Milloin lapsi on liian vanha syömään omia eväitä ravintolassa?

Ostamme harvoin Pigelsille oman annoksen ravintolassa. Kyllä, vaikka hän on jo yli 2,5-vuotias. Hän oli vauvana kiinteiden maistelun alussa herkistynyt kananmunalle ja lehmänmaidolle. Päälle vuosikkaana maitoa pystyi käyttämään ruoanlaitossa. Suoraan syötäviä lehmänmaidosta valmistettuja tuotteita, kuten maitoa tai jogurttia, Pigels alkoi syödä vasta viime kesänä. Nämä herkkyydet eivät ole juuri vaivanneet ruokailujamme, mutta tästä on periytynyt tavaksi kantaa Pigelsille mukana omaa kauramaitoa. Sitä ei yllättäen juuri mistään ravintolasta saa. Vauva-ajan hätävalipalat eli smoothiet ja hedelmät pakkaan edelleen hoitolaukkuun. Nykyisin tosin smoothie on vauvapussin sijaan Frooshia, koska se on sopivan kokoinen annos neidille. Onko väärin kaivaa näitä eväitä ravintolassa ruoan lisukkeeksi?

Muumimaailman buffatarjontaa viime kesältä.

Käymme varsin monipuolisesti erilaisissa ravintoloissa. Michelin-ravintolat ja muut hienommat paikat toki eivät normaaliin repertuaariin kuulu. On monia paikkoja, missä ei ole erikseen lasten listaa. Toisaalta useimmissa ravintoloissa aikuisten annokset ovat niin reiluja, että niistä riittää hyvin antaa pienelle hänen tarvitsemansa määrä ruokaa. Tällaisia ovat esimerkiksi monet intialaiset, nepalilaiset tai thaimaalaiset ravintolat. Inhoan ruokahävikkiä ja en haluaisi jättää sitä jälkeeni ravintolassakaan. Minusta on vain hyvä, kun Pigels auttaa annokseni kanssa. Muutenkin tulee valittua terveellisempi annos, kun tietää jakavansa sen lapsen kanssa. En näe sitä ongelmana, jos oman annoksen jakaa lapsen kanssa. Annoksessa on kuitenkin kiinteä hinta. Buffat ovat asia erikseen, niissä maksamme kiltisti pyydetyn hinnan koko sakista. 

On ravintoloita, jotka tarjoavat vain aikuisen makuun tehtyä ruokaa, jolloin annoksessa voi olla liikaa suolaa tai tulisuutta. Tällöin ennakoimme ja otamme Pigelsille mukaan lisäksi jotain omaa syötävää. Muuten hän jäisi ravintolakeikan jälkeen nälkäiseksi. Näiden ravintoloiden kohtalo on hankala. Jos ne ohittaa tämän vuoksi, niin ne jäävät kokonaan meidän perheeltä väliin. Ainakaan vielä meille ei ole tultu sanomaan omista eväistä tai ruoan jakamisesta pienen kanssa. Sen sijaan tarjoilija on tuonut mielellään lisälautasen Pigelsille.

Olemme nyt alkaneet herätä tähän ja koettaneet miettiä enemmän paikkoja, missä lapsille on omaa tarjontaa. Nykyisin Pigels syö sen verran paljon, että hänelle alkaa olla luontevaa ostaa oma annos. Olemme pari kertaa tilanneet, jos mukava annos on löytynyt listalta. Ihan kiitettävästi annokset ovat yleensä uponneet. Rankkaa, en ole oikein Chico's tyyppi, mutta onhan se leikkipaikka Pigelsistä aika koukuttava. 

Lastenannos Pärnulaiseen tyyliin myöskin viime kesältä.

Tämän myötä olen herännyt huomaamaan, miten surullia lastenlistojen tarjonta usein on. Ranskalaisia ja nakkeja tai hampurilaisia. Entäs jos haluaa tilata myös ulkona lapselle ravitsevaa hyvää ruokaa? Tämän on varmasti ollut yksi syy siihen, miksi en ole halunnut aiemmin omaa annosta Pigelsille tilata. Kassissani on useimmiten paljon terveellisempi kattaus ruokaa kuin listalla. Vaikka en itsekään syö aina ruokaympyrän mukaisesti, niin en silti tilaisi itsellenikään nakkikoria, miksi tilaisin lapselleni? 

Kun sopivaa ruokaa ei ole tarjolla, niin olemme alkaneet syödä useimmin eväitä koko porukalla liikkeellä ollessa. Kaupungista löytyy muutamia paikkoja, kuten Lastenkaupunki, jossa voi syödä välipalaa näppärästi. Näin voi käydä vaikkapa miehen työpäivän jälkeen yhdessä leikkimässä lasten kanssa, eikä ruokailu muodostu ongelmaksi.

Miten teidän perheessä toimitaan? Minkäikäiselle olet pitänyt eväitä mukana ravintolaan mentäessä? 

#tb syksyn lomaan: Mitä kaksilapsinen perhe ehtii viikon aurinkolomalla?

