Pikku M kahdeksan kuukautta

Meidän pikkuinen poikanen täytti torstaina kahdeksan kuukautta. Minulla on enää kuukausi äitiysvapaata jäljellä. Jään kotiin heinäkuun loppuun saakka, jonka jälkeen teemme mieheni kanssa vahdinvaihdon. Onneksi, en osaisi mitenkään vielä palata töihin!

Pikku M:n liikkuminen on kehittynyt todella paljon viimeisen kuukauden aikana. Poikanen konttaa nykyisin halutessaan todella lujaa ja pitkiä matkoja. Istuminen tuetta lattialla on arkipäivää. Ensimmäisen kerran Pikku M oppi nousemaan istumaan joulua edeltävänä viikonloppuna. Välipäivinä poikanen sitten jo seisoskeli ensimmäisiä kertoja tukea vasten. Tuen varassa seisominen näyttää jotenkin niin varmalta. Hän saattaa hengailla paikallaan pitäen tuesta vain yhdellä kädellä ja hakee jo askeleita. Aikuisen taluttamana Pikku M jaksaa ottaa muutaman askeleen. Nyt askeleet tulevat jo hienosti jalkapohja maassa, kun vielä vähän aikaan sitten hän oli varpaillaan.

On se jännä miten uuden taidon oppiminen menee. Kun sen kerran keksii, niin sitten se alkaa sujumaan nopeasti varsin luontevasti. Voi pienokaisen ihanan onnellisia ilmeitä, kun onnistuu uudessa taidossa. Muiden antamat kehut ja taputukset ovat mitä parhainta palautetta ja saavat pojan harjoittelemaan entistä tarmokkaammin. Tuntuu, että kiinnostus askeleiden löytymiseen on niin suuri, että ei tiedä miten nopeasti kävelykärryllekin alkaa tulla käyttöä!

Kävimme pojan kuukausipäivänä neuvolassa. Tuoreimmat mitat olivat 10 997g ja 71,5cm. Ohoh, ei ihme, että habassa poikasen nostelu tuntuu! Lääkäri kyseli hienovaraisesti, joko M kääntyilee. Oli kovin hämmästynyt, kun kerroin M:n taidoista. Isokokoisemmat vauvat kuulemma yleensä lähtevät liikkeelle vähän hitaammin. Otimme pojalle myös influenssarokotteen vahvistuksen. Ilme ei edes värähtänyt. Mitä ihmettä! Suojaako M:n "lihakset" niin hyvin;)

Pikkumies on alkanut juttelemaan varsinkin kuukauden lopulla enenemässä määrin. Välillä asiaa riittää vaikka kuinka. Vau-vau-vauva, tä-tä-tä-tä ja muut tavuilut kaikuvat pitkin päivää. Uutta jutustelun lomaan on tullut se, että hän tykkää nykyisin osoitella eri asioita etusormella ja samalla kertoa jotain. Välillä leikimme niin. että M näyttää jonkin asian ja minä sitten puolestani kerron, mikä se on. M koettaa tämän jälkeen ehkä toistaa sanomani ja osoittaa sitten uutta asiaa. Varsin hauskaa, kun kommunikointiin alkaa tulla taasen annos lisää vastavuoroisuutta.

Pikku M syö nyt viisi kertaa päivässä. Otimme iltapuuron mukaan ruokarytmiin viikkoa ennen joulua ja uuden vuoden kieppeillä myös välipalan. Tissimaitoa menee edelleen jokaisen ruokailun jälkeen, tarvittaessa väleissä sekä yöllä. Ruoka maistuu poikaselle yleensä erinomaisesti. Lohipötkylät ja makaronilaatikko taitavat olla tällä hetkellä ne suosituimmat ruoat. Muuten mennään sormiruokaillen, mutta puurot syötämme lusikalla. Tosin nykyisin täytämme lusikan, mutta annamme sen sitten poikasen omaan käteen. Toisesta on niin kiva viedä lusikka itse suuhun<3

