Minun vuoteni

Kulunut vuosi on tuonut paljon ihania muutoksia elämääni. Suurin ja kaunein uinuu juuri omassa pinnasängyssään tyytyväisenä.

Ensimmäinen kolmannes vuodestani kului valmistautuessa pikkuisen tuloon. Etsiskelin ja tutustuin pienokaisen tarvitsemiin tavaroihin ja poimin niistä sopivimmmat omaan kotiin. Myös kotiin tehtiin uudelle tulokkaalle oma nurkkaus. Olen luonteeltani varsin järjestelmällinen, joten kaikki oli niin valmista kuin voi olla jo pitkän aikaa ennen kaverin tuloa. Voin raskauden loppuun saakka erinomaisesti, joten energiaa olisi riittänyt touhuta enemmänkin. Aikahan siinä meinasi käydä pitkäksi!

Kuvaaja: Täydenkuun kuva

Suuri jysäys tapahtui 3. toukokuuta, kun Pikku P tahtoi ulos masustani. Pitkä odotus palkittiin suloistakin suloisemmalla tyttövauvalla. Minun oma prinsessani>3

Tämän jälkeen alkoi ihana ja välillä rankkakin matka äitiyteen. Kuukausi kuukaudelta olen saanut seurata oman tyttäreni kasvua ja kehitystä. Uusi pesti on ollut oikein mieluinen ja ei ehkä niin rankka kuin alustavasti peloteltiin. Monista ongelmatilanteista selviää käytännön järjen ja googlen avulla. Suurena apuna on myös olleet erilaiset tukiryhmät Facebookissa sekä tietenkin muut ihanat mammabloggaajat, joilta on voinut lukea tietoa ja rinnakkaiskokemuksia.

Tutustuminen mammojen maailmaan on ollut kiehtovaa. En etukäteen tiennyt, että (ainakin Helsingissä) äideille järjestetään todella paljon erilaista ohjelmaa. On kirkon esikoiskerhoa, vauvatreffejä leikkipuistoissa sekä maksullisia vauva-äiti jumppia yms. Vähän levottomammallekin mammalle on löytynyt mukavasti sosiaalisia aktiviteettejä. Ei ole tarvinnut pölyttyä kotona. Tapaamisissa on lisäksi tavannut monia ihania äitejä, joiden kanssa on voinut keskustella ja vaihtaa kokemuksia. Ja välillä vuodattaa surujaan, huoliaan ja väsymystään. Korvaamaton apu tälle mammalle! Omia rakkaita vanhoja ystäviä ja perhettä ja heiltä saatua apua unohtamatta.

Vuoden päättyessä pikkuiseni on jo paria päivää vaille kahdeksan kuukautta. Hui ja kauhistus! En ihmettele enää, kun kaikki päivittelevät vauvavuoden kuluvan nopeasti. Kun vanhoja kuvia selaa, niin näkee konkreettisesti sen, miten paljon kaveri on kasvanut ja kehittynyt. Onnettoman pienestä kääröstä on tullut itsenäisesti lattialla maailmaa tutkiva ja konttaava tyttönen. Ei mene enää kauaa, kun tuen avulla seisonnasta lähdetään ottamaan askelta. Kokosin ylle koosteen Pikku P:stä hänen jokaisena kuukausipäivänään. Minun pikku nöpönen<3

Voin jättää tämän vuoden taakseni onnellisena. Se ei ole turhaan eletty. Ja mikä parasta, ensi vuosi tuo jatkoa. Saan ihmetellä ja ihastella lisää pienokaiseni kehittymistä ja kasvamista kohden taaperoikää.

Ihanaa ja onnellista uutta vuotta teille kaikille lukijoilleni!