Minulle on iskenyt pieni lomakaipuu. Ajatuksissa on jokin ihan pieni ja helppo viikko auringossa. Lämmintä, uima-allas ja vaikka all inclusive. Näin voisi keskittyä vain oleiluun altaalla ja hauskanpitoon lasten kanssa. Meillä on kuitenkin toukokuulle matka Jenkkeihin varattuna, joten sinne asti pitäisi vielä jaksaa odotella. Jotta voisin tuntea taas auringon lämmön ja tuoksutella klooria uima-asuista päädyin muistelemaan meidän viime syksyn matkaa Turkkiin. Aloitin matkan jälkeen postauksen tekemisen, mutta se jäi puolitiehen. Ajattelin jatkaa lomakuumeissani se nyt loppuun. Eihän tällaisissa ole aikarajaa!

Matkustimme viime syyskuussa Turkin Sideen, kun Pigels päälle kaksi vuotta ja neljä kuukautta sekä Maiskis oli hieman alle neljä kuukautta. Matkaseurueeseemme kuului oman ydinperheen lisäksi minun vanhempani, siskoni ja hänen kaksi kouluikäistä poikaansa. Majoituimme Barut B Suites hotellissa. Koko loman ajan oli ihanan lämmintä. Päivälämpötila kohosi joka päivä 35 asteeseen. Hotelli oli mukavan pienehkön kompakti. Kaikki palvelut olivat lähellä. Uima-altaat mukavia ja parissa vesiliukumäessä riitti vauhtia. Ruoka oli all inclusive -rannekkeella lähes aina saatavilla. Vaihtelua eri päivinä oli mukavasti ja ruoat olivat erittäin maistuvia.

Millaisia kokemuksia viikon aurinkolomalla saa, kun mukana on kaksi alle kolmevuotiasta lasta? Katsotaanpas...

Saa pakata 35 kiloa matkatavaroita

Kahden vaippaikäisen kanssa matkatessa pelkästään vaipat vievät hyvän tilan matkatavaroissa.  Pigels on ollut päivisin pääosin ilman vaippaa, mutta kaikessa touhussa vahinkoja saattaa sattua.  Siksi otimme Pigelsillekin aika paljon vaippoja varuiksi mukaan. Hän kuitenkin oli mitä hienoin pottasankari, joten saimme tuoda melkein kaikki vaipat takaisin kotiin. Perusvaippojen isäksi mukaan tarvittiin uimavaipat, kosteuspyyhkeet, vaihtoalustat ja harsot. 

Osasimme pakata Pigelsille aika hyvän määrän vaatetta mukaan. Kaksi asua päivässä on aika hyvä määrä, vaikka altaalla iso osa päivästä useimpina päivinä oltiinkin. Aurinkorasva, jäätelö, juomat ja ruokailut muutenkin kuitenkin sotkevat vaatteet aika usein vielä kaksivuotiaalta. Maiskikselle meillä oli liian vähän hihattomia tai lyhyhihaisia paitoja. Pakkasimme mukaan turhaan mitään pitkähihaista tai -lahkeista hänelle. Kohteessa oli niin kuuma, ettei niitä voinut hänen päällään pitää, vaikka olisivatkin antaneet suojaa auringolta. Harso olikin paras aurinkovarjo. Maiskiksen vaatteista jäi täten paljon käyttämättä. Kaveri makaili muutenkin altaalla vaippasillaan varjossa. Iltaisinkin riitti usein pelkkä body.

Kosmetiikkatuotteet ja lääkkeet vievät yllättävän paljon tilaa. Aurinkorasvaa pelkästään kuluu tällaisella porukalla melkein pullo mieheen!

Voi oleilla vähintään neljä tuntia altaalla päivässä, laskea kymmeniä vesiliukuja ja hankkia pari mustelmaa

Hotellistamme löytyi iso uima-allas sekä kaksi pienempää lastenallasta. Näissä molskittiin päivittäin koko rahan edestä. Pelkästään lämmin ilma houkutteli välillä viiluuttelemaan altaaseen. Erillisestä altaasta pääsi laskemaan kahdesta isommasta liukumäestä, joista toisesta sai aikuisenkin makuun hurjat kyydit. Mäkeä tuli laskettua sen verran monesti, että peppuun jäi muistoksi pari pientä mustelmaa! Pigels lähti serkkupoikien houkuttelemana rauhallisempaan mäkeen ja laski siitä useita kertoja joko minun tai isänsä sylissä. Uudestaan! Kuului aina mäen jälkeen. Myös lastenaltaan norsumäkeä Pigels saattoi laskea kymmeniä kertoja putkeen.

Voi tehdä viisi reissua merenrantaan 

Hotellin vieressä noin puolen kilsan päässä oli hotellin oma merenranta. Rannalla kävimme melkein joka päivä. Meressä oli ihanan lämmintä vettä. Ranta oli siisti ja syveni mukavassa tahdissa. Yhtenä iltapäivänä oli vähän enemmän aaltoja. Silloin pääsi hieman ratsastelemaan aalloilla. Pigels ui ja rakenteli hiekkakakkuja rannalla innoissaan. Kaikista mukavinta taisi kuitenkin olla ekana päivänä päästä uimaan lämpimään hiekkaan. Käytimme Maiskista myös kerran meressä uimassa. Herra uiskenteli oikein tyytyväisenä. Hotellin all iclusiveen kuuluvasta rantabaarista sai juomia ja syötävää, joten söimme pari kertaa lounaan rannalla. Ruoka oli hyvää, muttei niin laadukasta kuin buffassa.