Eroahdistusta oli kuun alussa jonkin verran, mutta nyt se on ollut aika laimeaa. Yöt ovat olleet aikamoista silppua. Uusien taitojen opettelu, äidin kaipuu unikaveriksi sekä parin flunssan kierre eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Joulunalusviikko ja oikeastaan jouluvapaatkin menivät aika isolla univajeella. M nukahti edelleen kantoreppuun illalla, mutta heräsi omasta sängystään aika tarkkaan puolen tunnin päästä. Tämän jälkeen hän ei rauhoittunut kuin tiukasti äidin kylkeen. Loppuyö meni heräillessä usein ja pahimmillaan valvottiin klo 3-5, kun poikanen treenasi konttailua ja seisomaannousua sängyssä. Uh, puh, onneksi tilanne on nyt helpottamaan päin.

Muuten tuntuu, että vauva-arki helpottuu koko ajan. Kaveri viihtyy hienosti lattialla treenaillen ja leluillaan leikkien. Siskon touhujen seurailu ja niihin osallistuminen on toki mitä parhainta ajanvietettä. Pieniä yhteisiä leikinyrityksiäkin on jo syntynyt. Hymyjä ja naurua irtoaa kymmeniä kertoja päivän mittaan. On se aikamoinen ketkuli toi meidän Pikku M!

Pikku M seitsemän kuukautta

Kuten kuukausi sitten ennustin, Pikku M on kehittynyt hurjasti varsinkin liikkumisen puolesta kuluneen kuukauden aikana. Poikanen otti ensimmäisiä haparoivia konttausaskeleita jo marraskuun puolivälissä, mutta taidon hän sisäisti "virallisesti" 24.11. Tällöin hän konttasi määrätietoisesti useamman lelun luo ja otti matkalla useita askeleita. Tätä nykyä kaveri konttaa pitkin asuntoamme sinne tänne. Mikään matka ei ole liian pitkä pikkuiselle. Voi reipasta pikku tutkimusmatkailijaa<3

Pikku M viihtyy lattialla konttaillen erinomaisesti. Kodin eri nurkat ovat tulleet tutuiksi. Myös lattialla siintävät esineet saavat pojan herkästi liikkeelle. Toinen lempipuuha on lattialle kaadetun lelulaatikon sisällön tyhjentäminen ja tutkaileminen. Paljon hauskempaa näin, kuin että lelu ojennettaisiin suoraan eteen. Poikanen osaa selkeästi arvottaa eri lelut toisistaan ja on kiinnostuneempi toisista leluista verrattuna toisiin. Siskon käsissä olevat tavarat tietenkin ykkösenä;)

Poikanen nojailee jo kovasti kohden istuma-asentoa ja pääsee lattialla asentoon, jossa istuu suoran käden varassa. Tänään aamulla vaipanvaihdon yhteydessä sängyllä herra kapusi täysin istuvaan asentoon ja pysyi siinä hyvin. Sänky antaa sen verran periksi, että siinä istuminen on varmaan hieman helpompaa. Kaukana tämän taidon omaksuminen ei kyllä ole, kohta meidän pikkuinen istuu lattiallakin. Kääk, onhan se ihanaa! Mutta iso pala pikkuvauvaa katoaa myös tämän taidon mukana.

Pikku M on maistellut kiinteitä nyt hieman päälle kuukauden. Ruoka maistuu poikaselle erinomaisesti. Sormiruokailu on oikein mieluisaa puuhaa. Asenne kaikkia uusia makuja kohden on avoin. Enemmänkin hän valitsee tarjottavista uudet maut ennen vanhoja tuttuja. Ihanan ennakkoluulotonta! Pikku M on maistellut ruokia nyt kaikista ruokaryhmistä. Kala ja kananmunakin ovat tuttuja. Jännitin näitä vähän allergiaoireiden pelossa, mutta onneksi turhaan. Pikku P oli ihan alkuun vähän herkistynyt kananmunalle.

Olemme antaneet poikaselle nyt parina iltana lounaan ja päivällisen lisäksi iltapalapuuron. Tämän tarjoamme lusikalla. Puuro maistuu myös hyvin. Tosin puuron seassa olevat karpalot saivat pojan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla irvistimään ruoan kirpeydelle. Ehkä mustikalla tai banaanilla maustettu puuro on vähän kevyemmän makuinen alkuun. Kokeilemme sitä tänään.

