Imetys teki minusta luuviulun

Tuntuu, että kehoni on kaventunut tosi paljon toisen raskauden jälkeen. Vaaka ei näytä radikaalisti niin suurta muutosta, mutta mittanauha kertoo varsinkin takapuolen kadonneen. Outoa, minusta on tullut kuikuli. Mistä painonlasku kielii? Onko imetys vienyt kaiken vararavinnon takamuksestani?

Lähtöpainoni molempien raskauksien alussa oli noin 60—62 kiloa vähän tuulen suunnasta riippuen. Se on 167 sentin pituuteeni suhtautettuna normipaino ja painoindeksi ihanteiden keskellä. Olen ollut siihen tyytyväinen. Toki joskus jenkkakahvat rullottaa, maha pömpöttää tai allit heiluu, mutta nämä on minusta enemmän olleet korjattavissa ennemmin liikunnalla kuin painon muutoksella. 

Keräsin molemmissa raskauksissa noin 15 kiloa ylimääräistä. Se on varmaankin aika keskiverto määrä. Suositusten rajoissa. Pigelsin synnytyksen jälkeen tosi iso osa painosta jäi jo Kättärille. Painoin muistaakseni 68 kiloa siellä vaalla käydessäni. Pari viikkoa sen jälkeen kotona vaaka näytti jo 65 kiloa. Viimeiset extrat sulivat elokuussa Pigelsin ollessa kolme kuukautta, kun lomat olivat ohi ja arki pikkuisen kanssa kaksin alkoi. Tämän jälkeen paino pysyi noin 60 kilossa siihen saakka, kun tulin uudelleen raskaaksi.

Minulla tuli molempien raskauksien alussa alussa heti pari kiloa painoa. Ehkä osaksi pienestä turvotuksesta mahan seudulla. Maiskista odottaessa paino nousi hieman nopeammin alussa kuin Pigelsin kohdalla, mutta tasaantui loppua kohden. Maiskis syntyi pari viikkoa aiemmin, jonka vuoksi  lopullinen painonnousu oli aikalailla sama. Maiskiksen jälkeen paino synnärillä ei tippunut niin radikaalisti. Vaaka näytti 71 kiloa. Synnytys oli paljon helpompi, mikä ehkä oli osasyy tähän. Paino lähti tippumaan synnytyksen jälkeen hitaaseen tahtiin ilman suurempia ponnisteluja. Syksyllä hieman mietin, että pitäisikö jotain tehdä, jotta saisi taas vanhat farkut hyvin jalkaan. Yhtäkkiä oltiin kuitenkin marraskuussa ja ylimääräinen paino oli kadonnut huomaamatta. Jouluna keho oli kaventunut jo niin, että vanhat vaatteet alkoivat hieman roikkua päällä. Kävin tänään pitkästä aikaa vaalla ja se näytti 59 kiloa. Ei siis kovinkaan paljoa vähempää kuin normaalistikin. Läski on vain sulanut jonnekin.

Olen jo jonkin aikaa saanut kuulla useammalta, että oletpa sinä kuihtunut. Syötkö sinä tarpeeksi? Rehellisesti, kyllä syön. Välillä tuntuu, että voisin syödä koko ajan ja ihan mitä vain. Välillä tekee mieli sokeria, välillä rasvaa. Onneksi välillä myös kasviksia. Olen mennyt aika paljon mielitekojen mukaan. Joskus tekee mieli pekonihampurilaista joskus punajuurikeittoa. Mielihalujen mukaan mennään. Onhan se toisaalta hauskaa, kun saa vetää mitä tahansa niin, että napa ruskaa ja paino vain tippuu. Mutta on se oikeasti rankaa myös olla koko ajan nälkäinen. Ongelma, jota en uskonut koskaan kohtaavani!

Mistä tällainen kehon nälkätila johtuu? Imetys on varmasti yksi iso tekijä. Maiskis on nyt lähemmäs 12 kiloinen jötikkä, joka keräsi suurimman osan elopainostaan ensimmäisen kuuden elinkuukautensa aikana ollessaan täysimetyksellä. Uskoisin, että hän juo rintamaitoa vieläkin aika paljon, vaikka kiinteät maistuvatkin hyvin. Yöimetyksen poisjättäminen on prosessissa, jotta maitoa ei litkittäisi enää yöllä turhaan. Yöllä herätessään Maiskis harvemmin kyselee rinnan perään. Enemmän hän kaipaa syliä ja läheisyyttä. Minusta tuntuu, että minulta alkaa olla ravinteet kehostani vähissä. Syön imetystä tukevaa monivitamiinia ja pyrin syömään pääosin monipuolisesti, mutta nämä eivät auta riittävästi. Imetys syö tätä nykyä myös kovaa vauhtia tukkaani ja kynsiäni. Rakastan imettämistä ja se on minusta yksi ihanimmista asioista luoda yhteys pienen vauvan kanssa, mutta kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Päiväimetyksiä on tarkoitus jatkaa vielä jonkin aikaa.