Ehtii katsomaan kaksi pientä nähtävyyskierrosta

Kävimme kahtena aamupäivänä lähialueen turistinähtävyyksiin tutustumassa. Emme halunneet tehdä kovin kunnianhimoisia suunnitelmia matkaseurue huomioiden, mutta jotain pientä kuitenkin. Yhtenä aamuna suuntasimme Managvatin putouksille ja toisena Sideen katsomaan amfiteatteria, viittä pylvästä sekä vanhaa kaupunkia muutenkin (lue ostoskatua). Molemmat kohteet olivat kymmenen minuutin taksimatkan päässä. Reissut toivat mukavaa vaihtelua loman rytmitykseen ja nähtävyydet olivat käymisen arvoisia. 

Voi toteuttaa kolme pikaista shoppailuiltaa

Käväisimme kolmena iltana hotellin läheisissä ostoskeskuksissa. Niissä oli myynnissä lähinnä kopiotavaraa. Ostoskeskukset olivat pieniä, joten pulska tunti riitti aina yhden kiertämiseen. Näihin ehtikin hyvin uima-ajan jälkeen ennnen päivällistä.

Ps. Pigels ei todellakaan syönyt koko annosta :)

Viikkoon mahtuu kymmeniä päikkäreitä ja parisenkymmentä kierrosta buffasta 

Hotellin buffan tarjonta oli yllättävän hyvä. Voin sanoa, että parhaita all inclusive ruokia, mitä olen tähän mennessä saanut. Salaattipöytä oli monipuolinen ja lämmin tarjonta oli vaihtuvaa ja hyvää. Myös lapset löysivät aina jotain syötävää. 

Lapsemme olivat todella reippaita koko loman ajan. Turhaa kitinää ei kuulunut kertaakaan. Pigels rupesi todella reippaasti aina päiväunille ja nukkui normaalista poiketen myös useana iltapäivänä toiset päikkärit. Touhua ja tohinaa oli niin paljon, että unelle oli tarvetta. Toisaalta päiväunet jäivät useana päivänä vähän lyhyiksi. Pigels nukkui päikkärit aina rattaissa. Maiskis nukkui myös hienosti vaihdellen kantorepussa, rattaissa tai rantatuolilla.

Iltaisin väsymys oli kuitenkin jo pakosta läsnä. Päivällinen alkoi vasta klo 18.30. Pigels jaksoi yleensä hyvin, mutta halusi kyllä heti ruokailun jälkeen nukkumaan. Maiskis oli iltaisin todellinen äidin poika, jolloin vain minun sylini oli hyvä paikka. Hän nukkuikin useimmat päivälliset kantorepussa kyydissäni. Söin joko istuen tai seisten, tilanteesta riippuen.

Loma oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Helppo all inclusive loma toimii pienten lasten kanssa erinomaisesti. Voi keskittyä uimiseen ja hauskanpitoon. Varjoa on aina tarjolla ja hotellihuone lähellä. Vauhtia toki riittää varsinkin isomman porukan kanssa. En kiellä, jottei olisi ollut hetkiä, jolloin piti vetää syvään henkeä. Mutta mihinkään isompaan ongelmaan emme törmänneet. Ja onhan se totta, että tällaisen loman jälkeen voisi olla vielä toinen viikko lomaa rentoutumista varten. Silti en vaihtaisi, oli hurjan hauskaa!

Koko perheen arkiruokavinkki: Maidoton bataatti-porkkanapannari

Ideoin uusia blogipostausaiheita ja ajattelin tehdä kevyen postaussarjan meillä usein syötävistä ja hyväksi todetuista arkiruoista. Laitan reseptejä jakoon tästä eteenpäin aina, kun hyvä ruoka tulee lautaselle. Reseptit ovat nykyiseen elämäntilanteeseemme istuvia. Mielellään siis sopivat sekä vauvalle, taaperolle että vanhemmille. Maiskis on vielä alle kymmenen kuukautta, joten ruoat tai hänen hieman muokatut versionsa ovat maidottomia ja suolattomia. Useimmat ohjeet ovat sellaisia, jotka ovat hyviä myös pakastettuna. Voi siis tehdä isomman satsin kerralla ja pakastaa osan kiireisen päivän varalle.

Ensimmäisenä esittelen meidän ruokapöytään pari vuotta sitten Pigelsin sormiruokailun kautta tulleen tuttavuuden, bataatti-porkkanapannarin. Pannarin ohjeen olen muokannut tästä Helmoissa-blogin ohjeesta. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta tehdään lettuja, mutta aikaa säästääkseni olen tehnyt taikinasta pannaria. Teen myös tuplamäärän taikinaa, jotta pannaria riittää koko pellilliseen eli pariksi ruokakerraksi ja vähän vielä pakastimeenkin.