Päiväunille meneminen on ollut hieman hankalampaa lähiviikkoina. Poikanen on niin innostunut seuraamaan maailman menoa, ettei millään malttaisi ruveta nukkumaan. Varsinkaan, jos olemme liikkeellä kaupungilla, jossa riittää menoa ja vilskettä. Aamupäikkäreille nukahtaminen on helpompaa, mutta iltapäiväpäikkärit ovat välillä aika kova pala. Kantoreppu on näinä päivinä pettämätön apu. Kantokyydissä pikkuinen joutuu puolen tunnin sisällä luovuttamaan ja ummistamaan silmänsä. Nukahdettuaan kaverin voi siirtää rattaisiin tai sänkyyn jatkamaan uniaan.

Yöunille nukahtaminen hoidetaan edelleen kantoreppuun nukuttamalla. Se on sen verran vaivatonta. Uni tulee yleensä varsin pian, sitkeimpinä iltoina puolen tunnin päästä. Samalla, kun kaveria nukuttaa, voi siivoilla ja järjestellä kotia (ilman kumartelua). Yöunet ovat konttaamisen oppimisen jälkeen hieman rauhoittuneet. En oikein osaa sanoa tarkkaa rytmiä, mutta poikanen ei onneksi enää heräile tunnin välein. Puolen yön jälkeen on yleensä pidempi unipätkä, joka saattaa olla neljäkin tuntia. Harmi vain, että isosisko on nyt nukkunut vuorostaan huonosti ja näkee usein yöllä pahoja unia. Toisaalta olen itse niin tottunut heräilemään usein yöllä, että sitten herään luonnostaan noin parin tunnin välein. Heräämisen jälkeen tuntuu, ettei saa unenpäästä kiinni ennen kuin poikanen herää tankkaamaan. Ja hirveä harmistus mielessä, kun voisi nukkua, muttei osaa. Kaiketi oma pääkin pian nappaa idean, ettei yöllä tarvitse enää ihan niin usein heräillä.

Ihanaa, kun poikanen kasvaa, niin hänen oma luonteensa tulee enemmän ja enemmän esiin. Mikä herra jekkuli hän onkaan! Pari viikkoa sitten hän oppi tekemään pöräytyksiä ja se vasta onkin ollut sen jälkeen hitti. Ensin silmiin syttyy hymy ja sitten päristellään ja lujaa<3 Sitten katsotaan äitiä ja siskoa, että tuleehan vastinetta. Tuntuu myös, että ensimmäiset tärkeimmät sanat on opittu tunnistamaan ja sanomaan. Äiti, isi ja tissi sanat saavat aina hymyn huulille ja kädet heilumaan innostuksesta. Isin tultua kotiin Pikku M lähtee mielellään konttaamaan isiä kohden ja on kerran nostanut kädetkin ylös merkiksi, että otahan faija syliin. Myös pientä eroahdistusta on ollut havaittavissa. Jos kehtaan livahtaa esimerkiksi vessaan ilman poikasta, niin hätä voi olla valtava. Varsinkin ilta-aikaan tai muuten väsyneenä äidistä tulee usein helmeäkin tärkeämpi.

Meidän ihana rento pikku sämpyläinen! Innolla odotan, mitä seuraava kuukausi tuo tulleessaan<3

Ps. täältä löytyy postaus Pikku P:n touhuista vastaavan ikäisenä. Sattumalta molemmilla on näissä kuvissa sama body päällä<3

Pikku M kuusi kuukautta

Meidän poikaselle tuli eilen kuusi kuukautta täyteen. Siis puoli vuotta! Hui, että aika rientää. Pikku kääröstä on tässä ajassa kehittynyt varsin topakka  ja rentomielinen poika. Toki tahtoakin löytyy, jos oikeasti harmittaa. Silmät nauravat usein ja pientä kujeenpilkettä on yhä useammin havaittavissa. Kakkosesta taitaa kasvaa samanlainen ihana jekkuilija kuin isosiskostaan.

