Tuleva taaperottaren mamma täällä hei!

Tervetuloa uudistuneeseen ilopiikkiin! Blogi on nyt osa Kaksplussan blogiverkostoa, hip hei! Tästä kertoo banneri ylhäällä ja pari sivussa. Blogiin pääsee edelleen vanhasta tutusta osoitteesta. Blogi on listattu nyt lisäksi Kaksplussan blogisivulla. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä sieltä löytyy useita muitakin mielenkiintoisia perhe- ja äitiysblogeja. Itsellekin ihanasti uutta tutustuttavaa!

Kirjoitin edellisessä postauksessa ilopiikin syntytarinan ja kehityksestä. En kuitenkaan maininnut itsestäni sen kummemmin. Ajattelin, että on varmaan mukavampi lukea kirjoituksiani, kun tiedätte vähän millainen vekkuli täällä ruudun toisella puolella istuskelee. Tässäpä vähän taustatietoa :)

Olen 30-vuotias Jenni-äiti Helsingistä. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, 5/2015 syntynyt tyttö ja lähes musta kissaherra. Bloggaan omista tunnoistani ja kokemuksistani äitinä. Ihmettelen ja ihailen nokkelan ja kauniin tyttäreni kehittymistä vauvana ja pian taaperona sekä kuvaan meidän perheemme arkea ja toilailuita. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta palaan syyskuussa töihin.

Kuvat eilisen kampaajareissun jälkeen. Astetta blondimpi silmäpussinen mamma :)

Luonteentani olen energinen, positiivinen ja avarakatseinen maailmantallaaja, joka ei tuomitse puraisematta. Kolikolla on aina kaksi puolta ja osaan samaistua molempiin puoliin usein vallan hyvin. Jotkut voivat nähdä tämän mielipiteettömyytenä, mutta itse sanoisin olevani harkitseva. En halua muodostaa jyrkkää mielipidettä ennen kuin kaikki faktat ovat selvillä. Käytännön pulmiin minulta löytyy useimmiten vastaus. Tieteellistä neroa minusta ei saisi tekemälläkään! Koetan lähestyä asioita aina hymyssäsuin. Se tekee ikävistä asioista kestettävämpiä ja toisaalta auttaa löytämään niitä avaamattomia ovia. Täydellisyyttä pyrin tavoittelemaan turhan usein, keskinkertainenkin voisi joskus olla riittävää.

Rakastan Exceliä. Minusta on ihana pitää rahapäiväkirjaa tai suunnitella matkabudjettia. En kuitenkaan osaa (tai tahdo) suunnitella elämääni montaa kuukautta etukäteen. Kun suunnitelmat eivät ole liian tiukalle köytetty, niin pystyy helpommin vaihtamaan kurssia ja hyppäämään uuden virran vietäväksi. Koetan muutenkin olla avoin uudelle. Tässä huomaan tarvitsevani vielä opettelua. Vanha, tuttu ja turvallinen ei aina ole se paras.

Minut on kuitenkin erittäin helppo saada innostumaan uusista asioista. Usein innostun kaikesta uudesta ihan suostuttelemattakin. Suurin ongelmani onkin se, ettei aika millään riitä kaiken toteuttamiseen. Vanhat tutut aiheet, kuten sisustus, vaatteet, muoti, matkustaminen ja urheilu toki pyörivät edelleen mukana, mutta suurimmat ja isoimmat ilopiikit saan nykyisin tyttären kanssa touhuamisesta. Siitä, että voin ilahduttaa häntä ja keksiä jotain mukavaa yhteistä tekemistä. Pienenä Jonkinmoisena materialistina ilahduttaminen tarkoittaa usein myös kauniiden vaatteiden ostamista. Ja onhan tyttäreni itsessään jo yksi valtaisa ilopiikki elämässäni. Vain hänen touhujensa seuraaminen saa hymyn huulille.

Kiitoksia kaikille vanhoille lukijoilleni, että olette pysyneet perässäni. Tervetuloa sekä uusi että vanha lukija tutustumaan, lukemaan ja mieluusti kommentoimaan blogiani. Ilman sinua tämä homma olisi tylsää. Toivottavasti kirjoitukseni välillä puhuttavat, välillä koskettavat ja ennen kaikkea antavat iloa elämään pienenä ilopiikkinä :)

Ps. ilopiikki löytyy myös Facebookista, Instagramista (@ilopiikki), Blogipolusta ja Bloglovin'ista. Valtavasti tervetuloa seuraamaan, tykkäämään ja kommentoimaan!