1 keskikokoinen bataatti

3 porkkanaa

4 kananmunaa

8 dl kuplavettä (esim. Sodastreamilla)

5 dl jauhoja (laitan fiiliksen mukaan 1-2 desiä sämpyläjauhoja ja loput vehnäjauhoja)

2 tl leivinjauhetta

4 tl öljyä

Keitetyt kasvikset muussataan. Jos haluaa tasaisen seoksen, niin kasvikset kannattaa soseuttaa sauvasekoittimella. Soseutan välillä haarukalla, jos en halua herättää lapsia tai olen laiska. Tällöin porkkanat jäävät vähän isommiksi palasiksi. Minua tämä ei haittaa. Tämän jälkeen kananmunat käsin vaahdoksi ja sekaan kuplavesi. Kuplavesi tekee taikinasta kuohkeamman. Sitten sekaan öljy sekä jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Taikinan voi antaa tekeytyä hetken, jos on aikaa. Aika usein tumppaan pannarin suoraan pellille leivinpaperin päälle ja uuniin. Pannari valmistuu 175 asteisessa uunissa noin puolessa tunnissa.

Sitten vain pannari kullekin ruokailijalle sopiviksi palasiksi ja lautasille. Lisäkkeenä sopivat erilaiset marjat. Olemme syöneet mansikoiden, musta- ja punaviinimarjojen ja puolukoiden kanssa vaihdellen. Nam, Maiskis näyttää yllä miten hyvin maistuu :)

Vinkki! Olen tehnyt pannaria joskus pelkästä bataatista ja toimii erinomaisesti niinkin. Varmasti on toimiva myös pelkästä porkkanasta. Kasvikset voi keittää ja vaikka jo soseuttaa etukäteen jääkaappiin odottamaan. Näin saa pannarin nopeasti uuniin ennen ruoka-aikaa :)

Nenäimurilla heipat limalle

*Kaupallinen yhteistyö. Nosiboo automaattinen nenäimuri saatu yhteistyönä Kidsmediltä. 

Kuulin limaa vauvan nenästä imevästä nenäimurista ensimmäisen kerran, kun odotin esikoistani. Naurahdin silloin epäuskoisena. Imeä nyt vauvan nenää imurilla, järkyttävää! NenäFriida kuulosti taas ällöltä. Entäs, jos räkää menee omaan suuhun? Tällöin päädyn ostamaan säälittävän, pienen käsin pumpattavan niistimen. Voi että, kun olisin silloin tiennyt paremmin!

Kuvassa vasemmalta oikealla: NenäFriida, Baby-Vac ja Nosiboon automaattinen nenäimuri.

Käytimme käsin pumpattavaa niistintä Pigelsin ensimmäisien flunssien aikaan. Onneksi se hävisi mystisesti jonnekin aika pian. Pigelsin sairastuttua flunssaan seuraavan kerran niistimen kadottua kaivelimme kaapista hieman vastentahtoisesti blogiarvonnasta voittamani Baby-Vacin. Baby-Vac on nenäimuri, jonka imuosa ja letku liitetään pölynimuriin. Imurin imuteho tulee olla säädettävissä Baby-Vacin osoittamiin tehoihin. Oli yö ja pikkuinen oli ihan kipeä ja tukkoinen. "Kokeillaan ensin tosi varovasti", sanoin. Pigelsin huuto oli testin aikana jäätävä. Nenä kuitenkin puhdistui huomattavasti ja uni tuli pian nenän puhdistamisen jälkeen. Käänsin hetkessä kelkkani ja aloin fanittamaan imuria. 

NenäFriidan ostimme vähän aikaa sitten matkakäyttöön, sillä esimerkiksi hotelleissa ei ole imureita saatavilla. NenäFriidalla lima imetään itse pienen nenästä letkulla. On hyvä, että flunssan yllättäessä matkalla on keino puhdistaa pienen nenää. NenäFriida on myös kätevä öisin, jos koettaa tehdä niistämisen "vaivihkaa", jottei pienokainen ja muukin perhe totaalisesti herää. Varsinkin yksin NenäFriidalla imeminen voi olla haastavaa. Sinun pitää pidellä kirkuvaa ja rimpuilevaa lasta, saada suutin nenään ja samalla imeä letkun toisesta päästä. Voin kertoa, että jos ei ole pakko, niin annan imurin tehdä edes imemisen. Minusta tuntuu, että imurin kanssa nenä puhdistuu muutenkin paremmin.

