39. raskausviikko

Tämä raskausviikko on ollut pääosin odottelua. Edessä oleva synnytys pyörii mielessä koko ajan. Päivät kuluvat lueskellessa muiden synnytyskertomuksia ja tuntemuksia ennen synnytyksen alkamista. Seuraan oman kehon toimintaa herkeämättä ja innostun kaikista pienistä vihlaisuista ja jomotuksista mahan ympärillä.

Mitään suurempia supistuksia tai särkyjä en ole vielä saanut. Menkkamaista jomotusta on välillä ja pieniä vihlaisuja tulee usein muutama päivässä varsinkin iltaisin. Josko nämä tekevät kuitenkin jotain ensivalmisteluja synnytystä varten?

Tällä viikolla oli jotenkin niin odottava olo, etten osannut sopia suuremmin mitään menoja koko viikolle. Loppuviikosta tajusin, että ei tällainen kotona odottelu ainakaan auta asiaa ja aloin aktivoitua uudelleen. Hulluksihan tässä tulee:) Tähän mennessä olin ehtinyt jo lukea jos jonkinlaisia vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein. Juu, ei ne taida toimia tai sitten teen ne jotenkin väärin;)

Kävimme mieheni kanssa lauantaina todennäköisesti viimeistä kertaa vähään aikaan yhdessä keikalla, kun Yona esiintyi Espoon Louhisalissa. Yonan uusin levy ilmestyy virallisesti tänään, mutta hän soitti jo viime lauantaina pääosin uuden levyn matskua. Hyvältä kuulosti! Bongasin ainakin pari itseäni erityisesti miellyttävää biisiä.

Paikkana Louhisali oli aika jännä. Porukkaa oli aika vähän, joten suurin osa mahtui istumaan lavan eteen laitettuihin pyöreisiin pöytiin. Sivulla oli myös juomatiski, josta pystyi hakemaan täydennyksiä omaan tahtiin. Mukava paikka. Yonan virallinen levynjulkkarikeikka on muistaakseni huomenna Korjaamolla, jonne olisin ehdottomasti halunnut mennä mieluummin, jos en olisi hylje. Siellä keikka kuitenkin alkaa myöhemmin ja istumaan ei pääse. Louhisali oli mukavan rento mesta ja hylkeelle sopiva keikkapaikka!

Tällä raskausviikolla minulla oli myös ihanaiset baby showerit, joista löytyy lisää hehkutusta täältä. Ilta toi mukavasti piristystä viikkooni, sen voimalla jaksoi taas muutaman odottelupäivän eteenpäin.

Tulevaa synnytystä ja palautumista varten kävin ostamassa Lidlistä jumppapallon. Sen päällä on ollut itseasiassa kiva istuskella ja pyöritellä jo nytkin. Rentouttaa mukavasti lantion aluetta. Kätevää, sillä sen avulla saa myös aktivoitua sisäisiä vatsalihaksia, joita en ole kovin usein raskauden aikana harjoittanut. Toki alkuraskauden aikana kävin pilateksessa ja nyt loppuraskaudessa olen käynyt mammajoogassa, joissa myös nämä lihakset saavat tehdä töitä.

Lähiaikoina olen käynyt mammajoogassa 1-2 kertaa viikossa ja sen lisäksi kävellyt lähes päivittäin puolesta tunnista tuntiin. Kävely on siitäkin kätevä, että se auttaa nukkumaan paremmin illalla ja auttaa turvotukseen. Ei minulla suurempia turvotuksia ole raskauden aikana ollut. Nyt lähiaikoina on kaksi kertaa pitänyt siirtää hääsormukset pikkurilliin illalla.

Maanantaina minulla oli ehkä viimeinen neuvolakäynti (rv 38+5). Seuraava aika sovittiin parin viikon päähän, jolloin minulla on kasassa 40+6. Niin toivon, että tytsy syntyy ennen sitä<3

Neuvolassa kaikki arvot olivat kohdillaan. Vauvan sydän pamppaili hyvään tahtiin ja asento oli kohdillaan. Pää ei ollut vielä ihan kokonaan kiinnittynyt. Jos lapsivedet menevät ennen kuin vauvan pää on kiinnittynyt, niin on pieni riski, että napanuora nuljahtaa pään ja synnytyskanavan väliin. Tämän vuoksi saatan joutua lähtemään tarkistukselle Kättärille heti lapsivesien mentyä ja ehkä sitten vielä palaamaan kotiin puhaltelemaan. Muutenhan kotona saa viettää aikaa varsin rauhassa vielä vesien mentyä. Katsellaan, miten synnytys sitten lopulta lähtee käyntiin. Jos se alkaa supistuksilla, niin tätä ongelmaa ei ole.

Odottelun edetessä olen ehtinyt miettimään myös omia tuntemuksiani synntystä kohtaan. Pitkään en stressannut asiaa sen kummemmin, vaan ajattelin, että se on sitten sen ajan murheita. Nyt kun synnytys on jo varsin lähellä, niin olen huomannut joidenkin ennakoivien supistuksien kohdalla tuntevani jännitystä ja pientä pelkoa. Mitenkähän selviänkään siitä kaikesta? Toisaalta uskon, että olen sillä tavoin käytännön ihminen, että kun tilanne todella alkaa, niin "sitten vaan hoidan homman". Eihän siinä sinällään muuta mahdollisuutta olekaan, joten mitäpä turhaan jännittämään?