Laihtumistani ei voi kokonaan selittää imettämisen varaan. Varmasti myös unenpuutteella on oma osuutensa asiaan. Käyn juoksemassa 1—3 kertaa viikossa ehtimisen, jaksamisen ja terveyden mukaan. Yksi lenkeistä on aika pitkä, mikä syö energiaa. Kuluuhan sitä energiaa muutenkin arjessa kahden alle kolmevuotiaan kanssa touhutessa. 

Katsotaan, mitä yöimetysten jättäminen tekee. Näkyykö se kehon elpymisenä. Ja miten paino nousee imetyksen lopettamisen jälkeen. Pian itken kadonnutta lättäpeffaani!

Miten sinun kehosi on palautunut raskauden jälkeen? Onko imetys auttanut sinua palautumaan lähtöpainoosi?

Maiskis kymmenen kuukautta

Maiskikselle tuli kymmenen kuukautta täyteen sunnuntaina. Voi toista, enää pari kuukautta ensimmäisen vuoden etappiin! Iän lisääntyminen ja liikkumaan oppiminen alkaa näkyä Maiskiksen ulkomuodossa. Kaula on ilmestynyt pään ja vartalon väliin ja kasvojen piirteet alkavat muokkautua enemmän pienen taaperon kasvoiksi. Pienen oma persoonallinen ulkonäkö vahvistuu. Hiukset ovat ottaneet pienen kasvuspurtin. Niskassa on jo mitä söpöimmät pienet kiehkurat. Voi mikä komistus meillä kasvaa<3

Maiskis on oppinut kulkemaan tukea pitkin oikein jouhevasti. Myös kävelykärryn käyttö sujuu ongelmitta. Hän pääsee itsekin oikein hienosti kärryä pitkin ylös ja kävellen tutkimaan kotia. Poikanen osaa seisoa pieniä hetkiä ilman tukea. Hän saattaa lelua tutkiessaan heittää tuesta hetkeksi irti ja ottaa hetken päästä uudelleen kiinni tai pyllähtää varman oloisesti lattialle. Seisomaan hän pääsee jo melkein ilman tukea. Muutaman kerran on haparoiden haettu ensimmäistä askeltakin. Kaukana ei kävelyrastin saavuttamisesta olla!

Maiskiksen lempileikki on nykyisin ehdottomasti hippa. Sillä erotuksella, että joku muu on aina hippa. Maiskis konttaa karkuun hurjaa vauhtia ja kurkkaa välillä taakseen silmät loistaen, että seurataanhan häntä. Kun joku tulee perässä, niin poikanen naurahtaa makeasti ja jatkaa karkureissuaan. Paras hetki on, kun hänet saadaan kiinni, kutitellaan ja kaapataan syleilyyn pusuteltavaksi. Toinen mukava leikki on antaa ja ottaa -leikki. Maiskis ojentelee tavaroita innoissaan ja naurahtaa, kun tavara vaihtaa omistajaa. Palautus pitää tehdä nopeasti, muuten tulee harmitus.

Maiskikselle alkaa kehittyä selkeä oma tahto. Harmi kerrotaan selkeästi, jos mieluinen tavara viedään kädestä tai estetään tekemästä jotain mielenkiintoista. On jollain tavalla ihana kuunnella, kun pikkuinen ripittää äitiä huonosta kohtelusta. Onneksi pikkuinen kuitenkin leppyy aika pian. Maiskis on oppinut myös filmaamaan, jos sisko tekee jotain epämieluista. Siskon antamat liian pitkät halit saavat Maiskiksen helposti huutamaan niin, että voisi luulla pahempaakin tapahtuvan. 

Siskon touhuja seurataan edelleen silmäntarkasti ja siskoa seurataan huoneesta toiseen. Sisko menee välillä hengähtämään sohvan divaaniosan syvennykseen, kun tahtoo leikkiä itsekseen omilla pienillä leluillaan. Tuntuu, ettei hänkään kuitenkaan pitkiä aikoja siellä viihdy. Tulee veljeä ikävä.

Ruoka maistuu Maiskikselle edelleen erinomaisesti ja tissittely on ihanaa. Maiskis nukkuu kahdet päiväunet rattaissa parvekkeella tai sitten liikenteessä. Aamupäikkärit hän nukkuu noin 9.30–12 ja  iltapäivästä pulska tunti lisää klo 14.30-15.30/16. Nyt kovimpien pakkasten aikaan on ollut hieman soveltamista, kun ainakin aamupäikkäreille on pitänyt nukuttaa sisälle. Yleensä rattaiden työntely sisällä on tuonut unen aika nopeasti.

Yöunien kanssa aloitimme siirtymisen osittaisesta perhepedistä kokonaan pinnasänkyyn kolme viikkoa sitten. Aiemmin Maiskin nukkui alkuyön pinnasängyssä ja siirtyi sitten yöllä meidän viereen. Siirto tapahtui yleensä aika pian sen jälkeen, kun menimme itse nukkumaan. Ensimmäisen viikon koetimme ensin tassutella pojan uneen. Jos se ei auttanut, otimme syliin. Jos tämäkään ei auttanut, niin sitten annoin tissiä. Alkuun poika nukahtikin viimeistään rinnalle, mutta noin viikon jälkeen se ei enää tuntunut pojalle niin tärkeältä tai rauhoittavalta. Niinpä päätimme jättää yöimetykset pois.