Nykyisin en voisi kuvitella meidän talouttamme ilman kunnollista niistäjää. Ne todella auttavat avaamaan tukkoista nenää ja helpottavat flunssaisen oloa. Olen varma, että näitä käyttämällä olemme lyhentäneet useaa flunssaa ja välttyneet ehkä myös isommilta taudeilta, kuten poskiontelon tulehdukselta ja korvatulehdukselta. Edit 26.2. Sain tietää, että poskiontelot kehittyvät lapsille vasta 3–5-vuotiaina, joten sitä ennen ei onneksi voi poskiontelot tulehtua. Korvaamaton apu flunssan hoidossa. Siksi olinkin todella innoissani, kun sain pari viikkoa sitten Kidsmediltä testiin Nosiboon automaattisen nenäimurin. Nosiboo on uudentyyppinen maailmalla paljon käytetty nenäimuri ja Kidsmed virallinen Nosiboon edustaja Suomessa.

Harmikseni tiistaina Maiskis sairastui flunssaan, joten "pääsimme" testaamaan Nosiboota. Minusta Nosiboo on vähän niin kuin Baby-Vacin ja NenäFriidan välimuoto. Kahvakuulan kokoinen pallo, jossa on sähköjohto sekä letku ja suutin nenän puhdistamista varten. Nosiboon sisään on rakennettu oma imuri, joten mitään lisälaitteita ei tarvita. Johto vain seinään ja suutin pienen nenään. Nosiboo on helppo kasata käyttövalmiiksi ja on looginen käyttää. Colibri-suulake eli imuosa on mukavan mallinen ja pehmeä. Uskoisin, että se on miellyttävä pienen nenälle. Nosiboon päällä on nappi, josta laite käynnistetään. Samassa napissa on selkeä imutehon säädin. Suositustehot eri ikäisille on kerrottu ohjekirjassa. Suulakkeen pesu on käytön jälkeen helppoa. 

Olin oikein tyytyväinen laitteen toimintaan. Nenä puhdistui nopeasti ja suulake istui nenään hyvin. Imurin uusi  ja tyylikäs ulkopuoto ei kuitenkaan huijannut Maiskista. Maiskis selkeästi tunnusti imurin käyttötarkoituksen ja aloitti protestihuudon jo ennen laitteen käynnistämistä. Nenän imurointi tuntuu meidän lapsista olevan kertakaikkisen kamalaa ihan sama millä laitteella sen tekee. Vaikka Pigels alkaa jo ymmärtää, että sen jälkeen tulee parempi olo, niin ei silti kovin hevillä imurointiin suostu! Veljeään hän kuitenkin osaa lohduttaa imurointitilanteessa "se auttaa Maiskis, se auttaa".

Nosiboo on kätevä tuote. Sen isoin etu on helppokäyttöisyys, liikuteltavuus ja tehokas imuteho, jota voi säätää turvallisesti. Hauska lisä on kiva muotoilu ja mahdollisuus valita tuote kolmessa eri värissä; vaaleanpunainen, sininen tai vihreä. Itse päädyin rauhoittavaan siniseen. Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, sillä vaaleanpunainen on ihanan söpö! Nosiboon hinta on 135 euroa, mikä on kova verrattuna muihin markkinoilla oleviin laitteisiin. NenäFriidan saa noin 15 eurolla ja Baby-Vacin 30 eurolla. 

Ihan kaikki toiveeni eivät toteutuneet. Ennakkoon haaveilin, että Nosiboota voisi kantaa matkoilla mukana flunssan varalta. Toiveena oli myös, että jos laite olisi aika hiljainen, niin sillä niistäminen yöllä sängyn vieressä kävisi kivuttomammin. Todellisuudessa matkakäytössä Nosiboo toimii, jos on todella reilu matkalaukku. Nosiboon ääni on myös sen verran kova, että olemme käyttäneet edelleen NenäFridaa öisin. Ääni vastaa meidän uuden pölynimurin ääntä pienellä imuteholla.

Mikä näistä kolmesta tuottteesta sitten on paras? Sanoisin, että imurin kanssa nenä puhdistuu paremmin ja nenäimureita on mukavampi käyttää varsinkin yksin. Nosiboon etu Baby-Vacin verraten on helppokäyttöisyys. Nostat vain pallon kaapista, laitat töpselin seinään ja aloitat toimet. Imutehoa on helppo ja turvallista säätää. Nosiboo myös sammuu, jos laitetta käyttää liian kauan. En kuitenkaan näe tätä riskinä, sillä ei meillä ainakaan lasta viitsi kovin pitkään huudattaa. Baby-Vac on toimiva riisutumpi ja edullisempi versio.

Meillä käytetään jatkossa flunssan iskiessä Nosiboota pääasiassa päivisin ja NenäFriidaa öisin. NenäFriida lähtee mukaan matkoille, jossa ei ole imuria saatavilla. Mummoloihin ja muihin "kotikyläilyihin" on varmaan helpoin kantaa Baby-Vac ja ehkä myös NenäFriida molemmat. 

Keräsin alle avuksi listan näiden kolmen niistäjän hyvistä ja huonoista puolista, jotta sopivan niistimen valinta olisi helpompaa.  

