Lähdimme aamujunalla, joten suurimman osan ajasta Pikku P vietti turvakaukalossa nukkuessa. Junan jatkuvat kuulutukset häiritsivät unta jonkun verran. Niitä tulee kuitenkin noin puolen tunnin välein. Paikkakuulutukset kolmella kielellä vielä menivät, mutta kun ravintolavaunusta toivotettiin huomenta, niin silloin Pikku P heräsi. Tämän vuoksi unet jäivät hieman vajaiksi. Ei tämä kuitenkaan suuremmin tainnut menoa haitata:)
Maalla oli alkuun varsin aurinkoista, jolloin vietimme aika pitkiä aikoja ulkona. Loppuviikon sateiden aikaan piti keksiä tekemistä sisätiloissa.
Nyt huomasimme ensimmäisiä kertoja, että pikkuinen vierasti selkeästi. Vanhempieni sylissä ei alkuun viihdytty laisinkaan. Pienempi sisareni kelpasi paremmin, sillä häntä Pikku P on nähnyt useammin. Tämä kuitenkin tasoittui viikon edetessä.
Uusi ympäristö antoi myös uutta puhtia ryömimisen harjoitteluun. Pikkuhiljaa eteenpäin päästiin jo noin parin metrin verran! Näin se maailmanvalloitus etenee.
Mieheni oli ensimmäistä kertaa monta päivää erossa pienokaisestaan. Sainkin lähettää hänelle aika monta kuvaa päivien aikana, jotta ikävä hellitti edes hieman. Lomailu oli moninpuolin virkistävää. Kuitenkin myös paluu kotiin taisi olla kaverille mukava asia. Isän mahan päälle oli kiva päästä köllimään omalle kotisohvalle<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!