maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pikku P yksitoista kuukautta

Näin se vaan aika menee, eilen pieni tyttäreni täytti jo yksitoista kuukautta. Kuukauden päästä saamme juhlia ensimmäisiä sytymäpäiviä! Jännittävää, ihanaa ja toisaalta myös haikeaa. Vauvani on jo niin iso tyttö!

Viimeisimmän kuun aikana on treenattu kovin kävelemistä. Nyt tyttö tepastelee pitkin asuntoa jo useita metrejä kerrallaan. Kynnysten ja muiden hankalampien esteiden kohdalla kontataan. Kävelemisessä on se kiva puoli, että voi helpommin kantaa tavaroita mukana. Tytöllä kulkeekin usein jokin lelu kädessään. Mitään lempilelua ei ole syntynyt, riittää kun hyppysissä on jotain mukana. Omilla vaatteilla on edelleen tosi kiva leikkiä. Alkaa näyttää siltä, että tyttö harjoittelee pukemista.


Tarinointi jatkuu edelleen vilkkaana. Kaveri höpöttelee pitkin päivää ja pitkiä aikoja kerrallaan. Pikkuinen juttelee äidin ja muiden aikuisten lisäksi myös useille leluille. Pitäähän niillekin kertoa päivän kuulumiset. Rakkautta on mukava osoittaa vanhempien lisäksi leluille. Nallet saavat päivittäin useita haleja ja pusuja. Kaveri osaa myös halutessaan antaa äidille halin, kun äiti pyytää. Samalla kuuluu aaa ja jos äiti on ollut oikein kiltti, niin hän saa vielä pusunkin poskelle. Voisiko olla ihanampaa<3 

Puheen ymmärtäminen on kasvanut Pikku P:llä tosi paljon. En oikein varmaan itsekään tiedä, miten paljon hän loppujen lopuksi höpinöistäni jo tajuaa. Monista sanoista hän osaa sanoa yhden tavun. Esimerkiksi lamppu on pu. Olemme leikkineet paljon antaa-ottaa -leikkiä. Usein pienelle tavaraa ojentassa ja sanoessa Pikku P ottaa, tytön suusta kuuluu kiits. Tästä olen ylpeä, lapseni kymmenen ensimmäisen opitun sanan joukossa löytyy niinkin tärkeä sana kuin kiitos!


Nukkuminen menee meillä nykyisellään varsin loistavasti. Pikkuinen nukkuu yleensä kahdet päikkärit rattaissa joko parvekkeella tai liikkeellä ollessa kaupungilla. Päiväuniajan lähestyessä puen tytön ulkovaatteisiin ja kerron, että nyt alkaa olla uniaika. Tyttö mossottaa (useimmiten) tyytyväisenä sylissä ja auttaa omin tavoin pukemisessa. Joskus hän samalla joikailee omaa unilauluaan. Kun lasken hänet vaunuihin, niin hän saattaa nukahtaa melkein heti itsekseen. Viimeistään hetken työntely tai laulelu painaa silmät kiinni. Myös yöt ovat unikoulun jälkeen sujuneet tosi kivasti. Pari yötä on jopa mennyt ilman yhtään heräämistä. Aivan mahtavaa!


Sormiruokailu sujuu oikein hyvin. Kaveri vetelee ruokaa yleensä hyvällä ruokahalulla. Uusia makuja hän maistelee innolla. Nyt olemme lisänneet pikkuisen ruokavalioon vähän kerrallaan hapanmaitotuotteita ja erilaisia papuja. Pavuista on tullut hitti. Myös turkkilainen jogurtti ja piimä näytti maistuvan. Maistatin tytölle myös riisipuuroa, mutta se ei noussut suoraan listan kärkeen.  Maha on toiminut uusien kokeilujen jälkeen hyvin. Piimästä suupieliin tuli vartiksi punaiset läikät. Ehkä pientä herkkyyttä, mutta jospa se tasaantuu, kun pikkuhiljaa totuttaa. Samoin oli aiemmin kananmunan kanssa. Herkkyys meni vajaassa kuukaudessa ohi.



4 kommenttia:

  1. Suloinen 11-kuinen siellä! :)

    VastaaPoista
  2. Oon kateellinen noista yöunista! :D Ehkä meilläkin vielä joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä onneni kukkuloilla noista yöunista. Uskomaton muutos parissa viikossa! Toivottavasti teilläkin päästään pian nauttimaan tasaisemmista öistä :).

      Poista

Kiitos kommentistasi!