Nosiboo automaattinen nenäimuri

+ Imutehoa on helppo säätää ja eri-ikäisille pienokaisille omat tehosuositukset

+ Voi ottaa mukaan reissuun, jos iso matkalaukku ja sähköpistoke saatavilla 

+ Kivannäköinen ja voi valita kolmesta värivaihtoehdosta (vaaleanpunainen, sininen tai vihreä)

+/- Tuotetta on helppo liikutella ja käyttää eri huoneissa, vaatii tosin pistorasian lähelleen

- Imurissa kohtuullisen kova ääni

- Kallis hinta

Baby-Vac

+ Pieni ja näppärä
+ Puhdistaa pienen nenän hyvin, koska saa kiinni imuriin

- Imurin kova ääni (riippuu omasta pölynimurista)

- Imuria on raskas liikutella

- Imuri jää (ainakin meillä) rohjottamaan vessan lattialle flunssa ajaksi, mikä on epäsiisistiä ja ärsyttävää

- Hankala tai mahdoton käyttää reissun päällä

- Omassa imurissa pitää olla säädettävä imuteho, että ei ole liian voimakas pienelle

NenäFriida

+ Menee pieneen tilaan ja ei vaadi sähköä tai muita lisälaitteita

+ Kätevä käyttää paikasta ja ajasta riippumatta. Ei herätä esimerkiksi yöllä niin pahasti nenää putsatessa. Hyvä kapistus matkoilla. 

- Niistimeen pitää vaihtaa hygieniafilttereitä, jotka tuovat pieniä kuluja käytön mukaan

- Yksin niistimen käyttä voi olla rimpuilevan lapsen kanssa vaikeaa. Niistin pitää viedä nenään, pitää lapsi paikoillaan ja vielä imeä yhtäaikaa. Hikistä hommaa.

- Jaksaako itse imeä tarpeeksi tehokkaasti, jotta lapsen nenä puhdistuu?

Kiinnostuitko Nosiboon automaattisesta nenäimurista? Minulla on ilo tarjota tuotteesta blogini lukioille 10% alennus Kidsmedin verkkokaupasta koodilla ilopiikki. Koodi on voimassa 31.3.2018 saakka.

Onko perheessäsi käytössä jonkinlainen niistin pienen flunssan helpottamiseksi? Mihin tuotteeseen olet tykästynyt?

Saanko esitellä, Pigels ja Maiskis!

Olen jo kuukauden päivät miettinyt, että lapsistani on hankalaa kirjoittaa blogiin pelkillä etukirjaimilla. Todellisia nimiä en halua blogissani paljastaa. Pikkusiskoni kutsuu esikoistani Pigelsiksi ja kuopusta Maiskikseksi. Pari iltaa sitten keksin, että nehän sopivat oivasti myös tänne. Ihanan persoonalliset ja niistä ei vielä pääse jyvälle, mihin nimeen ne pohjaavat. Tadaa, tästä eteenpäin Pikku P on siis virallisesti Pigels ja Pikku M Maiskis.

Intouduin nimivaihdoksesta niin, että suunnittelin blogille myös uuden logon. Saimme viime viikonloppuna niin kivan kuvan minusta ja mussukoista, että lähdin muokkaamaan sitä logon pohjaksi. Ensin ajattelin säilyttää vanhan logon kuvan päällä, mutta päädyin sitten simppelimpään ratkaisuun. Samalla vaihdoin värimaailman astetta hempeämmäksi. Logo näyttää nyt heti ketkä blogin päähenkilöt ovat. Logo on harmiksi hieman korkea, muuten olen siihen tyytyväinen. 

Toivon, että löydän jatkossa enemmän aikaa blogin päivittämiseen. Aika näiden kahden pampulan kanssa ei käy pitkäksi. Josko kuitenkin iltaisin viimeistään olisi sen verran energiaa, että Facebookin ja lasten kuvien selailun sijaan välillä kirjoittaisin myös meidän kuulumisia. Pidetään peukut pystyssä, kyllä se tästä taas lähtee!

Mitä tykkäät muutoksista? Tuntuuko logo mukavalta ja blogi kotoisalta?

#kahdenlapsenäiti - Kuinka tästä kaikesta selviää?

Kahden pienen lapsen äitinä on täysin mahdollista kokea riittämättömyyden tunnetta tai syyllisyyttä lähes kaikesta. Tai siltä minusta välillä tuntuu. Aina joku kärsii; kuopus, esikoinen tai mies. Tai sitten se mainitsematon eli minä itse. Ensimmäiset kuukaudet kahden pienen kanssa kotona olivat kuin järkyttävä sammio kylmää vettä päälleni. Ihan uudenlainen elämänkoulu, johon en ollut kuitenkaan osannut täysin valmistautua. Molemmat lapseni ovat ihania ja pääosin hyvin käyttäytyviä. Toki esikoisen uhma välillä vaivaa ja kuopus vaatii oman huomionsa. Kuitenkin olemme välttyneet esimerkiksi koliikilta tai muilta isommilta vaivoilta. Miksi silti välillä  tuntuu toivottomalta?

Tunne siitä, että en kertakaikkiaan riitä. Olen nyt yhdeksän kuukautta takonut kallooni, että lapsia on nyt kaksi ja minua vain yksi. Välillä toisen on odotettava. Kuopus ei voi saada samanlaista katkeamatonta huomiota kuin esikoinen. Toisaalta esikoisen kanssa ei enää ehdi leikkiä kaiken aikaa. Mutta tämän sijaan molemmat lapset saavat toisistaan seuraa. Ja nyt pienemmän kasvettua voimme leikkiä kaikki kimpassa.

