Maiskis kymmenen kuukautta

Maiskikselle tuli kymmenen kuukautta täyteen sunnuntaina. Voi toista, enää pari kuukautta ensimmäisen vuoden etappiin! Iän lisääntyminen ja liikkumaan oppiminen alkaa näkyä Maiskiksen ulkomuodossa. Kaula on ilmestynyt pään ja vartalon väliin ja kasvojen piirteet alkavat muokkautua enemmän pienen taaperon kasvoiksi. Pienen oma persoonallinen ulkonäkö vahvistuu. Hiukset ovat ottaneet pienen kasvuspurtin. Niskassa on jo mitä söpöimmät pienet kiehkurat. Voi mikä komistus meillä kasvaa<3

Maiskis on oppinut kulkemaan tukea pitkin oikein jouhevasti. Myös kävelykärryn käyttö sujuu ongelmitta. Hän pääsee itsekin oikein hienosti kärryä pitkin ylös ja kävellen tutkimaan kotia. Poikanen osaa seisoa pieniä hetkiä ilman tukea. Hän saattaa lelua tutkiessaan heittää tuesta hetkeksi irti ja ottaa hetken päästä uudelleen kiinni tai pyllähtää varman oloisesti lattialle. Seisomaan hän pääsee jo melkein ilman tukea. Muutaman kerran on haparoiden haettu ensimmäistä askeltakin. Kaukana ei kävelyrastin saavuttamisesta olla!

Maiskiksen lempileikki on nykyisin ehdottomasti hippa. Sillä erotuksella, että joku muu on aina hippa. Maiskis konttaa karkuun hurjaa vauhtia ja kurkkaa välillä taakseen silmät loistaen, että seurataanhan häntä. Kun joku tulee perässä, niin poikanen naurahtaa makeasti ja jatkaa karkureissuaan. Paras hetki on, kun hänet saadaan kiinni, kutitellaan ja kaapataan syleilyyn pusuteltavaksi. Toinen mukava leikki on antaa ja ottaa -leikki. Maiskis ojentelee tavaroita innoissaan ja naurahtaa, kun tavara vaihtaa omistajaa. Palautus pitää tehdä nopeasti, muuten tulee harmitus.

Maiskikselle alkaa kehittyä selkeä oma tahto. Harmi kerrotaan selkeästi, jos mieluinen tavara viedään kädestä tai estetään tekemästä jotain mielenkiintoista. On jollain tavalla ihana kuunnella, kun pikkuinen ripittää äitiä huonosta kohtelusta. Onneksi pikkuinen kuitenkin leppyy aika pian. Maiskis on oppinut myös filmaamaan, jos sisko tekee jotain epämieluista. Siskon antamat liian pitkät halit saavat Maiskiksen helposti huutamaan niin, että voisi luulla pahempaakin tapahtuvan. 

Siskon touhuja seurataan edelleen silmäntarkasti ja siskoa seurataan huoneesta toiseen. Sisko menee välillä hengähtämään sohvan divaaniosan syvennykseen, kun tahtoo leikkiä itsekseen omilla pienillä leluillaan. Tuntuu, ettei hänkään kuitenkaan pitkiä aikoja siellä viihdy. Tulee veljeä ikävä.

Ruoka maistuu Maiskikselle edelleen erinomaisesti ja tissittely on ihanaa. Maiskis nukkuu kahdet päiväunet rattaissa parvekkeella tai sitten liikenteessä. Aamupäikkärit hän nukkuu noin 9.30–12 ja  iltapäivästä pulska tunti lisää klo 14.30-15.30/16. Nyt kovimpien pakkasten aikaan on ollut hieman soveltamista, kun ainakin aamupäikkäreille on pitänyt nukuttaa sisälle. Yleensä rattaiden työntely sisällä on tuonut unen aika nopeasti.

Yöunien kanssa aloitimme siirtymisen osittaisesta perhepedistä kokonaan pinnasänkyyn kolme viikkoa sitten. Aiemmin Maiskin nukkui alkuyön pinnasängyssä ja siirtyi sitten yöllä meidän viereen. Siirto tapahtui yleensä aika pian sen jälkeen, kun menimme itse nukkumaan. Ensimmäisen viikon koetimme ensin tassutella pojan uneen. Jos se ei auttanut, otimme syliin. Jos tämäkään ei auttanut, niin sitten annoin tissiä. Alkuun poika nukahtikin viimeistään rinnalle, mutta noin viikon jälkeen se ei enää tuntunut pojalle niin tärkeältä tai rauhoittavalta. Niinpä päätimme jättää yöimetykset pois.

Yöt rauhoittuvat pinnasänkyyn siirtymisen myötä. Maiskis ei enää pyörinyt levottomasti lähes koko yötä ja pyytänyt tissiä. Heräämiset vähenivät muutamaan, jopa yhteen. Unensaanti yöllä vain sattoi kestää kauan. Pahimmillaan herättiin vain kerran, mutta valvottiin sitten pari tuntia 2/4 aikoihin. Viime lauantaina Maiskis sai flunssan ja jouduimme palaamaan lähtöruutuun. Nyt Maiskis on vielä toipilas. Kun hän on terve, niin me aloitamme unikoulun uudestaan. Mieluummin valvon pari tuntia yöllä, kun annan toisen roikkua levottomasti koko yön rinnalla. Maiskiksen kanssa saamme niin paremmin unta. Loppiperhe on ehkä eri mieltä. Uskon, että se on kuitenkin lopulta tie rauhallisiin öihin. Nukahtaminen iltaisin taputellen sujuu nykyisin jo erinomaisesti. Harvemmin menee varttia kauempaa. Se on hyvä alku!

Maiskiksella on nyt neljä täysin ulos tullutta hammasta ja kolme pilkottaa. Yksi alaetuhammas enää puuttuu. Hampaiden tulo onkin varmasti yksi asia lisää, joka sotkee Maiskiksen yöunia. Pienestä näkee, että suuta kutittaa. Pienistä kasvukivuista huolimatta Maiskis pystyy olemaan suurimmaksi osaksi pieni aurinkoinen poikanen, joka touhuaa, opettelee maailmaa ja tutkii täydellä sydämellään. Ihana tomera touhutoope<3

Ps. Täältä voi kurkata Pigelsin touhuja samanikäisenä. Tuntuu, että sisarukset kehittyvät niin samaa tahtia<3