tiistai 27. maaliskuuta 2018

Testissä neljän lapsen yh-äitiys

Pääsin alkuviikosta lapsenvahdiksi siskoni kouluikäisille pojille, kun sisko lähti lomailemaan. Vastuullani oli kahden päivän ja yön ajan neljä alle 12-vuotiasta lasta. Majaa pidimme siskoni kaksiossa Kuopiossa. Sain siis ensikäden kosketuksen siihen, millaista olisi elää neljän lapsen kanssa ainoana aikuisena. 


Alkuvalmistelut auttoivat pitkälle. Jääkaappi laottiin täyteen tavaraa, jotta ruokaa ei tarvitse lähteä oleskelun aikana hakemaan. Mies teki ennen lähtöään takaisin Helsinkiin makaronilaatikon uuniin seuraavan päivän lounaaksi ja päivälliseksi. Siskoni ei ole kovin kova ruoanlaittaja ja mausteeksi laatikkoon löysimme vain suolaa. Maku oli sen mukainen. Lopulta päädyimme syömään muuta jääkaapista löytyvää. Sisko oli selkeästi siivonnut kotiaan pientä vierastaan ajatellen. Juurikaan mitään pientä syötävää ei tasoilta löytynyt. Minun ei siis tarvinnut ruveta tyhjentämään kotia heti vierailun alkuun. Pienen lisämausteen toi, kun molemmat lapset sairastuivat flunssaan juuri ennen jobin alkamista. Onneksi flunssa oli aika lievä ja ei vaikuttanut kovin paljoa uniin tai arkeen muuten.


Mummo ja ukki kuskasivat etukäteen siskolleni matkasängyn Maiskista varten. Tämä oli korvaamaton, sillä Maiskiksen yöunet ovat olleet pitkään levottomat. Nyt hän jo nukkuu varsin hyvin. Oli kuitenkin tärkeää, että hänelle oli turvallinen oma sänky. Viereen ottaminen olisi saattanut sotkea nyt aikalailla sujuvan uuden unirytmin täysin. Sängystä huolimatta nukahtaminen ensimmäisenä yönä otti melkein kaksi tuntia. Ilta oli ollut poikien kanssa varsin vauhdikas ja rauhoittumisaika ennen unia jäi lyhyeksi. Uusi paikka ja sänky hämmensivät. Myös flunssa vaivasi vielä, vaikkei onneksi ollut enää kovin voimakkaasti päällä. Onneksi nukahdettuaan hän nukkui yön hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa ja silloin nukahti vartissa uudestaan. Toinen ilta ja yö meni jo hyvin. Tosin molempina aamuina herättiin perinteisen ajoissa jo ennen kuutta. 

Uusi paikka ja hieman lyhyet yöunet tekivät Maiskiksesta aikamoisen äidin pojan. Varsinkin aamulla äidin sylille oli kova kysyntä. Siskon pojat ovat onnekseni suloisen innostuneita pienokaisistani. He jaksavat leikkiä ja viihdyttää molempia liikuttavan paljon. He leikkivät innoissaan Pigelsin kanssa piilosta ja hippaa. Välillä he lukivat kirjoja tai muuten vain hassuttelivat. Toisaalta Maiskikselle oli hauska ilmeillä ja saada poika nauramaan. Se ei paljoa vaatinut! Maiskis seurasi ihan haltioituneena isompien poikien touhuja. Maiskista myös taluteltiin ja kannettiin ympäri asuntoa. Välillä pojat käytännössä hoitivat lapsiani ja minä seurasin sivusta touhuja. Ihan parhautta, että serkuksilla on näin lämpimät välit<3


Siskoni asuu kerrostalon toisessa kerroksessa. Talossa, jossa ei ole hissiä. Ei paras yhdistelmä tuplarattailla liikkuvan kanssa. Rattaat oli kuitenkin saatava asuntoon, sillä lapset nukkuvat päiväunensa parvekkeella. Tämä hiivutti aika paljon kiinnostusta viuhua edestakaisin sisään ja ulos. Lähdimmekin vain kokonaisen hoitopäivän iltapäivänä päikkäreiden ja koulupäivän jälkeen leikkipuistoon. Onneksi matkaa oli vain yksi kerros. Maiskis kesti hyvin vähän komppuisemman kyydin ylös ja alas. Minulla oli ihan voittajaolo, kun selvisimme asunnosta ulos. Olimme käytävässä menossa, kun Pigels sanoi "mutta äiti, minulta puuttuu kengät". Katsoin alas ja huomasin, että tyttö seisoo käytävässä muuten pakattuna, mutta tosiaan sukkasillaan. Ohoh, onneksi hän sanoi! Ehken sitten kuitenkaan ollut ihan koko ajan tilanteen päällä. 