Esikoinen oireilee huomion puutetta tekemällä tuhmuuksia. Ikävintä se on, kun se kohdistuu pikkuveljeen esimerkiksi lyömällä. Kaikki tietävä internet kertoo, että minun pitää viettää laatuaikaa esikoisen kanssa kaksin. Koetan järjestää tätä aikaa, mutta mistä? Ja sitten ollaankin kipeänä, M:llä on tissittelyviikot tai eroahdistuskausi menossa. Ehkä sitten ensi viikolla? Olisiko se kuitenkin parempi olla isä-tytär aikaa?

Vietän kuopuksen kanssa kahdenkeskistä aikaa tiistaisin ja keskiviikkoisin aamupäivällä, kun P on metsäkerhossa. Saamme pienet pätkät yhteistä aikaa, vaikka osa menee M:n päiväuniajaksi. Osaan kuitenkin murehtiä siitä, saako M tarpeeksi virikkeitä arkeensa. P:n kanssa harrastimme lähes päivittäin jotain. Oli vauvatanssia, muskaria, vauvauintia ja mammakerhoja. M pääsee nykyisin vain muskariin ja sinnekin menemme kolmisteen. Vauvauinnin lopetimme ja olemme käyneet perheen kesken uimahallissa nyt vuodenvaihteen jälkeen. Lähellämme olisi vauvakerho P:n metsäkerhon aikaan, mutta M on silloin tiiviisti unilla. Kasvaako hänestä kunnon yksilö, kun hän ei nää ikäisiään?  Elän toiveessa, että luultavasti. Hänellä on kuitenkin mahdollisuus seurata rakkaan taaperon touhuja lähes 24/7. Kuka siinä muita virikkeitä tarvitsee?

Loputon syyllisyys kaikesta. Kaikki riittämättömyyden tunne kääntyy mielessä tietenkin syyllisyydeksi. Voit tuntea syyllisyyttä siitä, kun et olekaan yhtä täydellinen äiti, kun olet aina halunnut ja pyrkinyt.

Mikään ei vedä vertoja sille syyllisyydelle, kun menettää malttinsa esikoisen kanssa. Uhmailun kanssa temppuillessa lankeaa ikävästi välillä korottamaan äänensä tunteiden sanoittamisen ja asioiden selittämisen sijaan. Sitten ketuttaa. Suuttuessaan näyttää juuri sen mallin, mitä ei halua toiselle opettaa. Olen koettanut lohduttaa itseäni tässä sillä, että parempi kai se on räiskyvä luonne, kuin että sulkee tunteensa kuoreen. Kunhan tunteiden näytön jälkeen pyytää anteeksi ja selittää lapselle, että miksi äiti oli vihainen. Toisaalta en ehkä kuitenkaan ole universumin ainoa äiti, joka näin tekee. Ja on tehnyt varmasti aiemminkin ja maailma on vielä pystyssä.

Sitten on vielä se tilanne, kun isompi satuttaa pienempää. Varsinkin kuopuksen ollessa  vastasyntynyt, palaute tuli minulta suoraan ja ajattelematta. Se on varmasti jokin primitiivinen äidinvaisto. Vaikka kuinka ajattelee mielessään, että seuraavan kerran torun vain jämäkästi, niin sitä huomaa olevansa samassa tilanteessa. Huutamassa naama punaisena! Minuuttia myöhemmin kaduttaa ja ihmetyttää, miten tässä nyt taas näin kävi? Tilanne harmittaa myös kuopuksen vuoksi. Vauvahan säikähtää äidin käytöstä vietävästi. Harmittelen sitä, että M joutuu olemaan mukana tilanteessa, jota ei ymmärrä. Onneksi nämä hetket on rauhoittuneet. P käy harvemmin enää veljensä kimppuun väkivalta mielessä. Ennemminkin annetaan liian rajuja haleja tai koetetaan nostaa syliin. M on nykyisin sellainen jötikkä, ettei ihan pienemmistä säikähdä tai säry. 

Ja mies. Pitäähän hänenkin saada omaa aikaa. Oikeasti. Muutenhan sekin romahtaa. Mutta missä välissä se tapahtuu, kun täyden päivän lisäksi herra tekee ilta- ja yöpäivystyksiä ja on välillä yötämyöten ylitöissä viikonloppuisin? Minusta tuntuu, että olen itsekäs paska, kun sanon, että en jaksa lasten kanssa. Sun vapaa-aikasi menee töissä. Mutta kai nyt yksi ilta viikossa pitäisi järjestyä? Mutta entäs jos kellosta oikeasti loppuu ne vapaat tunnit? Parisuhdeaika on vielä täysin utopistinen ajatus. Osaamme kuitenkin ottaa ilon irti pienistä hiluista. Viime viikonloppuna Tallinnassa lapset vetivät hirsiä koko lounaan ajan. Saatiin jutella omiamme ihan rauhassa ja ei tarvinnut edes heiluttaa helistintä!

