiken ajan "läjässä" samassa tilassa. Välillä mieleen putkahtaa haaveet isommasta asunnosta, jotta saisimme lapsille oman huoneen. Tämä ihana kodin keskus kuitenkin hidastaa meidän muuttohaluja, sillä vielä ei ole tullut vastaan toista asuntoa, jossa olisi yhtä paljon meidän oloinen oleskelukeskus.

Onko teillä keittiö samassa tilassa olohuoneen kanssa vai erikseen? Kumman mallin kannattaja olet?