Yöt rauhoittuvat pinnasänkyyn siirtymisen myötä. Maiskis ei enää pyörinyt levottomasti lähes koko yötä ja pyytänyt tissiä. Heräämiset vähenivät muutamaan, jopa yhteen. Unensaanti yöllä vain sattoi kestää kauan. Pahimmillaan herättiin vain kerran, mutta valvottiin sitten pari tuntia 2/4 aikoihin. Viime lauantaina Maiskis sai flunssan ja jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Nyt Maiskis on vielä toipilas. Kun hän on terve, niin me aloitamme unikoulun uudestaan. Mieluummin valvon pari tuntia yöllä, kun annan toisen roikkua levottomasti koko yön rinnalla. Maiskiksen kanssa saamme niin paremmin unta. Loppiperhe on ehkä eri mieltä. Uskon, että se on kuitenkin lopulta tie rauhallisiin öihin. Nukahtaminen iltaisin taputellen sujuu nykyisin jo erinomaisesti. Harvemmin menee varttia kauempaa. Se on hyvä alku!

Maiskiksella on nyt neljä täysin ulos tullutta hammasta ja kolme pilkottaa. Yksi alaetuhammas enää puuttuu. Hampaiden tulo onkin varmasti yksi asia lisää, joka sotkee Maiskiksen yöunia. Pienestä näkee, että suuta kutittaa. Pienistä kasvukivuista huolimatta Maiskis pystyy olemaan suurimmaksi osaksi pieni aurinkoinen poikanen, joka touhuaa, opettelee maailmaa ja tutkii täydellä sydämellään. Ihana tomera touhutoope<3

Ps. Täältä voi kurkata Pigelsin touhuja samanikäisenä. Tuntuu, että sisarukset kehittyvät niin samaa tahtia<3

Koko perheen arkiruokavinkki: Avocadopasta

Aloitin viime kuussa arikruokavinkki-sarjan, jossa jaan meillä hyväksi todettuja ja nopeita ruokaohjeita. Reseptit sopivat koko perheelle, pienestä sormiruokailijasta vanhempaan. Nyt esittelyssä nopea ja vaivaton avocadopastan ohje. Pasta on ihanan simppeli, koska kastiketta valmistettaessa voi jättää paistovaiheen kokonaan välistä. Valkosipuli ja paloiteltu avodado tarjoiluastiassa sekaisin ja mausteet mukaan. Lopuksi keitetty pasta ja osa keitinvedestä joukkoon ja valmista tuli!

Tarvitset:

1 valkosipulin kynsi

1 lime
3 avocadoa

mustapippuria

puntti tuoretta basilikaa
3–5 rkl oliiviöljyä

400g (tummaa)pastaa
pastan keitinvettä

Lisäksi isompien annokseen:
suolaa
reilusti parmesaania (40–50 g)

(chiliä)

Ensin pasta kiehumaan. Sitten kastikkeen tekoon. Kasaan kastikkeen yleensä suoraan kahteen eri tarjoiluastiaan, joista toinen on Maiskikselle ja toinen meille muille. Ensin astioihin murkattu valkosipuli. Sitten puristan mehun limestä. Minulla on Finlandia Vodka -pullon mukana tullut puinen sitruspuristin, jolla saa tosi hyvin mehut sitrushedelmistä. Yksi parhaista oheistuotteista, mitä olen saanut! Sitten halkaisen avocadot ja pilkon ne omassa kuoressaan sopivan kokoisiksi paloiksi. Palat saa kaavittua kuoresta helposti ruokalusikalla.

Kastike maustetaan pippurilla ja pilkotulla tuoreella basilikalla. Basilikaa saa laittaa oman maun mukaan, Minusta yksi puntti ei ole ollenkaan liikaa. Sitten kastikkeeseen tulee oliivioljyä. Laitan yleensä vapaalla kädellä Maiskikselle yhden lorauksen ja isompaan annokseen muutaman. Niin, että kastikkeeseen tulee vähän kosteutta. Isompien annokseen tulee vielä hieman suolaa ja reilusti parmesaania raastettuna.

Lopuksi keitetty pasta kastikkeen joukkoon. Tässä tärkeä kohta, pastan sekaan laitetaan kostukkeeksi pastan keitinvettä! Muista siis ottaa keitinvettä talteen, kun kaadat sen pois kattilasta. Nimimerkkiä useamman kerran tämän unohtanut! Olen sitten laittanut sekaan vettä, mikä ei kyllä toimi yhtä hyvin. Keitinvettä menee muutama desi, lorauttele vähän kerrallaan, niin huomaat milloin alkaa tuntua hyvältä.

Avocadopasta jäähtyy nopeasti, joten ruoka kannattaa nostaa tarjolle heti. Isompien annoksen päälle voi ripotella parmesaania. Mieheni kanssa olemme laittaneet myös hieman chiliä mausteeksi.