Koeta nyt sitten näissä syyllisyyksien viidakoissa luovia eteenpäin ja pitää pää kasassa. Sillä, jos romahdat, niin kaikki romahtaa. Sinusta tulee entistä paskempi äiti ja koet vielä suurempaa syyllisyyttä kaikesta. Olen antanut itseni juoda kahvia sekä vetää suklaata ja jäätelöä ihan sen verran kuin mieleni tekee, jos se helpottaa oloa.  Niin sairaalta kun se kuulostaakin, niin mua piristää, kun käyn juoksulenkeillä tuplarattailla pari kertaa viikossa. Perhana, vaikka metrin lumihangessa! Jotta elämässä on edes jotain omaa kaiken keskellä. Sillä oma aika on revittävä jostain, ilman sitä tää pää sanoo itsensä irti. Pitää myös hyväksyä oma epätäydellisyys ja laskea se rima sille korkeudelle, joka on kohtuullinen ja ylläpidettävissä. Hyväksyä se, että voi olla hyvä äiti täydellisen sijaan.


Sillä lopultahan kaikki nämä tunteet kumpuavat kaikesta siitä rakkaudesta omia pieniä kohtaan. Siitä tarpeesta, että haluaa tarjota heille vain kaikkein parasta. Myös itsestään. Minusta se kertoo paljon, että illalla lasten mentyä unille rojahdan usein sohvalle ja huomaan pian selailevani puhelimesta tippa linssissä omien murusten kuvia. He ovat vain niin ihania. Kaikki väsymys ja tunneryöpyt ovat sata kertaa sen arvoisia, että saan olla näiden kahden lapsen äiti<3

Pikku M yhdeksän kuukautta

Meidän pikkuinen poikanen täytti sunnuntaina yhdeksän kuukautta. Uskomatonta ajatella, että minulla on enää viikko äitiysvapaata jäljellä. Jos en jatkaisi hoitovapaalla, niin palaisin ihan pian töihin. Kääk, onneksi en! En osaisi mitenkään jättää pientä vielä päiväkotiin. Kotona tapahtuu ihan liikaa kaikkea kivaa. Pikku M oppii päivittäin jotain uutta ja en halua missata mitään!

Kuukausi sitten Pikku M otti ensimmäisiä haparoivia askeleita tuen kanssa. Nyt hän kulkee tukea myöden jo todella luontevasti ja nopeasti. Vanhempien taluttamana kävellään pitkiä matkoja. Kävelykärrykin menee, mutta täysi lelulaatikko on vakaampi kävelytuki. Muutaman kerran hän on jo päästänyt tuesta irti ja seisonut hetken itsekseen, mutta pyllähtänyt sitten tyylikkäästi istumaan. Poikasen seisoma-asento on jotenkin tosi vakaa. Hyvä pohja opetella eteenpäin. Meillä jännätäänkin jo, milloin se ensimmäinen itsenäinen kävelyaskel tulee. Se voi tapahtua huomenna tai sitten kuukauden päästä. Hmm, pitää keksiä hyviä houkutteita, että saadaan kaveri liikkeelle!

Puhe ja sanojen ymmärrys kehittyy koko ajan. Tuntuu, että poikanen ymmärtää jo tosi paljon sanoja ja lyhyitä lauseita. "Missä sisko" ja "Otatko tissiä" ymmärretään selvästi. Äitiä kaveri huutelee, kun leikkiessä tulee ikävä ja en istukaan vieressä. Muutamia sanoja on kerran tai kaksi tullut vahingossa oikeassa yhteydessä, mutta ei vielä voi sanoa olevan käytössä. Esimerkiksi eräs päivä lounaan jälkeen menimme sohvalle ottamaan jälkkäriksi tissimaitoa. Kaveri kääntyi ruokailun päätteeksi olkkarin lattiaa kohden ja sanoi "leikki". Olin ihan, että selvä, maha tuli täyteen, mene vain leikkimään. 

Ruoka maistuu Pikku M:lle edelleen pääsääntöisesti hyvin. Aamu- ja iltapuuroa ei uppoa desiä isosiskon tapaan, mutta hyvä annos kuitenkin. Yöunet ovat hieman parantuneet, mutta silti yöllä herätään useita kertoja tissitankkaukselle. Harvemmin kuitenkin sen jälkeen jäädään enää treenaamaan. Poikkeusöitä toki löytyy... Mielessäni on alkanut jo kovasti pyöriä unikoulu. Ehkä jonkin ajan päästä voisi sanoa heipat yösyönneille.

Ihana uusi taito on pusuttelun ja halittelun oppiminen. Kaveri ottaa oikein topakasti kaulasta kiinni ja moiskauttaa poskelle todella märän pusun. M vilkuttaa myös oikein iloisesti, kun joku on lähdössä ulos. Pari kertaa on myös saatu poikanen taputtamaan. Mahtavaa, kun saa seurata toisen kehitystä ihan vierestä<3