lauantai 3. lokakuuta 2015

Pikku P viisi kuukautta

Tänään Pikku P täyttää viisi kuukautta. Hän on pääosin iloinen ja seurallinen vauva, jolla on paljon asiaa. Iloinen jokeltelu alkaa yleensä heti herättyä ja juttua riittää iltaan saakka. Hän on yleensä varsin rento kaveri, joka ei turhasta hermostu. Tylsyys on kaverista pahinta. Jos vaunuissa tulee tylsää, niin tilanne pitää korjata heti!


Super Mario on Pikku P:n lempilelu. Marion kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia ja Marion nenää on ihan parasta pureskella! Naurukin saattaa irrota, jos äiti käyttää Mariota käsinukkena ja jututtaa tyttöä. Toinen hauska juttu on tanssia äidin kanssa esimerkiksi Kasmirin Vauvoja biisin tahtiin, aivan parasta. Tytön saa viihtymään vaunuissa usein hieman pitempään, kun pomppii ylös-alas vaunujen edessä (tämä viihdytti hyvin myös muuta Citymarketin asiakaskuntaa pari viikkoa sitten;). Muutenkin sitä hassumpi (ja nolompi) mutsi on, niin sitä hauskempaa.



Kävimme torstaina neuvolassa tarkastuksella. Kaikki näytti oikein hyvältä. Neuvolatäti oli oikein vaikuttunut meidän pikkuisen motorisista taidoista ja hehkuttikin, että niiden osalta tytön taidot ovat enemmän seitsemän kuukautisen tasolla! Tytöllä on oikein terhakka käsinoja ja jo kova kiinnostus konttaamisen aloittamiseen. Jalat kantavat seisoma-asennossa jo niin hyvin, että kohta ei tarvitse paljon ylimääräistä kannattelua.

Pikkuisella oli melkoinen kasvupyrähdys toissa kuussa ja nyt luvut olivatkin varsin maltilliset. Ilmeisesti se on varsin tyypillistä, että kasvuvauhti hidastuu, kun ikä lähenee puolta vuotta. Pikku P oli nyt 69 senttiä pitkä eli sentti oli tullut lisää pituutta. Painoa oli tullut noin 300 grammaa lisää eli kokonaissaldo on nyt tasan 8 300g. Käyrät ovat kuitenkin edelleen plussan puolella, mutta nyt lähempänä +1 käyrää.

Viisikuukautisneuvolaan kuuluu myös pari rokotusta ja rotavirus. Piikkien annon aikaan tuli pieni itku, mutta aika nopeasti kaveri rauhottui. Viimeksi kaveri oli todella itkuinen rokotuksen antopäivän iltana, mutta tällä kertaa hän oli vain enemmänkin väsynyt. Myös seuraavana päivänä hän nukkui useammat pitemmän päikkärit ja oli muutenkin normaalia rauhallisempi. Kaveri tuntui ekana yönä hieman kuumalta, mutta aamulla ei ainakaan ollut kuumetta, kun sen varuilta mittasin.




Mitäs uutta kivaa Pikku P on kuukaudessa oppinut? Liikkuminen on ainakin kehittynyt, kuten tuolla aiemmin hehkutinkin. Ryömien ei vielä liikuta ihan ympäri asuntoa, mutta pieni tutkimusmatkoja tehdään hiljakseltaan makuualustan päällä ja sen lähietäisyydellä. Myös kääntyminen "kompassimaisesti" sujuu varsin tyylikkäästi. Riippuen tilanteesta välillä ryömitään eteenpäin ja välillä taaksepäin.

Muutamia kertoja on testailtu myös konttausasentoa. Jos hänet laskee lattialle mahasta kiinni pitäen, niin Pikku P saattaa hetkeksi jäädä kontausasentoa harjoittamaan ennen kuin laskee mahan lattiaan. Konttausasentoon olisi kiinnostusta itsekin nousta ja pari kertaa siihen on päästy ihan itsekin aivan hetkeksi. Tuntuu, että kaverin jalat ovat käsiä voimakkaammat, jolloin konttaamaan lähteminen voisi olla helpompaa kuin ryömiminen.

Istumaannousutreenit sen kun jatkuvat. Nyt turvakaukalosta tai vaunuista puoli-istuvasta asennosta kammetaan helposti istumaan. Myös selinmakuulle lattialle laitettaessa hän alkaa jäkistää istumaan. Lattialta nousu itsekseen vaatii vielä treeniä, mutta kyllä taidot ovat kehittyneet tässä jo huimasti. Neuvolatäti sanoi, että selkä on jo varsin suoristunut, mutta pieni mutka siitä vielä löytyy. Kuukauden päästä varmaan on selkäkin jo valmis istuma-asentoon ja päästään kaveria istuttamaan. Jännää!

Pikku P löysi omat varpaansa noin nelikuisena ja niissä ollaan nykyisin kiinni todella usein. Myös ruokailu ainakin makuuasennossa ei suju, jos hän ei ole kaksin kerroin. Vaunuissa ollessa jalat usein nostetaan turvakaaren toiselle puolelle ja hengaillaan jalat pystyssä. Melkoista treeniä tuokin!



Uutena ihanuutena kaveri ottaa usein kaulasta kiinni ja antaa pusun, kun ottaa syliin<3 Tai siltä se ainakin äidistä tuntuu. Tai sitten hän vain haluaa repiä äitiä tukasta ja maistaa äidin poskea ;) Hänestä myös näkee selvästi, jos hän haluaa tulla jonkun toisen sylistä minun syliini. Hän kääntyy vaikka mille mutkalle, että näkee minut ja ojentaa käsiään. En tiedä ymmärtääkö hän vielä tämän merkityksen kokonaan, mutta niin minusta se on kiva tulkita.


Pikku P syö edelleen vain äidinmaitoa. Kiinnostus kiinteitä kohtaan on hänellä selkeästi kasvamaan päin. Sylissä ruokapöydässä istuessaan Pikku P saattaa tehdä yllätyshyökkäyksiä ruokalautasta kohden ja napata varsin napakasti reunasta kiinni ja vetää lähemmäs. Sain torstaina neuvolasta kotiluettavaa kiinteiden aloittamisesta. Neuvolatäti oli sitä mieltä, että kaveri pärjää hyvin rintamaidolla kuusikuukautiseksi, mutta sanoi, että toki makuannoksia saa antaa jo ennenkin. Kun mainitsin, että olemme ajatelleet sormiruokailua, niin oli samoilla linjoilla, että on ihan ok, jos aloittaa viikkoa-kahta aiemmin. Alkuun kuitenkin sormiruokaillessa ei välttämättä paljoa ruokaa mene mahaan saakka.

2 kommenttia:

  1. Hienot konttausharjoitukset siellä tytsyllä! Kiva muutenkin aina seurata mitä omaa poikaa vähän isompi vauva jo osaa :) Täälläkin on ollut vähän suunnitelmissa aloittaa kiinteät sormiruokailulla, ja oonkin tässä viime aikoina koittanut kovasti perehtyä asiaan, itse tykkään jotenkin tosi paljon koko sormiruokailun ideasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, kiva kuulla! Sormiruokailu kiehtoo kyllä kovasti. Eniten jännittää vain se, ettei kaveri vain meinaa tukehtua syödessään. Kakominen kuuluu asiaan, mutta sitä voi olla aika jännä kuunnella vierestä (panikoimatta). Muutenhan kuulostaa tosi kivalta, että kaveri voi tutustua makuihin omaan tahtiin ja yksi maku kerrallaan. Oppii samalla sorminäppäryyttä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!