Liikkuminen on kehittynyt varsinkin loppukuusta todella paljon. Lattialle on turha enää viritellä vilttiä pojan alle, kun hän ei sen päällä useimmiten montaa sekuntia viihdy. Kotia tutkitaan pääosin kierimistä ketjuttaen. Pieniä matkoja Pikku M etenee myös omalla tyylillään raahautuen. Taaksepäin liikkuminen tuntuu sujuvan helpommin. Pari viikkoa sitten Pikku M jäi ensimmäisen kerran lattialle laitettaessa oleskelemaan hetkeksi konttausasentoon. Sen jälkeen siitä tuli tapa. Nyt viimeisimmän viikon ajan hän on noussut konttausasentoon myös itse. Hän osaa heilutella itseään konttausasennossa ees ja taas, mutta vielä ei liikkeelle ole keksinyt siitä lähteä. Vaikka isosisko on useaan otteeseen näyttänyt kuinka kontataan! Toisella kyljellä oleskellaan välillä pieniä hetkiä ja on siitä pari kertaa koetettu jo kammeta istumaan.

Pikku M sai ensimmäiset maistelupalat kiinteitä pari viikkoa sitten sormiruokaillen. Sen jälkeen ruokaa on syöty säännöllisesti ensin kerran ja nyt kaksi kertaa päivässä. Nykyisellään ruokaa menee jo jonkinmoinen määrä mahaan saakka. Kaikki tarjottava on maistunut pienelle erinomaisesti. Parsakaali taitaa olla suosikki varmaan osittain kätevän muotonsa ansiosta. 

Noin viikko sitten Pikku M sai myös ensimmäisen hampaansa. Pari päivää myöhemmin sen viereen ilmestyi toisen hampaan kulma. Hampaiden tulon jälkeen olemme tutustuneet hammasharjaan, mikä on ollut poikasesta hurjan hauskaa. Varsinkin jos hampaita pestään yhtäaikaa siskon kanssa. Ilmeestä näkee, että toinen on mielissään, kun saa hommailla samoja asioita ihanan siskon kanssa. Pikku M on muutenkin varsinainen isosiskon fani. Isosiskon huomio piristää harmaimmallakin hetkellä. 

Yöt ovat meillä tällä hetkellä aika katkonaisia. Uusien asioiden opettelu ja ehkä myös kiinteiden mukaan tuleminen ovat tehneet pojan unet levottomiksi. Yöllä heräillään pahimmillaan tunnin välein läpi yön. Aiemmin poikanen havahtui sen verran, että tankkasi itsensä täyteen maitoa. Nyt uudestaan unille vaipuminen on hankalampaa ja tissille palataan useita kertoja saman heräämiskerran aikana. Tämä saa minut usein sen verran hereille, että saatan sitten maata sängyssä valveilla, kun en saa enää unenpäästä kiinni. 

Vaikuttaisi, että Pikku M alkaa siirtyä päikkäreiden osalta kolmista kaksiin uniin. Ensimmäiset nukutaan nykyisin noin  klo 9-11 aikaan ja toiset noin klo 13-14.30. Tämä olisi tosi hyvä suuntaus, sillä näin lapset menisivät toisille päikkäreille samaan aikaan. 

Päikkärit Pikku M nukkuu enenemässä määrin rattaissa parvekkeella. Sinne hän tykkää jäädä useimmiten ihan kun vaan pukee kyytiin ja työntää parvekkeelle. Toki vaunulenkkikyyti passaa myös. Lapsien alkaessa päikkäreille yhdessä, nukutan heidät vaunulenkillä. Näin voin valvoa, ettei lapsille (vielä lähinnä isommalle) tule ennen nukahtamista mieleen häiritä toisen uniyrityksiä.

Pikku M on oikein virkeä vauvauinti- ja muskarikaveri. Löysimme molemmista sisarusryhmät, joten voimme touhuta niissä porukalla. Muutenkin ihmisten, varsinkin muiden lasten, touhujen seuraaminen on hirmu mukavaa. Pientä vierastusta on kylläkin havaittavissa, jos joku tuntematon pyrkii liian lähelle. Hän alkaa tunnistaa tutut tuntemattomista. Ihana hymypoika veijarimme on ja tästä saamme usein kuulla myös kehuja kaupungilla liikkuessa:)