Yllättävän paljon lisähaastetta arkeen toi syöttötuolin puuttuminen. Oli jotenkin rankkaa, kun Maiskista ei saanut ruokailun ajaksi pois sylistä. Mieleeni ei tullut ottaa mukaan tuoliin kiinnitettävää kankaista syöttistä. Olisi ollut ihan helmi! Maiskis on tottunut sormiruokailemaan, mutta ei jotenkin innostunut sormiruokailusta sylissäni. Päädyinkin antamaan hänelle jonkin verran pussiruokia sekä lusikoitavia ruokia kuten puuroa ja jogurttia. Pigels onneksi syö jo reippaasti itse. Siskon pojista puhumattakaan. Kunhan vain välillä muistuttaa asiasta.


Olipa hauska, vauhdikas ja myös varsin energiaa vievä kokemus. Homma on varmasti vuoden päästä jo (tähän verraten) ihan lastenleikkiä, kun kaikki lapset ovat isompia. Varsinkin Maiskiksen kohdalla vuosi tekee paljon. Siskon pojat ovat niin reippaita ja kilttejä, että heidän kanssaan on ilo touhuta! Onneksi tämä kuitenkin oli vain väliaikainen järjestely. Olisi arki aika erilaista tuollaisella kokoonpanolla!

Hoidatko sinä sisarustesi tai ystäviesi lapsia? Mikä on sopiva aika, lasketaanko se tunneissa vai päivissä?


16 kommenttia:

  1. Huh, jo hissittömyys ja kaksio neljän lapsen kanssa tekee tuosta kokeilusta astetta haastavamman, vois vähän väsyttää itseäni tuon yh-kokeilun jälkeen! Ihana kun autoit siskoasi! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Olihan siinä omat haasteensa, kun omat on vielä sen verran pieniä. Mutta ei pidä pienten esteiden rajoittaa😊

      Poista
  2. Kuullostaa aika haastavalta kokemukselta. Hatunnosto niille jotka tätä tekevät päivittöin. <3
    Ihana tuo keinu muuten jossa olet keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, siinä on yhdellä aikuisella pyörittämistä! Toi keinu oli huippu, pääsi äitikin keinumaan😊

      Poista
  3. Pitäisi kyllä enemmän itsekin hoitaa <3 kun olisi aikaa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä. Aika on varsin katoavaista pienten lasten kanssa😊

      Poista
  4. Olen hoitanut kyllä..itselläni 6 lasta ja tässä uutena vuotena oli veljeni 4 lasta,3kummilastani ja toisen veljeni tyttö..eli ihan normia että välillä 15 kin lasta juoksee taloudessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, teillä on ainakin elämää! Ihailtavaa, että sinulla riittää energiaa hoitaa vielä muidenkin lapsia. Tuntuisi näin kylmiltään, että kuudessa on jo aika paljon touhua itsessään😊

      Poista
  5. Hienosti hoidettu pienistä haasteista huolimatta! :) Monesti oon miettinyt, ettei se yh-arki kyllä mitään helppoa ole, kun näin kahden aikuisen taloudessakin sitä hommaa on ihan kiitettävästi. Hatunnosto siis kaikille yksinhuoltajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos😊 Ihan totta, ehdottomasti hatunnosto yh-vanhemmille!

      Poista
  6. Mulla edessä kolmen lapsen yh-äitiys kesällä, jos mies saa kesätöitä toisesta kaupungista. Huh, mitähän siitäkin tulee? :D Onneksi on kesä niin ei tarvitse muistaa kuin ne kengät ja hatut.

    Meillä oli tässä uudessa asunnossa vaatimuksena ensimmäinen kerros, koska en halunnut kuskata rattaita portaita pitkin tai hissillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaa aikamoiselta kesältä! Pukeminen onneksi on tosiaan helpompaa kesällä. Hyvin se menee! Mekin asutaan ekassa kerroksessa. Liikkuminen niin on kyllä helppoa😊

      Poista
  7. Siellähän pärjättiin hyvin :) Otan kyllä mielelläni hoitolapsia meille. Sopiva aika voi olla muutamasta tunnista muutamaan päivään, tarpeen ja tietysti omien mahdollisuuksien mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielellään sitä auttaa ja hoitaa, mutta hyvä pitää oma jaksaminen etusijalla😊

      Poista

Kiitos kommentistasi!